Page 19 of 40

Arktiksesta, öljystä ja rohkeista ihmisistä

Lähes kaksi vuotta sitten nousin Pietarin junaan mieheni kanssa. Emme olleet nukkuneet moneen viikkoon ja huoli painoi. Pietarissa oli ystävämme ja puolivuotiaan pikkutyttömme kummitäti, Sini Saarela. Sini oli juuri päässyt venäläisestä vankilasta, mutta emme vielä tienneet, saammeko hänet pois Venäjältä. Hänen rikoksensa oli venäläisen öljynporauslautalle kiipeäminen, koska hän halusi, että maailma saa tietää, mitä jäämerellä on tekeillä.

Silloin päälimmäinen tunne oli pelko ja huoli siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Miehelleni, joka vastaa Greenpeacessä Arktis-kampanjasta, aika oli erityisen rankkaa. Perheellemme isän työ on tarkoittanut pitkiä työmatkoja ja aikaa poissa kotoa. Minulle se on tarkoittanut unettomia öitä kipeän lapsen kanssa ja väsyttävää lastenhoitajarumbaa. Mutta hetkeäkään en ole toivonut, että hän tekisi jotain muuta. Hänen työssään on kyse siitä, millaisen maailman jätämme lapsillemme.

Nyt sen työn tulokset näkyvät. Shell on lopettanut öljynporauksen Arktiksella ja ilmoittanut, ettei suunnittele palaavansa sinne. Syyksi Shell on ilmoittanut paitsi arktisen öljynporauksen kannattamattomuuden, myös niiden ihmisten toiminnan, jotka ovat väsymättömästi puhuneet arktisen öljynporauksen riskeistä. Lähes kaikki öljy-yhtiöt ovat toistaiseksi luopuneet hankkeistaan alueella.

Ilmastonmuutosta torjutaan öljynporauslautta kerrallaan, sitä torjutaan hiilivoimala kerrallaan, sitä torjutaan moottoritiehanke kerrallaan. Ilmastonmuutos on ihmiskunnan kohtalon kysymys. Arktisen maan asukkaina juuri meillä suomalaisilla on erityinen vastuu puolustaa tätä kauniin haurasta pohjoista luontoa, jonka haluamme säilyttää lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Ja vaikka paljon työtä on vielä edessä ennen kuin arktiset alueet saadaan suojeltua, on upeaa, että Arktis saa nyt hetken hengähtää. Ja kiitos kuuluu yksilöille, jotka itseään säästämättä taistelivat öljyjättejä vastaan.

Se väsynyt ja pelokas tunne Pietarin junassa on tärkeää muistaa juuri tällaisina hetkinä, kun tavoitteet nytkähtävät eteenpäin. Vaikka maailma tuntuu kuinka synkältä ja muutosta parempaan on vaikea nähdä, tarvitaan vain ihmisiä, jotka eivät luovuta. Siksi ei saa luovuttaa. Ainoastaan niin maailma muuttuu paremmaksi.

Sipilän hallitus lopettaa YK:n ympäristöohjelman rahoittamisen

Sipilän hallitus on päättänyt lopettaa kokonaan YK:n ympäristöohjelman rahoittamisen.

Vaikka hallituksen välinpitämättömyys Suomen kansainvälistä mainetta kohtaan on jo tiedossa eikä luontomyönteisyydestä voi edes puhua samassa lauseessa Sipilän hallituksen kanssa, en silti osannut odottaa tätä. Olen järkyttynyt.

Suomi on ollut YK:n ympäristöohjelman kolmanneksi suurin rahoittaja. Se on ollut asia, jonka kautta Suomella on ollut rooli maailman ympäristöongelmien ratkomisessa. Ympäristöohjelma on se kansainvälinen areena, jossa Suomen painoarvo on ollut suurempi kuin missään muualla. Tästä meidät tunnetaan. YK:ssa ollaan tyrmistyneitä Suomen toiminnasta.

Sipilän hallituksen päätös lopettaa rahoitus tuli julki samaan aikaan kun YK:ssa hyväksyttiin kestävän kehityksen tavoitteet. Tässä työssä Suomi on ollut aktiivisesti mukana ja olen itsekin osallistunut siihen. Nyt kun ilmastonmuutosta, ympäristökriisejä ja köyhyyttä torjuvia tavoitteita pitäisi alkaa toteuttaa, Suomi leikkaa kaiken rahoituksen pois.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) selittää hallituksen päättämiä leikkauksia sanomalla, että ”tämä ympäristöpolitiikka ei ole pelkkää rahaa, vaan käytännönläheistä tekemistä”. Ongelma vaan on se, ettei maailman ympäristöongelmia ratkota ilman rahoitusta.

Sipilän hallitus romuttaa Suomen maineen ja pyyhkii kestävän kehityksen tavoitteilla lattiaa. Että piut paut maapallosta, ilmastonmuutoksesta ja luonnonvarojen kestävyydestä, kunhan perussuomalaiset pysyvät hallituksessa.

Puhe rasismia vastaan vihreiden valtuuskunnassa 26.9.2015

Tällä viikolla aika moni on varmaan miettinyt, että mitä tässä maassa oikein tapahtuu.

Tässä maassa on systemaattisesti luotu tilaa vihalle ja massasta erottuvien ihmisten leimaamiselle. Rasismin vastustamisesta on tehty itse rasismia pahempi asia. On ollut absurdia, että perusihmisoikeuksista puhumisesta on tullut ääripuhetta.

Jos Angela Merkel olisi suomalainen, Sipilä, Soini ja Stubb olisivat jo aikoja sitten leimanneet hänet ääriajattelijaksi.

Tämän hyssyttelyn ja hyysäämisen hintaa maksetaan nyt.

Onhan se nyt häpeällistä, että aikuiset miehet uhriutuvat keskustelupaltoilla, kun sotaa pakenevia lapsia hukkuu Välimereen. Että ihan vaan ettei kenellekään jää epäselväksi, tässä keskustelussa uhrit ovat ihan muualla kun Suomi24-palstalla.

Tämän maan keskustelun uhreja ovat ne pienet pelokkaat lapset, joiden bussia kohti ammuttiin Lahdessa raketteja.

Tämän maan keskustelun uhreja ovat ne raskaanaolevat äidit, jotka Kouvolassa heräsivät yöllä polttopullon räjähtäessä ovea vasten.

Tämän maan keskustelun uhreja ovat ne ovat ne Punaisen Ristin työntekijät, joita kohti heitetään kiviä heidän auttaessaan perheitä turvaan.

Ne lapset, joilta halutaan nyt kieltää apu ja turva. Ne ihmiset, jotka oikeasti tietää, mitä on pelätä. Ne, jotka pakenevat henkensä edestä vain joutuakseen rasistisen vihan kohteeksi.

Ja syyllisiä ei ole ne, jotka ovat koko ajan vastustaneet rasismia ja ihmisvihaa. Syyllisiä ovat ne, jotka ovat sen sallineet.

Siksi on ihan turha itkeä siitä, että on tämä oikeastaan jonkun muun vika, kun oma poliittinen projekti on vuosia ollut luoda tila juuri sille vihalle, joka nyt on siirtynyt tietokoneen näppäimistöltä kiviin, polttopulloihin ja raketteihin.

Tämä velan maksamiseen tarvitaan aika paljon enemmän kuin sen sanominen, että kaikki väkivalta on aina väärin ja että ei mekään hyväksytä rasismia.

Ja se rasismin vastainen työ kannattaa aloittaa omasta pesästä.

Miksi äänestin epäluottamusta Sipilän hallitukselle?

Äänestin tänään epäluottamusta Sipilän hallitukselle eduskunnassa.

Sipilä, Soini ja Stubb leikkaavat koulutuksesta yhteensä jopa yli kolme miljardia euroa. Se on historiallisen suuri leikkaus, jonka jäljet tulevat näkymään vuosikymmeniä tässä maassa. Ennen vaaleja jokainen puolue lupasi, ettei koulutuksesta tulla enää leikkaamaan. Nyt keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus pettävät nämä lupaukset.

Sipilän hallitus puhuu näistä massiivisista leikkauksista suomalaisen koulutuksen uudistamisena. Eilen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen hyökkäsi opposition kimppuun siitä, ettemme ole valmiita uudistamaan. ”Suomalaisen koulutuksen suurin uhka eivät ole leikkaukset, vaan kykenemättömyys uudistua”, Grahn-Laasonen sanoi. Huhhuh, sanon minä.

Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki on juuri uudistettu. Uudistuksen tavoitteena oli varhaiskasvatuksen laadun parantaminen ja yhdenvertasuuden lisääminen. Nyt Grahn-Laasosen esittämät leikkaukset vievät pohjan tältä kaikelta. Ryhmäkokojen pienentämisen sijaan niitä kasvatetaan, lastentarhanopettajia ja -hoitajia vähennetään, lasten kasvattamisen sijaa heille lisätään hallinnollista työtä, heidän palkkoja leikataan ja lomia lyhennetään samalla kun työttömien perheiden lasten oikeutta varhaiskasvatukseen rajoitetaan.

Olisi rehellisempää puhu asioista oikeilla nimillä. Kyse ei ole uudistamisesta, kyse on suomalaisen koulutusjärjestelmän historiallisesta huonontamisesta. Tämä on ensimmäinen hallitus, joka on kirjannut hallitusohjelmatavoitteekseen suomalaisten koulutustason laskemisen. He lisäävät koulutuksen eriarvoisuutta, he huonontavat koulutuksen laatua, he kasvattavat ryhmäkokoja ja he leikkaavat tutkimuksesta. Ja he tekevät tämän kaiken tilanteessa, jossa Suomi tarvitsee epätoivoisesti kasvua ja uutta osaamista.

Tämä hallitus luo Suomeen lasten luokkayhteikuntaa. Silti eduskunnan enemmistö päätti antaa tukensa hallitukselle.

Tällaista politiikkaa en itse voi olla tukemassa.

Helsinki pitää lasten puolta

Kaupunginhallitus on juuri vahvistanut varhaiskasvatuslautakunnan päätöksen siitä, että Helsinki vastustaa Sipilän hallituksen lakiesitystä päiväkotiryhmien kasvattamisesta ja työttömien lasten hoito-oikeuden rajaamisesta! Tämä on iloinen uutinen varhaiskasvatukselle!

Kokoomus, perussuomalaiset ja keskusta jäivät vähemmistöön äänin 9-6 kaupunginhallituksen äänestäessä Helsingin lausunnosta asiaan. Vihreiden esitys voitti sosialidemokraattien, vasemmistoliiton ja rkpn tuella.

Pienet ryhmäkoot ja lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen ovat suomalaisen laadukkaan päivähoidon perusta. Kun jokaisen lapsen kasvua voidaan tukea yksilöllisesti eikä lapsia erotella vanhempien työtilanteen perusteella annetaan lapsille hyvät eväät oppimiseen ja elämään. Saamme jatkuvasti lisää tietoa siitä, kuinka suuri merkitys laadukkaalla varhaiskasvatuksella on pienen lapsen elämään.

On surullista, että Sipilän hallitus on valmis tinkimään tästä tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan perustasta. Pelkona on lasten eriarvoistuminen, varhaiskasvatuksen laadun heikkeneminen ja naisten työmarkkina-aseman heikkeneminen.

Siksi on hienoa, että Suomen pääkaupunki maan suurimpana varhaiskasvatuksen tarjoajana puolustaa hyvää ja yhdenvertaista varhaiskasvatusta ja vastustaa Sipilän hallituksen lakiesitystä!

Mikä on Sipilän, Soinin ja Stubbin visio?

Kun puhutaan vaikeista ajoista ja yhteen hiileen puhaltamisesta, kysymys on, että millaisen ulospääsyn hallitus meille tarjoaa. Millaisen tulevaisuuden eteen nyt on tehtävä kipeitä päätöksiä?

On vaikea ymmärtää, mikä on Sipilän, Soinin ja Stubbin visio. Hallitus ei tarjoa mitään toivoa paremmasta. Kun katsotaan hallituksen esityksiä, sen näkemys tulevaisuuden Suomesta aukenee synkkänä.

Sipilän hallituksen kovimmat leikkaukset osuvat varhaiskasvatukseen, kouluihin, yliopistoihin ja tutkimukseen. Eli tulevan sukupolven koulutustasoa lasketaan, eikä suomalaiseen osaamiseen tai tuotekehitykseen enää uskota.

Kasvua haetaan palkkoja alentamalla. Tämä tarkoittaa pienipalkkaisten (pääasiassa naisten) entistä huonompaa toimeentuloa. Rahaa sen sijaan laitetaan lisää navettojen, Talvivaaran ja teollisuuslaitosten tukiin. Tällainen ajatus kasvualoista oli ajankohtainen viimeksi 50 vuotta sitten.

Sipilän hallituksen visiossa maamme uudet painopisteet ovatkin tasa-arvoisen ja laadukkaan koulutuksen ja huipputeknologian sijaan alkutuotanto, halpatyövoima ja koulutustason laskeminen. Ja tämä tehdään, vaikka Sipilä vielä itse sanoi muutama vuosi sitten, että ”Suomi voi kilpailla vain osaamisella, ei työvoiman hinnalla”.

Suomi tarvitsee kasvua. Suomalaiset ovat valmiita kipeisiinkin uudistuksiin, jos nämä tehdään oikeudenmukaisesti ja ne luovat pohjaa paremmalle huomiselle. Sipilän hallitus ei tällaista tarjoa.

Hämeentie joukkoliikenne- ja pyöräilykaduksi

Iloisia uutisia helsinkiläiset! Hämeentietä esitetään muutettavaksi joukkoliikenne- ja pyöräilykaduksi! Autoliikenne siirtyisi Sörnäisten rantatielle. Tämä tekisi tästä Helsingin tiheiten asutusta alueesta turvallisemman ja Kallion ilmasta helpompaa hengittää.

Itse asun Hämeentien varrella kahden lapsen kanssa. Ainoastaan 20 prosentissa tämän alueen kodeista on auto. Lapsiperheiden määrä kasvaa, autojen ei. Hämeentien ympäristössä asuvilla perheillä ei ole tarvetta tälle massiiviselle autoliikenteelle. Me kävelemme. Me kuljemme sporalla. Me pyöräilemme. Autoliikenne on muualta tulevaa läpiajoliikennettä, jonka pitäisikin kulkea Sörnäisten rantatietä pitkin.

Hämeentie ei tunnu vaaralliselta vain lapselle. En uskalla pyöräillä siellä itsekään. Koska pyöräily Hämeentiellä on hengenvaarallista, pyöräilijät polkevat jalkakäytävällä. Tämä tekee myös Hämeentien jalkakäytävät vaarallisiksi jalankulkijoille. Jalkakäytävällä poikkelehtiva pyöräilijä on kahdesti törmännyt työntämiini lastenrattaisiin. Huomattavasti useammin on ollut läheltä piti -hetki.

Hämeentien muuttaminen joukkoliikenne- ja pyöräilykaduksi tekisi tästä kaupungista paremman, turvallisemman ja terveellisemmän kaupungin. Siksi sitä voi helposti koko sydämestään kannattaa.

Lakkotunnelmia

Aamulla oli harmaata. Päiväkoti oli kiinni. Metrot, sporat ja bussit eivät kulkeneet. Lapset pyörivät mukana eduskunnassa koko päivän.

Matkalla töihin selitin lapsille, mikä on lakko ja miksi tänään on mielenosoitus. Kerroin että bussikuskien, lastentarhanopettajien ja terveydenhoitajien työstä aiotaan maksaa vähemmän palkkaa, vaikka nämä ihmiset tekevät paljon tärkeää työtä.

Mielenosoituksen alun lähetessä alkoi sataa kaatamalla. Mietin, lähteäkö kahden lapsen kanssa sateeseen. Poikani kysyi, että eikö sinne mennä Jukan ja Kaijan takia. Sanoin, että kyllä. ”Sitten mennään”, poika totesi. Ja niin mentiin. Kaija ja Jukka ovat tärkeitä. Päiväkotien ja esikoulujen aikuiset ovat iso osa lasten arkea. Jos he ovat näin rakkaita, he ovat tehneet työnsä loistavasti ja ovat palkkansa ansainneet.

Pienen ihmisen solidaarisuus tärkeitä ihmisiä kohtaan on vahva. Niin sen pitäisi olla meillä kaikilla. Siksi oli hienoa nähdä, että vaikka oli kylmää ja märkää, kymmenet tuhannet ihmiset osoittivat mieltään pienipalkkaisten ihmisten puolesta. Sateesta huolimatta Rautatientori oli tupaten täynnä ja kaikkien viesti oli sama: ”Nämä ihmiset ovat palkkansa ansainneet”.

On helppo sanoa, että julkiselta sektorilta pitää leikata. On helppo sanoa, että vaihtoehtoja ei ole. Mutta nämä ovat oikeita ihmisiä. He tekevät sen kaikista tärkeimmän työn. He hoitavat meitä, kun sairastumme, he opettavat lapsiamme, he pitävät heistä huolta. Kaiken tämän he tekevät pienillä palkoilla. Ja palkkansa he käyttävät Suomen talouden pyörittämiseen.

Työtä ja kasvua ei saada leikkaamalla pienituloisten naisten palkkoja ja vähentämällä heidän työpaikkojaan. Tämä ainoastaan vähentää näiden ihmisten ostovoimaa ja lisää työttömyyttä. Kasvua ei myöskään saada leikkaamalla lastemme koulutuksesta, se vie pohjan tulevaltakin kasvulta.

On arvovalinta laittaa satoja miljoonia Talvivaaran tukemiseen ja ympäristölle haitallisiin tukiin, kun nämä rahat voitaisiin laittaa uuden teknologian tukemiseen ja tutkimukseen. Ja lapsikin näkee, mitä ammattikuntia tässä maassa pitäisi arvostaa enemmän: lastentarhanopettajia, bussikuskeja ja terveydenhoitajia.

Koska Sipilä puhuu ympäristökriisistä?

Pääministeri piti eilen kriisipuheen, jossa hän perusteli jälleen sitä, miksi nyt on leikattava kaikkein pienituloisimmilta ihmisiltä.

Puhetta kuunnellessani luin juuri julkaistua raporttia maapallon tilasta. Se oli jäätävää luettavaa. Selkärankaisten eläinten määrä merissä on pienentynyt rajusti koko maailmassa. Kalojen sekä merinisäkkäiden, -lintujen ja -matelijoiden määrä on enää puolet siitä, mitä se oli vielä neljä vuosikymmentä sitten. Suurimmat syyt ovat liikakalastus, elinympäristöjen tuhoutuminen ja ilmastonmuutos, eli meidän elämäntapamme. Ilmastonmuutoksen seurauksena meret muuttuvat nopeammin kuin koskaan aiemmin viimeisten miljoonien vuosien aikana.

Tämä on kriisi joka uhkaa koko olemassaolomme perustaa ja lastemme mahdollisuutta elää hyvää elämää. Silti tästä ei pidetä kriisipuheita. Sen sijaan se ohitetaan lähes kokonaan Suomen politiikassa. Joskus olisi hienoa kuulla kriisipuhe pääministeriltä, jossa Sipilän lauseet: ”Näin emme voi jatkaa. Nyt on korkea aika miettiä missä mennään. Me emme pääse pakoon tosiasioita” kutsuisivat ihmisiä työhön yhteisen elinympäristömme pelastamiseksi.

Suomessa on aikaisemmin ohjattu päästökauppatulot kestävää kehitystä tukevaan kehitysyhteistyöhön, mutta nyt hallitus ohjaa nuo rahat teollisuuslaitosten tukemiseen. Suomi on vastustanut päästökaupan nopeaa korjaamista, eli vaikeuttanut päästöjen tehokasta leikkaamista. Maataloudessa ei ole haluttu tukea Itämeren tilaa parantavia toimia ja Suomen vaelluskalajoista on tuhottu patoamalla yli 90 prosenttia. Tämä kaikki voidaan kuitenkin korjata. Jos vain tahtoa löytyy yhtä paljon kuin Suomen valtionvelan pienentämiseen.

Koska kuten Sipilä sanoi, ”Tekemättä ei voi jättää. Emme voi siirtää laskua tämän päivän hyvinvoinnista tuleville sukupolville.”

Vihreiden Emma Kari: Päivähoidon heikennykset vaarantaisivat lasten yhdenvertaisuuden

Helsingin varhaiskasvatuslautakunnan tuore puheenjohtaja Emma Kari iloitsee lautakunnan päätöksestä vastustaa heikennyksiä lasten päivähoitoon. Lautakunta antoi tänään lausunnon hallituksen esityksestä rajata lasten oikeutta varhaiskasvatukseen ja kasvattaa yli kolmivuotiaiden lasten ryhmäkokoja. Päätös tehtiin lautakunnan vihreiden esityksestä. Myös Helsingin opetuslautakunta päätyi vastustamaan hallituksen esitystä tänään kokouksessaan.

– On tärkeää, ettei Helsingissä kannateta lapsilta leikkaamista. Varhaiskasvatus on lapsen yksilöllisen kehityksen tukemista ja lasten luokkayhteiskunnan torjumista. Se on se väline, jolla kaikille lapsille annetaan parhaat mahdolliset eväät elämään ja itsensä toteuttamiseen omasta taustasta riippumatta. Esitykset ryhmäkokojen suurentamisesta ja päivähoito-oikeuden rajaamisesta heikentäisivät toteutuessaan varhaiskasvatuksen laatua ja asettaisivat lapset eriarvoiseen asemaan keskenään, Kari sanoo.

– Päiväkotien henkilökunta tekee arvokasta työtä ja on jo valmiiksi tiukilla, kun hallitus leikkaa heidän lomiaan ja palkkojaan. Tässä tilanteessa hallitus haluaisi lisäksi kasvattaa nykyiset 21 lapsen ryhmät 24 lapsen ryhmiksi henkilökunnan määrän säilyessä entisellään. Suomalainen varhaiskasvatus on hyvää, sillä ryhmät ovat pieniä ja henkilökunta motivoitunutta, Kari huomauttaa.

Helsingin vihreä valtuustoryhmä on jo aiemmin tänä vuonna vastustanut päivähoidon rajoituksia ja vaatinut, että Helsinki ei lähde mukaan leikkaamaan lapsilta. Kuntien on mahdollista hallituksen kaavailemista heikennyksistä huolimatta tarjota lain minimivaatimuksia parempia palveluita.

– Kahden lautakunnan kriittinen suhtautuminen hallituksen leikkausintoon on hyvä ensimmäinen askel. Teki hallitus minkä päätöksen hyvänsä, Helsinki voi säilyttää lasten tasa-arvoisen oikeuden päivähoitoon ja pienemmät ryhmäkoot, jos tahtoa löytyy, Kari vaatii.

Lisätietoja:
Emma Kari, puh. 044 300 6801

« Older posts Newer posts »

© 2024 Emma Kari

Ylös ↑

Tilaa Emman uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen pysyt perillä tekemästäni työstä ja vihreästä politiikasta.