Olen suuri suomalaisen neuvolajärjestelmän fani. Ensimmäisen lasta odottaessani muistan usein ajatelleeni, että ainakin neuvolassa hyvinvointivaltio on vielä täysissä voimissaan. Ja jos joku asia toimii, kannattaako sitä muuttaa? Mielestäni kannattaa.

Helsingissä eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Lähes joka kymmenes alle 18-vuotiaista lapsista on lastensuojelun asiakkaina. Määrä on kasvanut muutamassa vuodessa lähes 40 prosenttia. Ja kuten niin monissa muissakin ongelmissa, lastensuojelussa erot eri asuinalueiden välillä ovat Helsingissä poikkeuksellisen suuria.

Neuvolassa palvelu on samaa niin eiralaiselle kuin jakomäkeläisellekin perheelle. Ahkerimmin perheiden palveluita käytetään siellä, missä perheillä menee yleisesti ottaen paremmin. Kantakaupungin neuvolat ovat ruuhkautuneet pahasti, kun taas joillain alueilla neuvolatarkastukset saatetaan jättää kokonaan väliin. Ja tarkastukset jäävät väliin juuri niiltä lapsiperheiltä, joille tuen saaminen olisi erityisen tärkeää.

Lastensuojelussa puhutaan mielellään ennaltaehkäisystä. Helsingin kaupungilla työskentelee lastensuojelutyössä yli tuhat ihmistä, kun taas perheiden ongelmia ennaltaehkäisevässä neuvola- ja perhetyössä sekä perheiden erityispalveluissa on puolet vähemmän työntekijöitä. Lastensuojelutyötä tarvitaan, kun ongelmat ovat jo syntyneet. Rahankäytössä ennaltaehkäisy ei siis näy.

Terveysasemien toimintaa ollaan uudistamassa. Samalla on hyvä miettiä, onko neuvoloiden tarpeen tulevaisuudessa olla osa terveysasemia? Jos äitiys- ja lastenneuvolapalvelut, perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu löytyisi saman katon alta, olisi perheiden tukeminen helpompaa. Helsingissä toimii valtava määrä lapsi- ja perhejärjestöjä, joiden toimintaa voitaisiin yhdistää näihin “perhekeskuksiin”. Keskuksen aulassa voisi olla vauvakahvila, johon perheet voisivat tulla juomaan päiväkahvinsa, tapaamaan muita perheitä ja saada helposti apua jokapäiväisiin ongelmiin.

Saimme viikko sitten sovittua valtuustostrategiassa siitä, että niin neuvotoiminnassa kuin perhetyössäkin tullaan panostamaan erityistä tukea tarvitseviin alueisiin. Tämä oli itselleni koko strategian tärkeimpiä kirjauksia. Perhekeskus-ajatusta olisikin hyvä kokeilla siellä, missä lastensuojelun tarve on kaikista suurin.

Ehkä perheitä päästäisiin auttamaan ennen kuin lastensuojelulle olisi tarvetta.