Kun ihmiset muuttuvat numeroiden sijaan yksilöiksi, Suomen politiikan epäinhimillisyys näyttää todelliset kasvonsa. Tänä aamuna sain lukea perheestä, jonka äiti ja kolmevuotias tyttö aiotaan käännyttää Suomesta Irakiin. Perheen isä ja pieni vauva saavat jäädä Suomeen.
Isä ei voi palata Irakiin, missä hänen henkensä on vaarassa. Hänelle on myönnetty turvapaikka ja pysyvä oleskelulupa. Äiti ei voi ymmärtää, miten hän voisi jättää vauvansa ja miehensä. Pieni tyttö menettää sisaruksena ja isänsä. Perheen tarinan lukeminen nostaa palan kurkkuun. Miten me voimme tehdä perheille näin?
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan mukaan Suomi ei ota perheenyhdistämispäätöksissä huomioon lapsen etua. Lasten oikeuksien sopimuksen yhdeksäs artikla edellyttää, että lasta ei eroteta vanhemmistaan kuin poikkeustapauksissa. Maahanmuuttoviraston tulkinta on kuitenkin tiukka. Vain ani harvalla lapsella katsotaan olevan oikeus omiin vanhempiinsa. Tässä tapauksessa oikeutta ei ole edes imeväisikäisellä vauvalla, joka on yhä täysin riippuvainen äidistään.
Kurttilan mukaan Suomi ei enää kunnioita lasten oikeuksia. Hallituksen tulisi myöntää tämä – ja muuttaa linjaansa.
Pääsääntö on oltava se, että Suomessa jo olevaa perhettä ei pitäisi hajottaa ja Suomessa jo turvaa saaneen lapsen pitäisi voida saada perheensä maahan. Paitsi että jo nykyinen laki ja sen tulkinta on tässä epäinhimillinen, sen lisäksi hallitus ehdottaa lapsen asemaa heikentäviä lisäkiristyksiä. Ne on torjuttava.
Jo nyt kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ovat yksin Suomeen tulleet lapset. Vuonna 2015 Suomesta haki turvapaikkaa yli 7000 lasta. Heistä lähes puolet saapui yksin maahan. Tänä vuonna yksin tulleita lapsia on 198. Lähes kaikki yksin tulleet lapset jäävät Suomeen. Perheenyhdistämisen edellisten kiristysten seurauksena juuri kukaan heistä ei saa vanhempiaan luokseen. He jäävät juurettomiksi ja turvattomiksi.
Tulevaisuudessa perheiden pysyminen yhdessä aiotaan tehdä täysin mahdottomaksi. Orpo vaatii jopa yksin sotaa paenneilta lapsilta tuhansien eurojen kuukausituloja, jotta heillä olisi oikeus saada vanhemmat luokseen. Perheet rikotaan, lapset jäävät ilman vanhempia. Sotaa paenneen lapsen oikeus vanhempiinsa kun on ”vetovoimatekijä”. Lainmuutosta perustellaan nimenomaan vetovoimatekijöiden karsimisella, mutta samalla sitä ollaan ulottamassa jo täällä oleviin perheisiin ja jopa yksinäisiin lapsiin.
Jos sisäministeri Orpon linjan annetaan mennä läpi, tulemme näkemään lisää surullisia tapauksia, joissa lapselta viedään oikeus omaan vanhempaan. Tämän ei saa antaa tapahtua.
Sisäministeri Orpon on keskeytettävä perheenyhdistämisen tiukennusten eteenpäin vieminen. Monet asiantuntijat ovat kritisoineet, että tiukennuksia suunniteltaessa ei ole vielä edes selvitetty nykytilanteen vaikutuksia lapsiin. Ministerin onkin pikaisesti selvitettävä lasten oikeuksien toteutuminen ennen uusia kiristyksiä ja varmistettava, että lasten oikeus omaan perheeseen taataan käytännössä. Lisäkiristykset perheenyhdistämisiin ovat täysin epäinhimillisiä tilanteessa, jossa Suomi toistuvasti vie sotaa paenneilta lapsilta oikeuden isään ja äitiin. Oikeus perheeseen on ihmisoikeus.
Teksti on alunperin julkaistu vihreiden nettisivuilla
