Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinkiin halutaan muuttaa, koska tämä on oikea kaupunki. Oikeassa kaupungissa koulu on lähellä, ratikalla pääsee harrastuksiin ja metrolla töihin. Hyvässä Helsingissä ystävät löytyvät lähikahvilasta tai leikkipuistosta, eikä lähimetsään mennäkseen ei tarvita autoa.

Me haluamme, että Helsingissä rakentaa urbaania kaupunkia kaupunkilaisille ja siihen nyt käsiteltävä valtuustostrategia tähtää. Rakentamistavoitetta kasvatetaan ja samalla kun kaupunkia tiivistetään, myös luonnon monimuotoisuutta lisätään ja Helsinkiin perustetaan metsäinen suojeluverkosto.

Vihreiden pitkäaikainen tavoite asumisen hintojen laskemisesta etenee, sillä autopaikkojen kustannukset tullaan kohdistamaan paremmin niiden käyttäjille. Nykyinen autopaikkanormi on kallis, epäoikeudenmukainen ja aikansa elänyt järjestelmä. Autopaikkojen kustantamista yhteisestä kukkarosta perustellaan lapsiperheiden tarpeilla, vaikka samalla nostetaan asuntojen hinnat niin korkeiksi, ettei monilla lapsiperheillä ole niihin varaa.

Liikennepolitiikassa mennään kokonaisuudessaan vihreään suuntaan. Pyöräilynedistämisohjelmaa viedään eteenpäin ja raitioliikennettä parannetaan poikkihallinnollisella ratikkaprojektilla. Tavoitteena on nyt kasvattaa kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä jopa prosenttiyksiköllä vuosittain. Tämän valtuustokauden aikana liikennehankkeista priorisoidaan tätä tavoitetta tukevia investointeja. Vihreät ovat tyytyväisiä myös siihen, että joukkoliikenneinvestoinnit on pääosin rajattu investointikaton ulkopuolelle.

Strategiaesitys asettaa uuden yleiskaavan tavoitteeksi energiatehokkaan kaupunkirakenteen. Kun vanha valtuusto vielä puoli vuotta sitten torjui vihreiden esityksen päästötavoitteiden tiukentamisesta, olemme nyt sitoutumassa vähentämään hiilidioksidipäästöjämme 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Me tiedämme hyvin, ettei tämä tavoite nosta Helsinkiä ilmastonmuutosta torjuvien kaupunkien etujoukkoon. Meidän onkin jatkuvasti etsittävä tapoja parantaa energiatehokkuutta ja leikata päästöjä.

Me emme halua jättää velkaamme lastemme maksettavaksi. Strategia ei vie kohti paniikkisäästämistä, mutta meidän on pystyttävä katsomaan entistä tarkemmin, että käytämme kaupunkilaisten verorahoja parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä kaudella meidän on oltava valmiita entistä tarkempaan taloudenpitoon ja pystyttävä tekemään asioita entistä paremmin.

Tästä paremmin tekemisestä on jo hyviä esimerkkejä. Helsingin kaupungilta eläkkeelle jääneiden keski-ikä on noussut kahdella vuodella ja sairauspoissaolot ovat vähentyneet. Uusi varhaiskasvatusvirasto toimii puolet pienemmällä hallinnolla kuin muut virastot keskimäärin. Se, että mietimme rahankäyttöä entistä tarkemmin, ei tarkoita sitä, että meillä on yhtäkään lastenhoitajaa tai opettajaa liian vähän.

Samalla kun mietimme uudestaan tilojen käyttöä ja toiminnan tehostamista, meidän on mietittävä uudestaan myös demokratian toimimista. Strategiassa linjataan, että Helsingin johtamisjärjestelmä tullaan uudistamaan kokonaisuudessaan ja uusi johtamisjärjestelmä otetaan käyttöön seuraavan valtuustokauden alussa. Tällöin kaupunginjohtajiston kokoonpanon on vastattava kunnallisvaalien tulosta ja luottamushenkilöiden toimintamahdollisuuksien on oltava nykyistä paremmat.

Me emme halua, että helsinkiläiset lapset kasvavat luokkayhteiskunnassa. Helsingissä eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Lähes joka kymmenes lapsi on lastensuojelun asiakkaana. Pienten helsinkiläisten mahdollisuuksiin vaikuttaa entistä enemmän se, mihin kaupunginosaan ja sosiaaliluokkaan hän syntyy.

Kun rahaa on käytössä vähemmän, se on käytettävä siellä, missä tarve on suurin. Eriarvoistumisen estämisen kannalta on hyvä, että strategia laajentaa positiivisen diskriminaation ja ennaltaehkäisyn periaatetta. Niissä kouluissa, joissa on eniten tukea tarvitsevia oppilaita, on oltava parhaat resurssit tuen tarjoamiseen. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisen ja nuorten syrjäytymisen vähentämisen tulee näkyä kaikessa Helsingin päätöksenteossa.

Olisimme toivoneet, että muiden ryhmien halu panostaa lapsiperheiden eriarvoistumisen estämiseen olisi ulottunut myös raamibudjettineuvotteluihin. Olimme pettyneitä siihen, ettei halua koulujen ja lapsiperheiden tukemiseen riittänyt intoa rahankäytöstä päätettäessä ja nyt esimerkiksi tokaluokkalaisten iltapäiväkerhotoimintaa ei ole mahdollista toteuttaa.

Lastensuojelussa puhutaan mielellään ennaltaehkäisystä. Helsingin kaupungilla työskentelee lastensuojelutyössä yli tuhat ihmistä, kun taas perheiden ongelmia ennalta ehkäisevässä neuvola- ja perhetyössä sekä perheiden erityispalveluissa on puolet vähemmän työntekijöitä. Rahankäytössä ennaltaehkäisy ei siis näy.

Alueilla, joilla lastensuojelun tarve on suurin, on tarjottava perheille parhaat tukiverkostot. Neuvotoiminnassa tullaan nyt panostamaan erityistä tukea tarvitseviin alueisiin ottamalla käyttöön odotusaikainen kotikäynti. Näin tukiverkosto on valmiina ja mahdollisiin ongelmiin pystytään varautumaan jo ennen lapsen syntymistä.

Myös perhetyö- ja neuvolatoimintaa tullaan yhdistämään siellä, missä tarve ennaltaehkäisyyn on suurin. Terveysasemien toiminnan uudistamisen yhteydessä olisi hyvä miettiä, voitaisiinko Helsingissä kokeilla perhekeskuksia. Jos sekä neuvolapalvelut, perhetyö että lapsiperheiden kotipalvelu löytyisivät saman katon alta, olisi ongelmien ennaltaehkäisy helpompaa. Perheitä tukemalla sekä torjumalla lasten ja nuorten syrjäytymistä voimme pysäyttää Helsingin eriarvoistumisen.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa strategiaohjelman hyväksymistä.