Kategoria: Blogi (Page 11 of 20)

Kohti yhdenvertaista lapsuutta: Päivähoidon korjauspaketti

Meille on syntymässä lasten luokkayhteiskunta, jossa eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa. Tämä kehitys on pysäytettävä. Varhaiskasvatus vaikuttaa lapsen elämään enemmän kuin mikään myöhempi koulutus. Hyvällä päivähoidolla ja lasten eriarvoistumisen torjumisella rakennetaan oikeudenmukaista ja tasa-arvoista Suomea.

Siksi julkaisin tänään päivähoidon korjauspaketin.

1) Säilytetään subjektiivinen päivähoito-oikeus
Subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen on lapsen etu. Vanhemmilla on oltava oikeus päättää siitä, miten lapsen hoitojärjestelyt tehdään. Subjektiivinen päivähoito-oikeus takaa sen, että varhaiskasvatuksen piiriin pääsevät juuri ne lapset, jotka sitä eniten tarvitsevat. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on paras ennaltaehkäisevän lastensuojelun toimenpide.

2) Ryhmäkokoihin katto
Ylisuuret päiväkotiryhmät eivät ole lapsille hyväksi. Päiväkodin yli 3-vuotiaiden ryhmiin on säädettävä ryhmäkokokatto, joka on 21 lasta ja alle 3-vuotiaiden ryhmissä 12 lasta. Vanha päivähoitolaki on uudistettava tähän päivään.

3) Panostetaan varhaiseen tukeen ja erityisopetukseen
Kenenkään lapsen ei pidä jonottaa tai odottaa tukea esimerkiksi oppimishäiriöepäilyn tai lukivaikeuden kanssa. Päiväkodin ja neuvolan hyvä yhteistyö varmistaa sen, että mahdollisiin havaittuihin ongelmiin puututaan hyvissä ajoin ennen kouluikää. Jos apua ja tukea saa ennen koulua, ovat tulokset vaikuttavia. Jos avun saanti viivästyy, heijastuu se helposti koko kouluaikaan.

4) Panostetaan suomen kielen opetukseen
Helsingissä joka kuudennen lapsen äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi, ja monella alueella osuus on huomattavasti suurempi. Ennen kouluikää opittu suomen tai ruotsin taito auttaa koulussa pitkälle ja estää syrjäytymästä jo pienenä.

5) Lisää tukea päiväkoteihin, joissa tuen tarve on suuri
Positiivisen diskriminaation rahoilla, joita vihreät ovat voimakkaasti ajaneet, on pystytty lisäämään opettajien ja kasvattajien määrää alueilla, joissa on eniten tarvetta. Tämä 850 000 euron positiivisen diskriminaation raha on pysynyt monta vuotta samana ja sitä olisi syytä kasvattaa. Positiivisen diskriminaation rahan määrä on vähintään kaksinkertaistettava.

6) Jokaiseen lapsiryhmään lastentarhanopettaja
Koulutetaan riittävästi osaajia ja pidetään huolta, että tärkeästä työstä myös maksetaan. Myös alle 3-vuotiaat hyötyvät laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja eri ammattiryhmien hyvästä yhteispelistä hyötyvät kaikki. Varmistetaan, että uusia ammattilaisia koulutetaan riittävästi oikeisiin tehtäviin, että koulutus vastaa päiväkotiarjen tarpeisiin ja että eri ammattiryhmien välinen yhteistyö on arjessa toimivaa ja saumatonta.

7) Lapsen ääni kuuluviin
Lapsen elämässä päiväkoti on iso ja merkittävä asia. Siksi on tärkeää, että päiväkotiryhmät ovat riittävän pieniä, pysyviä ja etteivät aikuiset vaihdu koko ajan. Pikkusisarukselle on tärkeää päästä isoveljen tai -siskon kanssa samaan päiväkotiin. Päiväkotien toiminnan on oltava lapsilähtöistä: lasten mielipiteitä on kuunneltava toiminnan ja tilojen suunnittelussa.

8) Lapselle oikeus luontoon
Jokainen pieni lapsi luo kokemusten ja elämysten kautta elämänmittaisen suhteen ympäristöönsä. Lapsella pitää antaa mahdollisuus kiipeillä puissa, tarkkailla eläimiä ja hengittää raikasta ilmaa. Päiväkodeille on annettava mahdollisuus retkeillä metsissä ja päiväkodeille tärkeä lähiluonto on pyrittävä säästämään. Myös pihat on suunniteltava liikkumiseen, leikkiin ja kuokkimiseen.

9) Jokaiselle lapselle oikeus harrastukseen
Erot lasten harrastuksissa ovat suuret. Helsinki on palkkaamassa taiteilijoita päiväkoteihin tekemään lasten ja henkilökunnan kanssa taidetta. Etenkin niillä lapsilla, joilla ei ole muuten varaa harrastaa, on oltava mahdollisuus liikunnan tai taiteen kokemiseen päiväkodissa.

10) Varhaiskasvatuksesta perheen ja ammattilaisten yhteispeliä
Varhaiskasvatuslaissa puhutaan “kasvatuskumppanuudesta”. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että päiväkodissa olevaa lasta kasvattavat yhdessä hänen vanhempansa ja päiväkodin henkilökunta. Tämä yhteistyö toteutuu parhaiten silloin, kun kaikki kunnioittavat ja arvostavat toistensa työtä ja tukevat toinen toisiaan. Tällöin lapsi saa olla omalla paikallaan: rakastettuna ja hyväksyttynä aikuisten huolenpidon kohteena

Seuraa Emmaa Facebookissa!

Energiaremontti Helsinkiin!

Suomalainen energiapolitiikka junnaa paikoillaan. Helsingin pitää astua johtoon ja käynnistää energiaremontti, joka vie eteenpäin koko maata. Se tarkoittaa reipasta sitoutumista uusiutuvaan energiaan ja koko kaupungin energiatehokkuuden parantamiseen.

Kaupunginhallitus päätti tänään, että Helsingissä käynnistetään selvitystyö hajautetun energiantuotannon edistämisestä ja kaupungin energiatehokkuuden parantamisesta. Tämä tärkeä ja merkittävä asia. Me emme voi katsoa ainoastaan isoja voimaloita vaan on katsottava koko kaupunkia, niin energiankulutusta kuin energian tuotantoa. Koko Helsinki on nähtävä yhtenä energiajärjestelmänä.

Kaupungin katoilla on tilaa miljoonille neliömetreille sähköä ja lämpöä tuottavia aurinkopaneeleita ja rakennukset voidaan remontoida tuhlaamaan vähemmän lämpöä. Espoon pilottihanke osoittaa, että ison kokoluokan maalämpö on iso mahdollisuus kaupungeille. Kysyntäpiikkejä voidaan hillitä älykkään sähköverkon kautta.

Valitettavasti Helsingissä pohditaan tosissaan sitä, kannattaako meidän laittaa satoja miljoonia euroja kivihiilenpolton jatkamiseen Hanasaaressa. Me olemme ainoa pohjoismainen pääkaupunki, joka ei ole sitoutunut 100-prosenttisesti uusiutuvaan energiajärjestelmään 2050 mennessä.

Hiili ei ole enää vaihtoehto. Viime vuonna kivihiilen kulutus laski jopa Kiinassa, ja uusiutuvan energian läpimurto on viime vuosina edennyt häkellyttävän nopeasti. Helsingissä keskustelu on jämähtänyt sen ympärille, rakentaako Helsingin Energia uuden biomassavoimalan vai jatketaanko kaupungin lämmittämistä tuontihiilellä.

Helsingin pitää olla osaltaan pysäyttämässä ilmastonmuutoksen etenemistä. On aika sanoa Hanasaaren hiilikasoille vihdoin hyvästi ja siirtyä 2000-luvulle. On selvää, ettei helsinkiläisten rahoja voida sijoittaa hiilen polton jatkamiseen, kun muualla maailmassa kaupungit, sijoituspankit ja yritykset vetävät sijoituksiaan pois hiilestä. Hiili on menneisyyden energianlähde.

Isolla energiaremontilla voimme tehdä Helsingistä cleantech-pääkaupungin. Tämä tuo Helsinkiin uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja. Tarvitsemme energiatehokkuuden parantamista koko kaupungissa, tarvitsemme hajautettua uusiutuvaa energiantuotantoa laajalla paletilla ja älykkään energiajärjestelmän.

Tarvittava teknologia hiilestä luopumiseksi on jo olemassa: nykyaikaisessa hybridiratkaisussa korostuvat voimakkaat parannukset kiinteistöjen energiatehokkuuteen, lämpöpumput niin yksittäisiin kiinteistöihin kuin kaukolämpöverkkoon, matalalämpöinen kaukolämpöverkko, aurinkolämpö sekä aurinkosähkön ja tuulivoiman lisääminen biomassan ohella.

On hienoa, että Helsingin energian uusi aurinkovoimala Suvilahdessa on Suomen isoin. Se kertoo kuitenkin enemmän aurinkoenergian jälkeenjääneestä tilasta Suomessa. Pilotit ovat kivoja, mutta on aika lopettaa näpertely. Miljoona neliömetriä aurinkopaneeleita Helsingin katoilla olisi alkuun hyvä tavoite. Se on kuusi prosenttia kaupungin kattopinta-alasta.

Onko Stubbin hallitus huonoin ikinä? Katso 10 virhettä

Eduskunta päätti tänään työnsä eeppisen sekoiluviikon jälkeen. Kokosin yhteen Stubbin 300 päivää istuneen hallituksen mokia. Jääkö hallitus historiaan tämän maan huonoimpana? Stubbin hallitus tullaan muistamaan etenkin siitä, ettei juuri mitään tehty. Ja se vähän mitä tehtiin, oli haitallista.

1. Hallitus romutti soidensuojeluohjelman
Soidensuojelulla on kiire. Olemme tuhonneet jo aivan liikaa suoluontoa ja erityisesti eteläisessä Suomessa soiden tila on huono. Soidensuojeluohjelman tavoite oli suojella 100 000 hehtaaria arvokasta suoluontoa. Kokoomuksen ympäristöministeri laittoi ensimmäisenä tekonaan ministerinä koko suojeluohjelman jäihin. Lopulta hallitus päätti suojella 6 000 hehtaaria soita. Se on kuusi prosenttia suojeluohjelman tavoitteesta.

2. Turkisasetus oli floppi, eläinsuojelulain uudistaminen jäi tekemättä
Kun eduskunta käsitteli kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi, syyksi kansalaisaloitteen hylkäämiselle annettiin turkisasetuksen uudistus. Eläinten pitotapaan luvattiin merkittäviä parannuksia. Kävikin päinvastoin: uusi asetus sisältää jopa heikennyksiä nykyvaatimuksiin. Suomen vanhentunut eläinsuojelulaki piti uudistaa päättyvän vaalikauden aikana. Näin ei tapahtunut, koska kokoomusjohtoinen maa- ja metsätalousministeriö viivytti valmistelua.

3. Pisararata: Pääkaupunkiseutu petettiin
Stubbin hallitus otti Pisararadan hallitusohjelmaan omasta aloitteestaan. Asiasta tehtiin sopimus seudun kuntien ja valtion välillä. Kunnat ovat tätä sopimusta omassa suunnittelussaan noudattaneet, kunnes hallitus ilmoitti, ettei aiokaan rahoittaa Pisararataa. Näin myös EU-rahoitus jää saamatta.

4. Translaki ja äitiyslaki jätettiin uudistamatta
Päivi Räsäsen annettiin kaataa translain uudistaminen. Sukupuolen korjaaminen edellyttää muun muassa pakkosterilisaatiota, mikä on selkeä ihmisoikeusloukkaus. Äitiyslain muutos olisi helpottanut naisparille syntyvän lapsen vanhemmuuden vahvistamista, kun nykyisin tähän vaaditaan perheen sisäinen adoptio. Tämäkin jäi tekemättä.

5. Lasten säilöönotto jatkuu ja vapaaehtoisesta paluusta tehtiin pakollista
Kataisen hallituksen ohjelmassa sovittiin yksin tulleiden alaikäisten säilöönoton kieltämisestä sekä sekä vaihtoehtojen kehittämisestä säilöönotolle. Stubbin hallitus pyörsi päätöksen ja Suomessa säilöön otetaan edelleen 15-18-vuotiaita alaikäisiä sekä muita haavoittuvassa asemassa olevia ulkomaalaisia kuten kidutuksen uhreja. Lisäksi kielteisen päätöksen saaneilta turvapaikanhakijoilta vietiin mahdollisuus tilapäiseen oleskelulupaan ja vastaanottokeskuspalveluihin, mikäli he eivät ilmoittaudu vapaaehtoisen paluun piiriin.

6. Susia suojellaan metsästämällä
Kokoomus halusi “suojella” uhanalaista lajia myöntämällä tappolupia. ”Kannanhoidollisen metsästyksen” piti kohdistua nuoriin susiin, mutta suurin osa tapetuista susista on aikuisia susia. Sen piti vähentää ihmisten susivihaa luomalla hyvää fiilistä metsästäjille. Tappolupia myönnettiin niin paljon, että useampi kuin joka kymmenes Suomessa elävä susi tapetaan.

7. ILO 169 sopimus alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamisesta jätettiin taas ratifioimatta
Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa. Saamelaisten perinneasut kelpaavat turistikrääsäksi, mutta alkuperäiskansan oikeuksien tunnustaminen on toinen asia. ILO 169 -sopimus oli tarkoitus saada ratifioitua vihdoin tällä vaalikaudella. Pitkään saamelaiskäräjien kanssa neuvoteltu saamelaismääritelmä jyrättiin ja koko ILO – sopimuksen ratifiointi jäi tekemättä.

8. Laki paperittomien terveydenhuollosta kaadettiin temppuilulla
Eduskunnan piti viime töikseen hyväksyä laki paperittomien siirtolaisten terveydenhuollosta. Toisin kävi. Demareiden Kari Rajamäen kikkailun vuoksi eduskunta ei ehdi käsitellä esitystä. Lakia ei siis tule. Lakiesitys olisi turvannut Euroopan unionin ulkopuolelta tuleville paperittomille lapsille ja raskaana oleville naisille samat terveyspalvelut kuin suomalaisille.

9. Valtion jäänmurtajat suuntaavat arktiseen öljynporaukseen
Ex-liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) teki päätöksen uuden Itämeren jäänmurtajan operoinnin kilpailuttamisesta, jotta valtion Arctia Shippingin monopolille olisi saatu kilpailua. Kokoomusministeri Paula Risikko kuitenkin pyörsi päätöksen – mainio esimerkki siitä, kuinka kokoomuksessa ollaan vanhan luutuneen bisneksen puolella markkinataloutta vastaan. Päälle päätteeksi omistajaohjaus teki päätöksen jatkaa jäänmurtajien käyttämisessä niin ilmastoa kuin luontoa uhkaavassa arktisessa öljynporauksessa.

10. Fennovoima-Rosatomin ydinvoimalupa
Kokoomuksen johdolla päätettiin antaa lupa Fennovoima-Rosatomin ydinvoimalalle. Alunperin hanketta perusteltiin riippuvuuden vähentämisellä Venäjän sähköstä. Nyt kuitenkin Suomi lisää energiariippuvuuttaan Venäjästä kahdella tavalla: Kremlin suorassa valvonnassa oleva Rosatom päästetään merkittävään rooliin Suomen energiamarkkinoille ja Fortumin omistukset Venäjällä kasvavat. Yksityiset yritykset ovat kaikonneet Fennovoimasta ja Suomessa riskit jäävät lähinnä veronmaksajien omistamille kunnallisille sähköyhtiöille.

Näiden lisäksi voisi tietenkin sanoa vielä muutaman sanan SOTE-uudistuksesta, metropolihallinnosta, vähemmän vapaaehtoisesta paluusta ja hajajätevesilainsäädännön lykkäyksestä. Mutta silloin blogista tulisi aivan liian pitkä.

Kaupunkimetsät turvattava yleiskaavassa

Helsingin metsät ovat koko Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen monimuotoisia ja arvokkaita. Upeilla kaupunkimetsillä, yhtenäisillä viheralueilla, rakentamisesta vapailla rannoilla ja saarilla on mittaamaton arvo, jota emme aina osaa arvostaa. Helsingin rakentamista ohjaava yleiskaavaluonnos on parhaillaan kommentoitavana. Nyt on oikea aika ottaa kantaa kaupungin luontoalueiden puolesta.

Helsingissä on erityistä luonnonläheisyys. Yleiskaavan pitäisi vaalia tätä ajatusta. Tein kolme vuotta sitten valtuustoaloitteen metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi Helsinkiin. Esitys verkostosta valmistuu tänä keväänä. Meidän on pystyttävä turvaamaan luonnonsuojelualueet myös yleiskaavassa. Rakentamattomat ja rakennetut viheralueet pitää selvästi erottaa toisistaan.

Vihreiden ehdotuksesta kaupunkisuunnittelulautakunta kehotti jo virastoa valmistelemaan luonnon suojelua kuvaavan kaavamerkinnän. Yksi vihermerkintä, jossa liikunnalle, virkistykselle ja luonnonsuojelulle varatut alueet niputetaan yhteen, ei missään nimessä riitä. Luontojärjestöjen esittämä viher- ja virkistysalueiden jako kolmeen luokkaan on hyvä ehdotus, jonka pohjalta alueiden tosiasialliset luonteet saataisiin paremmin näkyviin.

Yleiskaavaluonnoksen ns. pikselimalli antaa hyvät välineet kaupunkirakenteen tiivistämiselle: rakennetaan korttelikaupunkia ja enemmän asuntoja paikkoihin, jotka on varattu pääasiallisesti rakentamiselle. Arvokkaita luontokohteita se ei kuitenkaan turvaa. Luontokohteiden tulisi saada kaavassa selvästi isompi painoarvo. Taistelua yksittäisistä luontoalueista ei pidä jättää ainoastaan asemakaavojen laadintaan.

Helsingin luonto on ainutlaatuista. Tiivis rakentaminen tarvitsee vastapainokseen metsiä, joissa ihmiset voivat hengittää ja joissa helsinkiläiset lapset pääsevät kiipeilemään puihin ja tonkimaan multaa. Emme saa rakentaa kaupunkia kieltämällä tulevilta helsinkiläisiltä oikeutta lähiluontoon.

Perussuomalaista erottelupolitiikkaa

Perussuomalaiset ovat julkaisseet maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa. Ohjelman tavoitteena on maa, joka ei välitä ympäröivästä maailmasta, jonne on mahdoton tulla ulkopuolelta ja jossa ihmiset on jaettu eri kategorioihin syntyperänsä perusteella.

Keskeisenä pyrkimyksenä on uskotella meille, että Afrikasta ja Lähi-idästä vyöryvä maahanmuuttokatastrofi uhkaa. Lähtömaista mainitaan vain nämä kaksi aluetta, mistä ei ihan arvaisi, että suurimmat ulkomaalaisryhmät Suomessa ovat virolaiset ja venäläiset. Ehkä heitä ei mainita, koska he ovat valkoisia?

Ohjelman keskeisenä linjana on maahanmuuttajien erottelu muista suomalaisista:
– maahanmuuttajan saama kansalaisuus voitaisiin ottaa pois
– yhteiskunnan tukia saava maahanmuuttaja ei saisi vapaasti valita asuinpaikkaansa
– tulonsiirtoja ryhdyttäisiin erottelemaan etnisen taustan perusteella

Ohjelma on sisäisesti ristiriitainen:
– maahanmuutosta ei haluta puhua yhtenä kokonaisuutena, mutta silti ongelmana nähdään nettomaahanmuutto
– “ratkaisu vähemmistöjen työllistymisongelmiin on työelämävalmiuksien kehittäminen”, mutta tätä työtä tekevät ihmiset ovat maahanmuuton ongelmista elävää virkakuntaa, jota halutaan “karsia kovalla kädellä”
– väestöräjähdystä halutaan torjua Afrikan tyttöjen ja naisten aseman parantamisella, mutta kehitysapua ehdotetaan käytännössä lopetettavaksi

Erityisen tärkeää on liioittelu.

Maailman pakolaisista 86 prosenttia on kehitysmaissa. Suurin osa pakolaisista elää evakkoina, eli pakolaisina omassa kotimaassaan. Euroopassa maailman pakolaisista on vain 3,5 prosenttia, Suomessa 0,03 prosenttia. Pakolaisia otetaan vastaan tiukan kiintiön verran. Turvapaikanhakijoiden määrä riippuu pääsääntöisin konflikteista maailmalla ja Suomeen heistä tulee hyvin vähän.

Perussuomalaiset vaativat ohjelmassaan erityisesti tiukennuksia perheenyhdistämiseen, eli siihen, että ihmisellä olisi oikeus saada puolisonsa tai lapsensa luokseen Suomeen ja siihen, että lapsella olisi oikeus kasvaa äitinsä tai isänsä kanssa. He jättävät mainitsematta, että perheenyhdistämiseen on jo tehty merkittäviä kiristyksiä. Tiukentuneen politiikan seurauksena perheenyhdistämishakemusten määrä on romahtanut 70 prosenttia.

Perussuomalaisen maahanmuuttopolitiinen mantra on, että ihmisiä on autettava siellä missä he ovat. Tämä on vahvasti ristiriidassa sen kanssa, että puolue vaatii jatkuvasti kehitysyhteistyöstä leikkaamista. Suomi käyttää kehitysyhteistyöhön tänä vuonna todennäköisesti vain 0,48% bruttokansantulosta, vaikka olemme sitoutuneet 0,7 prosentin tavoitteeseen.

Suomalaiset ovat historiassa paenneet köyhyyttä, nälkää ja sotaa. Me olemme lähettäneet lapsiamme ulkomaille turvaan ja luottaneet muiden maiden solidaarisuuteen ja inhimillisyyteen. Sotavuosien ihannointiin nojaavilta perussuomalaisilta voisi odottaa tämän muistamista.

Hallitus käänsi selkänsä sateenkaariperheiden lapsille

Stubbin hallitus kaatoi äitiyslain sunnuntaina. Äitiyslaki olisi tarkoittanut yhtä yksinkertaista muutosta: myös naispareille hedelmöityshoidoilla syntyneelle lapselle olisi voitu vahvistaa toinen vanhempi jo neuvolassa raskausaikana, ilman turhaa adoptioprosessia lapsen syntymän jälkeen.

Kokoomuksen ja demarien heikkous tasa-arvoa vastustavien kristillisdemokraattien edessä on surullista seurattavaa. Tasa-arvo on kestoteema kokoomuksen ja sosialidemokraattien juhlapuheissa, mutta kovin helposti siitä annettu periksi. Nyt tästä heikkoudesta maksavat kahden äidin perheet.

Hedelmöityshoitolaki mahdollistaa nykymuodossaan naispareille lapsen saamisen hedelmöityshoitojen avulla. Nyt näin syntyneet lapset jäävät ensimmäisiksi elinkuukausikseen ilman juridista turvaa: jos vanhemmat esimerkiksi eroavat tai toinen vanhemmista kuolee ennen kuin adoptiota on ehditty tehdä, lapsi menettää oikeuden toiseen vanhempaansa. Tällöin vanhemmalla ei ole oikeutta tavata lastaan eikä myöskään velvollisuutta vastata millään tavalla lapsen elatuksesta.

Äitiyslaki olisi säästänyt kuntien rahoja, kun adoptioneuvontavelvoite samaa sukupuolta olevien parien kohdalta olisi poistunut, sekä käräjäoikeuksien rahoja, kun adoptiopäätökset sateenkaariparien osalta olisivat vähentyneet. Erityisen kohtuuton tilanne on naispuolisilla avopareilla, joiden kohdalla sisäinen adoptio ei ole edes mahdollinen. Äitiyslaki ei olisi vienyt lapselta mahdollisuutta vahvistaa juridista isyyttä, sillä lain piiriin olisivat kuuluneet vain ne perheet, joissa lapsi on saanut alkunsa tuntemattoman luovuttajan sukusoluista ja joissa edellytyksiä isyyden vahvistamiseen ei olisi ollut.

Kristillisten tekopyhä perhepolitiikka ei palvele lapsen etua, eikä se palvele perheiden etua. On häpeällistä, että kokoomus ja sosialidemokraatit ovat suostuneet antamaan tässä asiassa periksi. Sama tilanne oli myös isyyslain uudistuksessa, jossa ei huomioitu useamman kuin kahden vanhemman perheitä.

Äitiyslain kaataminen osuu pahiten naisparien lapsiin, joiden oikeus molempiin vanhempiinsa on edelleen käräjäoikeuden päätöksen ja vanhempien yhteisymmärryksen varassa. Nämä lapset eivät lakkaa olemasta, vaikka Räsänen kuinka paljon sitä toivoisi. He ansaitsevat samat oikeudet kuin kaikki muutkin lapset.

Vegaanihaasteen jälkeen kasvisruokapäivä eduskuntaan

Tammikuun ennätyssuosittu vegaanihaaste päättyi. Itse muistin taas sen, ettei veganismi ole kovin vaikeaa. Samalla olen miettinyt lihankulutuksen jatkuvaa kasvua, sen seurauksia ja mitä sille voisi tehdä. Auttaisiko eduskunnan kasvisruokapäivä?

Vegaanihaaste on hyvä tapa herättää keskustelua ruoasta ja niistä seurauksista, mitä jokapäiväinen syömisemme aiheuttaa. On tärkeää, että meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka joka päivä kyseenalaistavat sen, miten suhtaudumme eläimiin ja kritisoivat eläinten hyväksikäyttöä. Kuvat sikalatiloilta ja broileritehtaista kertovat sen, että suomalaisen eläintuotannon todellisuus on hyvin erilaista kuin mitä meidän halutaan uskovan.

Tiedän myös, että ruoka on ihmisille äärimmäisen henkilökohtainen asia.

Jättäessäni valtuustoaloitteen koulujen kasvisruokapäivästä (joka otettiin käyttöön 2011 alusta), en osannut kuvitella, millainen keskustelu asiasta seurasi. Valtuutetut puhuivat stalinismista, pakkosyöttämisestä ja fariseuksista. He kertasivat vuosikymmenien takaisia kokemuksiaan koulujen kasvisruuasta, kertoivat itkemisestä, oksentamisesta pulpettiin ja itsemurhauhkauksista. Kasvisruuan väitettiin aiheuttavan anoreksiaa, diabetestä ja anemiaa.

Video valtuustokeskustelusta on edelleen katsomisen arvoinen:

Yhä useampi ihminen on vegaani tai kasvissyöjä. Silti lihankulutus on Suomessa kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun. Keskimäärin jokainen suomalainen syö lihaa 75 kiloa vuodessa, se on kymmenen kiloa enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa. Viikoittainen kasvisruokapäivä olisi suoranainen vallankumous. Se leikkaisi kulutuksesta 10 kiloa vuodessa!

Lihan suurkulutus aiheuttaa vakavia ekologisia ongelmia: puhdasta vettä kuluu paljon ja syntyy ilmastopäästöjä. Teollisesta eläintuotannosta ovat onnelliset possut kaukana. Liika lihansyönti on myös terveydelle haitallista.

Olemme oppineet Helsingin kouluissa käyttöön otetusta kasvisruokapäivästä yhden tärkeän asian: äänekkäiden alkuprotestien jälkeen kaikki sujuu nyt hyvin. Opetusvirastolle saaman tiedon mukaan oppilaat tai huoltajat eivät nykyisin kiinnitä erityistä huomiota kasvisruokapäivään eikä kielteistä palautetta päivästä enää tule.

Näin vaalien alla haluan tehdä ehdotuksen: eduskunnan kuppiloissa on otettava käyttöön viikottainen kasvisruokapäivä.

Kuten niin monet helsinkiläiset valtuutetut muutama vuosi sitten, maamme ylimpien päättäjien joukossa on varmasti edelleenkin paljon turhia ennakkoluuloja kasvisruokaa kohtaan. Eduskunnan kasvisruokapäivä auttaisi murtamaan ne.

Helsinki saa keskustakirjaston

Valtuusto äänesti tänään Keskustakirjaston puolesta. Tämä oli iloinen päätös. Helsinki tarvitsee Keskustakirjaston. Suuri kirjasto kaupungin ydinkeskustassa, Eduskuntataloa vastapäätä ja Kansalaistorin reunalla on uudelle kirjastolle juuri oikealla paikalla. Keskustakirjasto täyttää myös sen aukon, joka kirjastoverkossamme on liian pitkään ollut.

Suuren yleisen kirjaston rakentaminen kaupungin keskustaan on hyvää kaupunkisuunnittelua. Hyvää kaupunkikeskustaa ei pidä miettiä vain siitä näkökulmasta, miten siellä voi liikkua. Hyvää kaupunkia pitää miettiä myös siitä näkökulmasta, miten siellä voi pysähtyä. Hyvässä ja viihtyisässä keskustassa halutaan myös viettää aikaa. Keskustakirjasto luo tällaisen paikan.

Kaupungin ydin ei voi olla varattu läpikulkuliikenteelle ja ostosten tekemiselle. Jokainen joka viettää aikaa keskustassa lasten kanssa, tietää, että meiltä puuttuu sellainen julkinen tila, jossa saa vain olla. Me tarvitsemme epäkaupallista tilaa, jossa ei ole ostopakkoa. Me tarvitsemme tilaa, jossa saa lukea, ideoida ja vaan olla. Kirjasto palvelee elävän keskustan syntymistä.

Keskustakirjaston takia ei lakkauteta yhtäkään lähikirjastoa. Ei yhtäkään. Valtuusto on tehnyt asiasta selvän linjauksen ja tästä vihreät aikovat pitää kiinni. Helsinkiin syntyy koko ajan lisää uusia lukuhaluisia helsinkiläisiä. Kasvavassa kaupungissa kirjastoista säästäminen on typerintä säästämistä mitä on. Kirjastot ovat edullisia ja pidettyjä lähipalvelu, johon on panostettu Helsingissä muutenkin liian vähän.

Keskustakirjaston yhteydessä kokoomus on usein valitellut hankkeen kustannuksia. Jos olisi oikeasti haluttu säästää turhista kustannuksista, niin kahden miljoonan lisäkustannukset keskustatunnelin varauksesta on järjetöntä rahan tuhlausta. Tätä tunnelia ei koskaan tulla rakentamaan. Silti se maksoi meille jälleen naurettavan summan.

Nyt on kuitenkin pääasia, että hanke etenee ja keskustakirjaston rakennustyöt käynnistyvät tänä vuonna. Helsinkiläiset saavat vihdoin sellaiset kaikille kuuluvan tilan keskustaan, joka täältä on pitkään puuttunut.

Emman kampanjatapaaminen tiistaina klo 18

Ystävät, alle kolme kuukautta vaaleihin! Kokoonnumme ideoimaan kampanjaa tiistaina 27.1. Kallion Kulmahuoneeseen (Siltasaarenkatu 15).

Tilaisuudessa eduskunnan jättänyt Anni Sinnemäki käy läpi sitä, miksi Emmaa tarvitaan Arkadianmäellä. Lisäksi Emma kertoo kampanjasuunnitelmista. Tarkoituksena on yhdessä miettiä, mitä kaikkea hauskaa ennen vaalipäivää vielä tehdään!

Hyvän kampanjan edellytys ovat vapaaehtoiset tukiryhmäläiset. Meitä on jo iso porukka, mutta kaikki apu on tervetullutta. Tekijöitä kaivataan niin tilaisuuksien järjestämisessä, teemojen ideoinnissa, varainhankinnassa, esitteiden jakamisessa, materiaalien suunnittelussa kuin monessa muussakin asiassa.

Tervetuloa mukaan tekemään kampanjaa tasa-arvoisen ja ekologisen politiikan puolesta! Toivottavasti nähdään tiistaina!

Lisätietoja: Senja Laakso, senja.laakso@vihreat.fi, 0400 507 569

Tukiryhmakutsu

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lapsen etu

Kun toinen lapseni syntyi, minulle oli selvää, että esikoiseni saisi jatkaa päivähoidossa. Päiväkoti, sen rutiinit ja ystävät ovat hänelle tärkeitä. Juoksin pienen vauvan kanssa kokouksesta toiseen, olin väsynyt, enkä missään nimessä olisi jaksanut leikkiä nelivuotiaan kanssa koko päivää. En tajua, miten kaikesta olisi selvitty ilman päiväkodin upeaa henkilökuntaa.

Hallitus on tänään löytänyt yhteisymmärryksen päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Subjektiivinen päivähoito esitetään usein vanhempien etuna. Tosiasiassa se on lapsen etu. Helsingin näkökulmasta hoito-oikeuden rajaaminen on järjetöntä. Se tulee kalliiksi, se lisää hallintoa ja heikentää perheiden ja lasten asemaa.

Vanhemman lyhyen työttömyyden takia tai pienemmän sisaruksen syntymän takia lapsi ei saa menettää paikkaa omassa päiväkodissaan ja joutua lyhyen tauon jälkeen sopeutumaan taas uuteen päiväkotiin. Meillä uuden vauvan tuleminen muutti kotona aikalailla kaiken. Olisi tuntunut julmalta viedä esikoiselta myös ystävät uuden vauvan takia.

Jos lapsen rutiinien ja ystävyyssuhteiden rikkoutuminen uuden lain myötä halutaan estää, pitää Helsingin päiväkoteihin perustaa iso määrä osapäiväryhmiä, sillä lapsia ei saa eikä haluta pompotella uusiin hoitopaikkoihin. Tämä vaatii tiloja ja henkilökuntaa eikä osa-aikainen hoito ole juurikaan edullisempaa kuin kokopäivähoito.

Helsinkiläiset vanhemmat tekevät paljon pätkätöitä ja monien perheiden tilanne muuttuu usein. Perheiden jatkuvasti muuttuvat tilanteet aiheuttavat sen, että lapsen päivähoitoon joudutaan jatkossa hakemaan toistuvasti muutoksia. Se, ettei lapsella ole kokopäiväistä hoitopaikkaa, vaikeuttaa vanhemman mahdollisuutta ottaa vastaan uusia töitä. Uudet työt alkavat usein lyhyellä varoitusajalla, paljon nopeammin kuin Helsinki pystyy uuden hoitopaikan järjestämään.

Lapsen on saatava yhtä hyvää hoitoa riippumatta siitä, onko hän kokopäivä- vai osa -aikahoidossa. Tämä tarkoittaa, että osapäiväryhmissä pitäisi olla sama henkilöstömitoitus kuin kokopäivähoidossa. Eli rahaa juuri säästy. Lisäksi harkinnanvaraisuuden lisääminen kokopäivähoito-oikeuden myöntämiseen edellyttää myös lisää hallintoa. Tämä tarkoittaa, että meidän on palkattava paljon lisää ihmisiä hallintoon muutoksenhakulomakkeita käsittelemään. Tähänkin tarvitaan siis lisää rahaa.

Helsingissä on haluttu karsia hallinnosta ja panostaa palveluihin. Olemme halunneet palkata lisää ihmisiä hoitamaan lapsia, emme käsittelemään hakemuksia. Hallituksen esitys toimii tätä tavoitetta vastaan. Se heikentää perheiden ja lasten asemaa ja tuhlaa verorahoja. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lapsen etu.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Emma Kari

Ylös ↑

Tilaa Emman uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen pysyt perillä tekemästäni työstä ja vihreästä politiikasta.