Avainsana: koulutus

Kirjallinen kysymys kansallisen korkeakoululainsäädännön muutoksista

Eduskunnan puhemiehelle

Vuoden 2016 alussa opetusministeriö asetti työryhmiä valmistelemaan Tampere3 -korkeakouluorganisaatiota. Tampere3-hanketta on viety opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla kunnianhimoisesti eteenpäin, tavoitteena luoda entistä monialaisempi, kansainvälisempi ja vaikuttavampi korkeakoulu. Tampere3 tulee yhdistämään alleen kaksi yliopistoa ja yhden ammattikorkeakoulun yhdeksi korkeakoulukonserniksi.

Nykyisillä korkeakoulututkinnoillamme on syystä olemassa erilaiset asemat työmarkkinoilla. Tampere3 -hankkeen yhteydessä esitetty opetusyhteistyö koko korkeakoulukentälle mahdollistaisi kuitenkin sisällöllisesti hyvin samankaltaiset, mutta työmarkkina-asemaltaan eriarvoiset tutkinnot. Samalla se mahdollistaa sen, että tutkimus ja opetus voidaan erottaa toisistaan, kun opetus voidaan ostaa ulkopuolelta, mistä halvimmalla saadaan.

Ylioppilaskunnat ovat esittäneet huolensa siitä, että opiskelijan opetukseen liittyvän oikeusturvan varmistaminen vaikeutuu, mikäli opetusyhteistyö hämärtää tutkintojen osaamistavoitteita, sekä asettaa valmistuneet opiskelijat epäoikeudenmukaiseen työmarkkinatilanteeseen.

Ylioppilaskunta-aktiivit ovat huolissaan siitä, että valmistelussa on jäänyt sivuun opiskelijalähtöisyys ja eikä organisaatioiden henkilöstöä ole huomioitu riittävästi. Toteutuessaan esitetyllä tavalla opetusyhteistyö voi johtaa opiskelijat ovat usean oppilaitoksen käytäntö- ja tutkintoviidakkoon, jota he eivät pysty hahmottamaan riittävässä määrin valitessaan koulutusalaansa.

Tampere 3:n valmisteluprosessi tuntuu keskittyneen paikallisen korkeakoulukokonaisuuden läpiajamiseen, eikä ehdotettavien säännösmuutosten kansallisia vaikutuksia ole pohdittu tarpeeksi laajalti, vaikka säännösmuutokset tulevat vaikuttamaan koko Suomen korkeakoulupolitiikkaan.

Hallituksen esitysluonnoksen mukaisesti yliopistolakiin ja ammattikorkeakoululakiin ehdotetaan lisättäväksi kaikkia korkeakouluja koskevat säännökset korkeakoulujen välisen opetusyhteistyön mahdollisuuksien laajentamisesta. Opetusyhteistyö on iso rakenteellinen uudistus, jonka läpivieminen tuntuu ristiriitaiselta tilanteessa, jossa työ korkeakouluvision luomiseksi on vasta käynnistynyt.

Vaikka yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on toistaiseksi omat toimintaa ohjaavat lainsäädäntönsä ja rahoituksensa, ei voi välttyä ajatukselta, onko tavoitteena kuitenkin Tampere3:n kautta tehtyjen muutosten kautta ajaa pitkällä aikavälillä suomalaista korkeakoulutusta kohti yhtä korkeakouluinstituutiota ja tutkintojärjestelmää.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä korkeakoululainsäädännön muutoksista seuraavien kansallisten vaikutusten arvioimiseksi?

Helsingissä 10.5.2017
Emma Kari /vihr

 

Korkeakoulut uudistuvat – mihin jäi avoin keskustelu?

(Mielipidekirjoitus julkaistu Aamulehdessä 15.5.2017)

Tänä keväänä Tampere nousee parrasvaloihin, kun paikallisten korkeakoulujen yhdistymisen mahdollistavat lakimuutokset tulevat eduskunnan käsittelyyn. Muutosten myötä tamperelaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulu voivat yhdistyä uudenlaiseksi korkeakoulukonserniksi vuoden 2019 alussa. Samanlaisia ratkaisuja suunnitellaan myös muualla Suomessa.

Toisin kuin niin kutsutun Tampere3-prosessin aluksi ajateltiin, Tampereen korkeakoulujen yhteistyö ei etene erillisenä kokeiluna vaan pysyvien ja kaikkia Suomen korkeakouluja koskevien lakimuutosten kautta. Lakimuutoksista merkittävin avaisi korkeakouluille mahdollisuuden hankkia jopa puolet tiettyyn tutkintoon kuuluvasta koulutuksesta muilta korkeakouluilta. Esimerkiksi Tampereen yliopisto voisi siirtää jonkin alan opiskelijat ammattikorkeakoululle opiskelemaan useiden lukukausien ajaksi.

Harkitusti toteutettuna opetusyhteistyö tuo mukanaan lukuisia mahdollisuuksia koulutuksen kehittämiseen. Riskinä on, että laadun kehittämisen sijaan kursseja aletaan yhdistää ensisijaisesti säästöjen vuoksi. Koulutusleikkausten heikentämät korkeakoulut saattavat päätyä hankkimaan opetusta sieltä mistä halvimmalla saadaan.

Iso haaste opetusyhteistyön avaamiselle on, että tätä merkittävää muutosta ajetaan kovalla kiireellä samanaikaisesti suurten koulutusleikkausten kanssa. Tämä tekee hallaa keskustelun ja päätöksenteon avoimuudelle. Korkeakouluissa leikkausten myötä yhä suurempi työtaakka kasaantuu yhä harvempien opettajien ja professorien harteille. Kun tämä yhdistyy vielä Tampere3-prosessin tiukkaan aikatauluun, aikaa ja energiaa yhteiselle kehittämistyölle jää aivan liian vähän. Tampere3-prosessin tiukkaan aikatauluun liittyviä ongelmia onkin kritisoitu jo vuosien ajan tamperelaisten korkeakoulujen opiskelijoiden ja henkilökunnan toimesta. Tätä kritiikkiä ei ole valitettavasti huomioitu riittävästi kansallisella tasolla. Nyt huolena on, että paikallisten haasteiden lisäksi kiire johtaa koko Suomen koulutusjärjestelmän laadun ja monipuolisuuden heikkenemiseen.

Opetusyhteistyön avaamisen kaltaisia suuria muutoksia suomalaiseen koulutukseen ei tule edistää ilman pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista harkintaa. Alati muuttuvan maailman haasteisiin vastaavan koulutuksen kehittäminen vaatii lukemattomien erilaisten näkökulmien huomioimista. Se ei onnistu kengännauhabudjetilla, kiireellä, eikä pienen porukan voimin. Päinvastoin: mitä useampi ihminen pääsee osallistumaan päätöksentekoon, sitä moninaisempia ja laadukkaampia ideoita pääsemme hyödyntämään suomalaisen koulutuksen kehittämisessä. Siksi opiskelijoiden ja henkilökunnan osallisuudesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää varsinkin suurten muutosten aikana.

Opetusministeriön on kannettava vastuunsa ja huolehdittava, ettei korkeakoulujen yhteistyöstä tule vain yhtä lisävälinettä säästöjen toteuttamiseen. Yhteistyön on tapahduttava ensisijaisesti tutkintojen laadun ja arvokkaiden erityispiirteiden vahvistamiseksi. Lisäksi ministeriön on huolehdittava, ettei avoin keskustelu ja osallistava päätöksenteko suomalaisen korkeakoulutuksen suunnasta jää kiireen jalkoihin. Näin varmistetaan, että laadukas ja monipuolinen korkeakoulutus on Suomen kansallinen ylpeys jatkossakin.

Emma Kari

Vihreiden kansanedustaja, Helsinki

Iiris Suomela

Vihreiden nuorten puheenjohtaja

Tampereen ammattikorkeakoulun hallituksen jäsen

Vihreiden Kari vappupuheessaan Vantaalla: “Suomi tarvitsee poikien pelastuspaketin”

Vihreiden kansanedustaja ja puheenjohtajaehdokas Emma Kari vaatii hallitusta ryhtymään toimiin poikien syrjäytymiskierteen katkaisemiseksi. EVAn tuoreen raportin mukaan työelämän ulkopuolella on pysyvästi lähes 79 000 työikäistä miestä.

“Poikiemme syrjäytymisen pitäisi olla kansallinen hätätila. Kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä nuorista on poikia ja jopa 16 prosentilla pojista ei ole riittävää lukutaitoa peruskoulun päättyessä. Poikien asema koulujärjestelmässämme on tyttöjä heikompi. Meidän on pidettävä parempaa huolta pojistamme”, Kari toteaa puheessaan Vantaan Tikkurilassa.

Ero Suomen tyttöjen ja poikien lukutaidossa on OECD-maiden suurin. Sipilän hallituksen toteuttamat heikennykset varhaiskasvatuksen, peruskouluun ja ammatilliseen koulutukseen lisäävät poikien syrjäytymistä. Kari vaatii siirtymistä maksuttomaan varhaiskasvatukseen, lähiopetuksen lisäämistä sekä toisen asteen koulutuspaikan takaamista jokaiselle nuorelle.

“Paras tapa auttaa on auttaa ajoissa. On paljon helpompaa kasvattaa ehjiä lapsia, kuin korjata rikkinäisiä aikuisia. Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset osuvat pahiten juuri niihin poikiin, jotka ovat jo valmiiksi suurimmassa vaarassa syrjäytyä. Tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden lopettaminen sekä ryhmäkokojen kasvattaminen päiväkodeissa ja peruskoulussa heikentävät juuri niiden lasten mahdollisuuksia hyötyä varhaiskasvatuksesta, jotka tarvitsisivat siitä eniten”, Kari jatkaa.

Kari muistuttaa, että pieniä poikia tuetaan parhaiten perheitä tukemalla. Vihreiden perhevapaamalli parantaa isien asemaa perheessä ja äitien asemaa työelämässä. Kari on pettynyt hallituksen haluttomuuteen uudistaa vanhanaikaisia perhevapaita. Useat tahot ovat vaatineet perhevapaiden uudistamista, koska nykyinen perhevapaajärjestelmä ei vastaa perheiden eikä työelämän tarpeisiin.

“Tavoitteena on tehdä Suomesta maailman paras maa olla isä. Perheiden valinnanvapautta ja perhevapaiden joustavuutta on lisättävä. Vihreiden perhevapaamalli kannustaa molempia vanhempia olemaan sekä lapsilleen läsnä että työelämässä mukana. Perhe valitsee itse, mikä sille sopii. Ikävä kyllä Sipilän hallitus on jättänyt tämän perheiden ja Suomen talouden kannalta tärkeän uudistuksen toteuttamisen seuraavalle hallitukselle”, Kari harmittelee.

Meidän on pidettävä huolta pojistamme

Seisoin tänään Porin ostoskeskuksen lavalla ja puhuin pojista. Puhuin siitä, että emme ole heränneet siihen, että pojat tippuvat kyydistä. Poikien lukutaito heikkenee, arvosanat tippuvat ja erot kasvavat. Liian moni on jo pudonnut ja vielä useampi on tippumassa. Totesin, että meidän on pidettävä parempaa huolta pojistamme.

Kun astuin lavalta, luokseni käveli mies. Miehen hampaat olivat amfetamiinin viemät, silmät pälyilivät ja vaatteet haisivat lialta. ”Puhuit musta. Mää olen niitä, kadonneita poikia.” Hätkähdin. Hän sanoi olevansa minun ikäiseni, mutta näytti 20 vuotta vanhemmalta.

Mies puhui nopeasti, melkein hengästyen. Ehkä hän ajatteli, että pitää puhua nopeasti, koska kohta lakkaan kuuntelemasta. Hän kertoi koulusta, jossa oli aluksi kivaa. Hän kertoi havainnosta, että toiset ymmärsivät ja hän ei. Hän kertoi häpeästä ja nöyryytyksen tunteesta. Oppitunnit tuntuivat kiusaamiselta. Lopulta tuli lukihäiriödiagnoosi ja koulukuraattori, mutta hän oli jo päättänyt olevansa tyhmä.

Ongelmat kasaantuivat eikä mikään onnistunut. Hän kertoi siitä, kuinka lopulta amiksessa ote elämästä kirposi. Kuinka hän vielä yritti muutaman kerran uudestaan, mutta enää mikään ei sujunut. Sitten hän antoi periksi. Nyt ei ole kotia, eikä toivoa paremmasta. ”Mun elämä meni jo, mutta pelasta ne muut pojat”, hän sanoin. Lupasin, että teen kaiken minkä voin. ”Se ei vaan taida olla tarpeeksi”, hän sanoi. Se kirpaisi.

Kävellessäni bussille mietin, että hänkin on ollut jonkun pieni poika. Hänellä oli äiti, joka suukotteli varpaita. Hänellä oli isä, joka kutitti vatsasta. Häntä rakastettiin. Hänestä huolehdittiin. Mietin kaikkia niitä poikia, joilla ote on kirpoamassa. Ehkä jos olisi ollut joku, joka olisi tarpeeksi ajoissa ottanut kopin, heidän elämänsä olisi hyvin erilaista. On helpompaa kasvattaa ehjiä lapsia kuin korjata rikkinäisiä aikuisia.

Minulle on selvää, että meidän on pidettävä parempaa huolta pojistamme.

Vihreiden budjettiesitys antaa vaihtoehdon synkkyydelle

Sipilän hallitus kertoo meille jatkuvasti, että vaihtoehtoja sen kylmälle menneisyyteen katsovalle politiikalle ei ole. Tämä ei ole totta. Meillä on vaihtoehto.

Me olemme tänään julkaisseet vihreiden vaihtoehdon hallituksen budjetille. Me perumme koulutuksen ja tutkimuksen leikkaukset. Me vähennämme köyhyyttä ja kavennamme tuloeroja. Me uudistamme perhevapaat. Me suojelemme luontoa. Me investoimme kouluihin, päiväkoteihin ja raiteisiin. Me luomme työtä ja uudistamme taloutta.

Vihreiden vaihtoehtobudjetissa pysyvien menojen ja tulojen suhde on tismalleen sama kuin hallituksella. Se miten rahat käytetään, on arvovalinta. Me leikkaamme mieluummin saastuttamista lisäävistä ja tehottomista yritystuista kuin koulutuksesta ja tasa-arvosta. Me uudistamme Suomea inhimillisesti ja kestävästi.

Keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten politiikalle on vaihtoehto. Ja me teemme kaikkemme, että tässä maassa ei vaivuta synkkyyteen ja toivottomuuteen. Koska tämä maa ansaitsee parempaa.

Vihreiden vaihtoehtobudjetti löytyy täältä: https://www.vihreat.fi/vaihtoehto2017

Vihreiden ryhmäpuhe koulutuksen puolesta eduskunnassa 6.4.2016

Arvoisa puhemies,

Tämän maan tarina, on tarina koulutuksesta ja tasa-arvosta.

Kun 90-luvun lama iski Suomeen, minä aloitin koulun.

Lapsen silmissä lama oli jotain pelottavaa, se mursi koulukavereiden isän, se hajotti koteja, se jätti haavan jokaiseen perheeseen.

Sen pahin teko oli kuitenkin kaiken kattava toivottomuus.

Nyt minun poikani aloittaa koulua ja se sama harmaa aalto on jälleen pyyhkäissyt Suomen yli.

Keskustan Tuomo Puumala kuvasi vuosi sitten kauniisti sen, miten Suomi kampesi itsensä ylös laman synkkyydestä. “Me onnistuimme, kun panostimme tutkimukseen ja koulutukseen. Se oli tietoinen arvovalinta. Uskoimme itseemme ja sivistyksen kantavaan voimaan.”

Näin sanoi nykyinen pääministeripuolue koulusvälikysymyksessä juuri ennen vaaleja.

“Me uskoimme itseemme ja sivistyksen kantavaan voimaan.” Viisaita sanoja.

Keskellä harmaita lamavuosia rakennettiin nykyinen opintotuki. Silloin säädettiin jokaiselle lapselle tasa-arvoinen oikeus varhaiskasvatukseen. Silloin pidettiin kiinni koulutuksesta ja tutkimuksesta, jotta laman satuttamien perheiden lapsilla olisi samat mahdollisuudet kuin muillakin. Jotta tällä maalla olisi jotain, mihin uskoa ja jonka päälle rakentaa uutta.

Arvoisa puhemies,

Nyt sivistysporvarit ovat hylänneet sivistyksen. Koulutusleikkauksissa on kyse on paljon suuremmasta asiasta, kuin yhdestä petetystä vaalilupauksesta tai yksittäisistä säästöistä.

Kyse on suuren tulevaisuuslupauksen rikkomisesta.

Lupaus joka Suomessa on aina annettu omille lapsille ja lapsenlapsille, että me teemme työtä, jotta teillä on  paremmin, että tässä maassa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.

Arvoisa puhemies,

Tämä lupaus rikotaan murentamalla koulutuspolkua lapsen ensiaskeleista lähtien.

Liian suuressa ryhmässä pieni lapsi pääsee yhä harvemmin syliin. Liian isoissa luokissa opettaja ei näe kiusaamista ja pahaa oloa. Nuoret saavat yhä vähemmän opetusta ja koulu on yhä useammin kaukana kotoa.

Tämä hallitus kaventaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia ja rakentaa lasten luokkayhteiskuntaa.

Arvoisa puhemies,

Opintotuki on Suomen lupaus tasa-arvoisista mahdollisuuksista. Lupaus siitä, että isän lompakon paksuus ei tässä maassa määritä lapsen tulevaisuutta. Nyt hallitus romuttaa opintotuen, ja samalla tämän lupauksen.

Velkaa kammoksuva hallitus siirtää omaa velkaansa opiskelijoiden kannettavaksi.

Minkä muun köyhyysrajan alapuolella elävän ihmisryhmän kohdalla edes keskusteltaisiin näin valtavasta leikkauksesta perustoimeentuloon?

Arvoisa puhemies,

Suhtautumisessa korkeakouluihin hallituksen koulutusvihamielisyys on avointa.

Opetusministeri kutsuu korkeakoulujamme “keskinkertaisiksi” ja “tehottomiksi”. Leikkausten takia työnsä yliopistolla menettävät ihmiset saavat anteeksipyyntöjen sijaan kuulla pääministerin syytöksiä muutosvastarinnasta, ja että niukkuus lisää luovuutta.

Nyt hallitus kehtaa täällä juhlia sitä, ettei tullut leikattua enempää, ja että keksittiin tällainen kertaluokan laastari. kun teidän olisi pitänyt perua tekemänne koulutusleikkaukset.

Sormeen laitettu muumilaastari ei paranna sitä että käsi on murrettu. Eikä sen tarkoituskaan ole parantaa. Sen tarkoitus on peittää ja piilottaa.

Arvoisa puhemies,

Pakkoa ei ole.

Ongelma on hallitus, joka ei usko, että Suomen paras resurssi on ihmisten pään sisällä.

Hallitus, jolle kehittäminen on kurjistamista, jolle uudistaminen on romuttamista.

Hallitus, joka leikkaa mieluummin lastemme päiväkodeista ja kouluista, kuin ympäristön pilaamisesta.

Tämän maan tulevaisuus on liian tärkeä, meidän lapsille annettu lupaus on liian arvokas siihen, että me jättäisimme sen hallituksen lyhytnäköisen leikkausvimman armoille, että me antaisimme periksi.

Arvoisa puhemies,

Vihreät eivät ole antaneet periksi.

Vihreiden arvovalinta on toinen. Me uskomme, että vaikeina aikoina on puolustettava sitä mikä on kaikkein arvokkainta.

Me uskomme edelleen tähän maahan ja sivistyksen kantavaan voimaan. Ja siksi vihreä eduskuntaryhmä kannattaa edustaja Henrikssonin tekemää epäluottamuslausetta.

 

Hallitus rakentaa koulutusleikkauksilla lasten luokkayhteiskuntaa

Eduskunta keskustelee tänään Vihreiden ja muun opposition koulutusvälikysymyksestä. Vihreät vaatii hallitusta perumaan leikkaukset koulutuksesta ja opintotuesta.

***

Tämän maan tarina on tarina koulutuksesta ja tasa-arvosta.

Kun 90-luvun lama iski Suomeen, minä aloitin koulun. Lapsen silmissä lama oli jotain pelottavaa, joka jätti haavan jokaiseen perheeseen. Sen pahin teko oli kuitenkin kaiken kattava toivottomuus. Nyt poikani aloittaa koulua ja sama harmaa aalto on jälleen pyyhkäissyt Suomen yli.

Keskellä harmaita lamavuosia rakennettiin nykyinen opintotuki. Silloin säädettiin jokaiselle lapselle tasa-arvoinen oikeus varhaiskasvatukseen. Silloin pidettiin kiinni koulutuksesta ja tutkimuksesta, jotta laman satuttamien perheiden lapsilla olisi samat mahdollisuudet kuin muillakin. Jotta tällä maalla olisi jotain, mihin uskoa ja jonka päälle rakentaa uutta.

Koulutusleikkauksissa on kyse on paljon suuremmasta asiasta, kuin yhdestä petetystä vaalilupauksesta tai yksittäisistä säästöistä. Kyse on tulevaisuuslupauksen rikkomisesta. Suomessa on aina annettu omille lapsille ja lapsenlapsille lupaus siitä, että me teemme työtä, jotta teillä on paremmin, ja että tässä maassa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.

Tämä lupaus rikotaan murentamalla koulutuspolkua lapsen ensiaskeleista lähtien. Liian suuressa ryhmässä pieni lapsi pääsee yhä harvemmin syliin. Liian isoissa luokissa opettaja ei näe kiusaamista ja pahaa oloa. Nuoret saavat yhä vähemmän opetusta ja koulu on yhä useammin kaukana kotoa. Hallitus kaventaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia ja rakentaa lasten luokkayhteiskuntaa.

Opintotuki on lupaus siitä, että isän lompakon paksuus ei määritä lapsen tulevaisuutta. Nyt hallitus romuttaa opintotuen, ja samalla tämän lupauksen. Velkaa kammoksuva hallitus siirtää omaa velkaansa opiskelijoiden kannettavaksi. Minkä muun köyhyysrajan alapuolella elävän ihmisryhmän kohdalla edes keskusteltaisiin näin valtavasta leikkauksesta perustoimeentuloon?

Valitettavasti meillä on hallitus, joka ei usko, että Suomen paras resurssi on ihmisten pään sisällä. Hallitus, joka leikkaa mieluummin lastemme päiväkodeista ja kouluista, kuin ympäristön pilaamisesta. Tämän maan tulevaisuus on liian tärkeä, että me jättäisimme sen hallituksen lyhytnäköisen leikkausvimman armoille tai antaisimme periksi.

Vihreät eivät ole antaneet periksi. Vihreiden arvovalinta on toinen. Me uskomme, että vaikeina aikoina on puolustettava sitä, mikä on kaikkein arvokkainta. Me uskomme edelleen tähän maahan ja sivistyksen kantavaan voimaan.

Pelastetaan koulutus opiskelijavihamieliseltä hallitukselta

Opintotuen hirvittävä romutusesitys on nyt julkaistu. Opintorahasta leikataan yli neljännes. Opintotukikuukausien määrä pienenee. Opintojen etenemisvaatimusta kiristetään. Opintolainan määrää kasvatetaan ja lainahyvitystä pienennetään. Yhteensä opiskelijoilta leikataan 150 miljoonaa euroa. Tämä on järkyttävää.

Leikkaus opintotuesta on leikkaus tasa-arvoisista koulutusmahdollisuuksista ja suomalaisesta osaamisesta. Minkään muun köyhyysrajan alapuolella elävän ihmisryhmän minimitoimeentulosta ei voitaisi leikata näin järkyttävää summaa. Nämä leikkaukset ovat jatkoa hallituksen koulutusvihamieliselle politiikalle, valtavat koulutusleikkaukset on jo viety läpi.

Opintotuen tarkoituksena on ollut varmistaa, että Suomessa jokaisella on mahdollisuus kouluttautua perhetaustasta tai lompakon paksuudesta riippumatta. Tämän maan vahvuus on se, että duunarin lapsesta voi tulla maisteri ja toisin päin. Näin suuria leikkauksia ei ole mahdollista toteuttaa kestävällä tavalla tai ilman, että koulutuksen tasa-arvo kärsii merkittävästi.

Vielä viime viikolla opetusministeri syytti vihreitä pelottelusta, kun me puhuimme kyselytunnilla opintotuen leikkauksista. Hän puhui opintotuen uudistamisesta. Nyt on selvää, että opintotuen uudistus on puhdas leikkauspaketti. Viesti on selvä: duunareiden lapsista ei haluta enää maistereita.

Tätä ei voi hyväksyä! Esitys voidaan vielä kaataa. Nyt kaikki liikkeelle!

Mikä on Sipilän, Soinin ja Stubbin visio?

Kun puhutaan vaikeista ajoista ja yhteen hiileen puhaltamisesta, kysymys on, että millaisen ulospääsyn hallitus meille tarjoaa. Millaisen tulevaisuuden eteen nyt on tehtävä kipeitä päätöksiä?

On vaikea ymmärtää, mikä on Sipilän, Soinin ja Stubbin visio. Hallitus ei tarjoa mitään toivoa paremmasta. Kun katsotaan hallituksen esityksiä, sen näkemys tulevaisuuden Suomesta aukenee synkkänä.

Sipilän hallituksen kovimmat leikkaukset osuvat varhaiskasvatukseen, kouluihin, yliopistoihin ja tutkimukseen. Eli tulevan sukupolven koulutustasoa lasketaan, eikä suomalaiseen osaamiseen tai tuotekehitykseen enää uskota.

Kasvua haetaan palkkoja alentamalla. Tämä tarkoittaa pienipalkkaisten (pääasiassa naisten) entistä huonompaa toimeentuloa. Rahaa sen sijaan laitetaan lisää navettojen, Talvivaaran ja teollisuuslaitosten tukiin. Tällainen ajatus kasvualoista oli ajankohtainen viimeksi 50 vuotta sitten.

Sipilän hallituksen visiossa maamme uudet painopisteet ovatkin tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen ja huipputeknologian sijaan alkutuotanto, halpatyövoima ja koulutustason laskeminen. Ja tämä tehdään, vaikka Sipilä vielä itse sanoi muutama vuosi sitten, että “Suomi voi kilpailla vain osaamisella, ei työvoiman hinnalla”.

Suomi tarvitsee kasvua. Suomalaiset ovat valmiita kipeisiinkin uudistuksiin, jos nämä tehdään oikeudenmukaisesti ja ne luovat pohjaa paremmalle huomiselle. Sipilän hallitus ei tällaista tarjoa.

© 2024 Emma Kari

Ylös ↑

Tilaa Emman uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen pysyt perillä tekemästäni työstä ja vihreästä politiikasta.