On vaikea löytää sanoja. Pariisin järkyttävät veriteot pysäyttävät ja salpaavat hengityksen. Kuolleita on lähes 130. Haavoittuneita on miltei 200, joista puolet ovat kriittisessä tilassa. Tuhannet ihmiset surevat nyt rakkaitaan Ranskassa. Ja me suremme heidän kanssaan.
Samaan aikaan Isis on tehnyt samanlaisia tekoja Euroopan ulkopuolella. Beirutissa Isis tappoi torstaina 43 ihmistä. Yli 230 on haavoittunut. Me näemme nyt sitä kauhua ja pelkoa, joka on jatkunut liian pitkään Syyriassa, Irakissa ja Afganistanissa. Tätä ihmiset pakenevat. Tavallisia ihmisiä raukkamaisesti tappavilla terroristeilla ei ole sydämessään muuta kuin pimeyttä. Heidän tavoitteenaan on lisätä vihaa ja väkivaltaa.
Silti huomaan pelkääväni, että kaiken tämän surun keskellä tästä tulevat kärsimään ne ihmiset, jotka ovat kärsineet jo paljon. Ne ihmiset, joille se suru, hätä ja pelko, jota minä ja tuhannet eurooppalaiset tuntevat tänään, on ollut jo vuosia arkipäivää. Ne ihmiset, joiden rakkaita nämä terroristit ovat murhanneet. Ne ihmiset, jotka ovat paenneet Eurooppaan päästäkseen eroon Isisin väkivallasta.
Vihaa ei voi kukistaa vihalla. Nyt on suruaika ja surulle pitää antaa tilaa. Jos me nyt lietsomme pelkoa ja väkivaltaa, Isis voittaa.
