Arvoisa puhemies!
Kun tehdään lapsia koskevia päätöksiä, niiden perusteena on aina oltava lapsen etu. Hallituksen meille tuoman esityksen lähtökohta on täysin päinvastainen.
Hallituksen halu rajoittaa työttömien perheiden lasten oikeutta varhaiskasvatukseen ja kasvattaa lapsiryhmiä eriarvoistaa lapsia.
Te heikennätte juuri niiden lasten asemaa, jotka tarvitsevat tukea eniten. Te huononnatte suomalaisten lasten varhaiskasvatuksen laatua. Te luotte lasten luokkayhteiskuntaa.
Arvoisa puhemies!
Jos opetusministeri Grahn-Laasonen kuuntelisi asiantuntijoita, tämä esitys ei olisi eduskunnan käsittelyssä.
Lapsiasiavaltuutettu on lausunut, että nämä heikennykset vievät tilannetta selkeästi huonompaan suuntaan ja rikkovat juuri säädetyn varhaiskasvatuslain tavoitteita.
Lastensuojelujärjestöt toteavat yksiselitteisesti lausunnoissaan, että esitys eriarvoistaa lapsia ja leimaa heikommassa asemassa olevia perheitä.
Suomen Psykologiliitto varoittaa, että hallituksen varhaiskasvatukseen tekemät säästöt maksetaan lastenpsykiatrian ja lastensuojelun lisääntyvinä kuluina. Lyhyen aikavälin taloudellista etua tavoiteltaessa jyrätään lasten etu.
Ja kaiken lisäksi kuntaliitto totesi viime viikolla, että perusteluina esitetyt taloudelliset säästöt eivät vastaa todellisuutta. Hallituksen väittämät säästöt eivät siis ole totta.
Arvoisan puhemies!
Hallituksen esitys on puhtaan ideologinen ja sen maksajiksi joutuvat kaikista heikoimmassa asemassa olevat lapset.
Pienet ryhmäkoot ja lasten yhdenvertainen oikeus varhaiskasvatukseen ovat suomalaisen laadukkaan päivähoidon perusta. Tiedämme jatkuvasti lisää siitä, kuinka suuri merkitys hyvällä varhaiskasvatuksella on pienen lapsen elämään ja tulevaan koulumenestykseen.
Esimerkiksi Helsinki Suomen suurimpana varhaiskasvatuksen tarjoajana on todennut esityksen huonontavan lasten asemaa ja varhaiskasvatuksen laatua niin paljon, ettei täällä aiota toimeenpanna koko lakia. Näin lapsen asemaan vaikuttaa paitsi se, mihin perheeseen hän syntyy, myös se, mihin kuntaan hän syntyy.
Kaikki tilastot todistavat, että vanhemmat osaavat arvioida lapsensa hoidontarpeen. Jos vanhemmat ovat kotona, lapset ovat todella harvoin kokopäiväisessä hoidossa. Ja silloin kun ovat, se perustuu lapsen etuun. Silti norminpurkuun muualla vannova hallitus haluaa päivähoidossa lisätä tarveharkintaa, valvontaa ja byrokratiaa, vaikka mitään tarvetta sille ei ole.
Tämä on häpeällinen esitys suomalaisten lasten kannalta. Ja kaiken lisäksi se annetaan juuri silloin kuin hallitus muutenkin lisää lapsiköyhyyttä Suomessa. Pieniltä lapsilta säästäminen on arvovalinta, ja huono sellainen.
