(Mielipidekirjoitus julkaistu Aamulehdessä 15.5.2017)
Tänä keväänä Tampere nousee parrasvaloihin, kun paikallisten korkeakoulujen yhdistymisen mahdollistavat lakimuutokset tulevat eduskunnan käsittelyyn. Muutosten myötä tamperelaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulu voivat yhdistyä uudenlaiseksi korkeakoulukonserniksi vuoden 2019 alussa. Samanlaisia ratkaisuja suunnitellaan myös muualla Suomessa.
Toisin kuin niin kutsutun Tampere3-prosessin aluksi ajateltiin, Tampereen korkeakoulujen yhteistyö ei etene erillisenä kokeiluna vaan pysyvien ja kaikkia Suomen korkeakouluja koskevien lakimuutosten kautta. Lakimuutoksista merkittävin avaisi korkeakouluille mahdollisuuden hankkia jopa puolet tiettyyn tutkintoon kuuluvasta koulutuksesta muilta korkeakouluilta. Esimerkiksi Tampereen yliopisto voisi siirtää jonkin alan opiskelijat ammattikorkeakoululle opiskelemaan useiden lukukausien ajaksi.
Harkitusti toteutettuna opetusyhteistyö tuo mukanaan lukuisia mahdollisuuksia koulutuksen kehittämiseen. Riskinä on, että laadun kehittämisen sijaan kursseja aletaan yhdistää ensisijaisesti säästöjen vuoksi. Koulutusleikkausten heikentämät korkeakoulut saattavat päätyä hankkimaan opetusta sieltä mistä halvimmalla saadaan.
Iso haaste opetusyhteistyön avaamiselle on, että tätä merkittävää muutosta ajetaan kovalla kiireellä samanaikaisesti suurten koulutusleikkausten kanssa. Tämä tekee hallaa keskustelun ja päätöksenteon avoimuudelle. Korkeakouluissa leikkausten myötä yhä suurempi työtaakka kasaantuu yhä harvempien opettajien ja professorien harteille. Kun tämä yhdistyy vielä Tampere3-prosessin tiukkaan aikatauluun, aikaa ja energiaa yhteiselle kehittämistyölle jää aivan liian vähän. Tampere3-prosessin tiukkaan aikatauluun liittyviä ongelmia onkin kritisoitu jo vuosien ajan tamperelaisten korkeakoulujen opiskelijoiden ja henkilökunnan toimesta. Tätä kritiikkiä ei ole valitettavasti huomioitu riittävästi kansallisella tasolla. Nyt huolena on, että paikallisten haasteiden lisäksi kiire johtaa koko Suomen koulutusjärjestelmän laadun ja monipuolisuuden heikkenemiseen.
Opetusyhteistyön avaamisen kaltaisia suuria muutoksia suomalaiseen koulutukseen ei tule edistää ilman pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista harkintaa. Alati muuttuvan maailman haasteisiin vastaavan koulutuksen kehittäminen vaatii lukemattomien erilaisten näkökulmien huomioimista. Se ei onnistu kengännauhabudjetilla, kiireellä, eikä pienen porukan voimin. Päinvastoin: mitä useampi ihminen pääsee osallistumaan päätöksentekoon, sitä moninaisempia ja laadukkaampia ideoita pääsemme hyödyntämään suomalaisen koulutuksen kehittämisessä. Siksi opiskelijoiden ja henkilökunnan osallisuudesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää varsinkin suurten muutosten aikana.
Opetusministeriön on kannettava vastuunsa ja huolehdittava, ettei korkeakoulujen yhteistyöstä tule vain yhtä lisävälinettä säästöjen toteuttamiseen. Yhteistyön on tapahduttava ensisijaisesti tutkintojen laadun ja arvokkaiden erityispiirteiden vahvistamiseksi. Lisäksi ministeriön on huolehdittava, ettei avoin keskustelu ja osallistava päätöksenteko suomalaisen korkeakoulutuksen suunnasta jää kiireen jalkoihin. Näin varmistetaan, että laadukas ja monipuolinen korkeakoulutus on Suomen kansallinen ylpeys jatkossakin.
Emma Kari
Vihreiden kansanedustaja, Helsinki
Iiris Suomela
Vihreiden nuorten puheenjohtaja
Tampereen ammattikorkeakoulun hallituksen jäsen
