Avainsana: lapset (Page 7 of 9)

Puhe Keskustakirjaston puolesta valtuustossa 28.1.2015

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit,

Esitystä Keskustakirjastosta ei voi kuin lämpimästi kannattaa. Helsinki tarvitsee Keskustakirjaston. Suuri kirjasto kaupungin ydinkeskustassa, Eduskuntataloa vastapäätä ja Kansalaistorin reunalla on uudelle kirjastolle juuri oikealla paikalla. Se täyttää myös sen aukon, joka kirjastoverkossamme on liian pitkään ollut.

Suuren yleisen kirjaston rakentaminen kaupungin keskustaan on hyvää kaupunkisuunnittelua. Hyvää kaupunkikeskustaa ei pidä miettiä vain siitä näkökulmasta, miten siellä voi liikkua. Hyvää kaupunkia pitää miettiä myös siitä näkökulmasta, miten siellä voi pysähtyä. Hyvässä ja viihtyisässä keskustassa halutaan myös viettää aikaa. Keskustakirjasto luo tällaisen paikan.

Kaupungin ydin ei voi olla varattu läpikulkuliikenteelle ja ostosten tekemiselle. Jokainen joka viettää aikaa keskustassa lasten kanssa, tietää, että meiltä puuttuu sellainen julkinen tila, jossa saa vain olla. Me tarvitsemme epäkaupallista tilaa, jossa ei ole ostopakkoa. Me tarvitsemme tilaa, jossa saa lukea, ideoida ja vaan olla. Kirjasto palvelee elävän keskustan syntymistä.

Keskustakirjaston takia ei lakkauteta yhtäkään lähikirjastoa. Ei yhtäkään. Meillä on tästä selvät yhteiset linjaukset ja tästä vihreät aikovat pitää kiinni. Helsinkiin syntyy koko ajan lisää uusia lukuhaluisia helsinkiläisiä. Kasvavassa kaupungissa kirjastoista säästäminen on typerintä säästämistä mitä on. Kirjastot ovat edullisia ja pidettyjä lähipalvelu, johon on panostettu Helsingissä muutenkin liian vähän.

Nyt on pääasia, että hanke saadaan eteenpäin ja keskustakirjaston rakennustyöt saadaan tänä vuonna käyntiin. Ja helsinkiläiset saavat vihdoin sellaiset kaikille kuuluvan tilan keskustaan, joka täältä on pitkään puuttunut.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lapsen etu

Kun toinen lapseni syntyi, minulle oli selvää, että esikoiseni saisi jatkaa päivähoidossa. Päiväkoti, sen rutiinit ja ystävät ovat hänelle tärkeitä. Juoksin pienen vauvan kanssa kokouksesta toiseen, olin väsynyt, enkä missään nimessä olisi jaksanut leikkiä nelivuotiaan kanssa koko päivää. En tajua, miten kaikesta olisi selvitty ilman päiväkodin upeaa henkilökuntaa.

Hallitus on tänään löytänyt yhteisymmärryksen päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Subjektiivinen päivähoito esitetään usein vanhempien etuna. Tosiasiassa se on lapsen etu. Helsingin näkökulmasta hoito-oikeuden rajaaminen on järjetöntä. Se tulee kalliiksi, se lisää hallintoa ja heikentää perheiden ja lasten asemaa.

Vanhemman lyhyen työttömyyden takia tai pienemmän sisaruksen syntymän takia lapsi ei saa menettää paikkaa omassa päiväkodissaan ja joutua lyhyen tauon jälkeen sopeutumaan taas uuteen päiväkotiin. Meillä uuden vauvan tuleminen muutti kotona aikalailla kaiken. Olisi tuntunut julmalta viedä esikoiselta myös ystävät uuden vauvan takia.

Jos lapsen rutiinien ja ystävyyssuhteiden rikkoutuminen uuden lain myötä halutaan estää, pitää Helsingin päiväkoteihin perustaa iso määrä osapäiväryhmiä, sillä lapsia ei saa eikä haluta pompotella uusiin hoitopaikkoihin. Tämä vaatii tiloja ja henkilökuntaa eikä osa-aikainen hoito ole juurikaan edullisempaa kuin kokopäivähoito.

Helsinkiläiset vanhemmat tekevät paljon pätkätöitä ja monien perheiden tilanne muuttuu usein. Perheiden jatkuvasti muuttuvat tilanteet aiheuttavat sen, että lapsen päivähoitoon joudutaan jatkossa hakemaan toistuvasti muutoksia. Se, ettei lapsella ole kokopäiväistä hoitopaikkaa, vaikeuttaa vanhemman mahdollisuutta ottaa vastaan uusia töitä. Uudet työt alkavat usein lyhyellä varoitusajalla, paljon nopeammin kuin Helsinki pystyy uuden hoitopaikan järjestämään.

Lapsen on saatava yhtä hyvää hoitoa riippumatta siitä, onko hän kokopäivä- vai osa -aikahoidossa. Tämä tarkoittaa, että osapäiväryhmissä pitäisi olla sama henkilöstömitoitus kuin kokopäivähoidossa. Eli rahaa juuri säästy. Lisäksi harkinnanvaraisuuden lisääminen kokopäivähoito-oikeuden myöntämiseen edellyttää myös lisää hallintoa. Tämä tarkoittaa, että meidän on palkattava paljon lisää ihmisiä hallintoon muutoksenhakulomakkeita käsittelemään. Tähänkin tarvitaan siis lisää rahaa.

Helsingissä on haluttu karsia hallinnosta ja panostaa palveluihin. Olemme halunneet palkata lisää ihmisiä hoitamaan lapsia, emme käsittelemään hakemuksia. Hallituksen esitys toimii tätä tavoitetta vastaan. Se heikentää perheiden ja lasten asemaa ja tuhlaa verorahoja. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lapsen etu.

Lasten ja vammaisten joukkoliikennealennus säilytettävä

HSL esittää lastenrattaiden ja pyörätuolien alennuksen poistamista ratikoista ja metroista. Esitys liittyy koko Helsingin seudun taksa- ja lippujärjestelmän uudistamiseen, jota on valmisteltu jo vuosia. Uudistuksessa on paljon hyvää, mutta nyt ollaan pahasti pielessä.

Perusteeksi lastenrattaiden ja pyörätuolien alennuksen poistamiselle annetaan se, että lippujen hinnoittelu halutaan tehdä liikennepoliittisin perustein, eikä sosiaalipoliittisin perustein. Silti uudessa lippujärjestelmässä senioreille tullaan myöntämään jatkossa seniorilippu, opiskelijoille opiskelijalippu ja lapsille lapsilippu. Nämä ovat kaikki hyviä ja perusteltuja alennuksia. Mutta miksi vammaiset ja pienet lapset ovat eri asia?

Toinen peruste esitykselle on, että erilaiset alennus- ja vapaaliput monimutkaistavat matkalippujärjestelmää. Tämä tekee hinnoittelun hahmottamisesta hankalaa. Jokaiselle lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa matkustavalle järjestelmä on kyllä täysin selkeä. Kyse ei ole siitä, miltä ovelta lipun pystyy nykyisin ostamaan, vaan siitä, että alennus on osa järkevää liikennepolitiikkaa.

Metro on joukkoliikennevälineistä esteettömin ja siellä on eniten tilaa rattaille ja pyörätuoleille. On huonoa liikennepolitiikkaa ohjata kaikki lastenrattaita ja pyörätuolia käyttävät käyttämään bussia. Bussien keskiosiin mahtuu kahdet tai maksimissaan kolmet rattaat. Itse olen usein jäänyt lastenrattaiden kanssa bussin ulkopuolelle, kun vaunupaikat ovat jo täynnä. Voin kertoa, että nämä kokemukset eivät lisää joukkoliikenteen käyttäjätyytyväisyyttä.

Helsingin tavoitteena on kasvattaa joukkoliikenteen käyttöosuutta ja vähentää yksityisautoilua. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että erityisesti helsinkiläiset lapset ja lapsiperheet oppivat aktiivisiksi joukkoliikenteen käyttäjiksi. Me emme halua, että helsinkiläiset joutuvat hankkimaan auton aina lapsen synnyttyä. Meidän pitää kannustaa kaikin mahdollisin tavoin juuri pienten lasten vanhempia käyttämään joukkoliikennettä.

Itse olen aikaisemmin esittänyt lastenrattaita koskevan alennuksen koskemaan myös kantoliinassa tai rintarepussa lastaan kuljettavia matkustajia. Tämä olisi järkevää liikenne- ja sosiaalipolitiikkaa.

Vihreiden ryhmäpuhe vuoden 2015 budjetista

Arvoisa puheenjohtaja, rakkaat valtuustotoverit,

Haluamme tehdä Helsingissä politiikkaa, joka ei jätä velkoja lasten maksettavaksi. Me emme myöskään halua rakentaa säästämisellä epätasa-arvoista kaupunkia.

Vihreiden linja Helsingissä on vastuullinen talouspolitiikka. Siis sellaista, jossa säästölistan ensimmäisinä eivät ole leikkipuistot ja lasten opetus. Mutta myös sellaista, että uudistetaan rakenteita ja leikataan löysiä pois sieltä, missä se on mahdollista.

Arvoisa puheenjohtaja,

Lapsiperheet haluavat jälleen asua Helsingissä. Uusi, aiempaa suurempi urbaani sukupolvi tekee kaupungille hyvää. Alle puolella helsinkiläisistä kodeista on auto. Ihmiset haluavat suurten neliömäärin sijaan lähellä olevat palvelut.

Luulimme pitkään, että kaikki lapsiperheet haluaisivat omakotitalon Nurmijärveltä. Kun ajateltiin kaikkien muuttavan maalle, aliarvioitiin vuodesta toiseen kaupungin lasten määrää. Tämä aiheutti lapsiperheille isoja ongelmia. Hoitopaikat ovat olleet kiven alla ja usein väärässä paikassa. Tämän korjaaminen on ollut pitkään vihreille tärkeä tavoite.

Tässä budjetissa on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan varattu tarpeeksi rahaa lapsimäärän kasvuun. Näin pitää olla myös jatkossa.

Peruskoulu on meillä perinteisesti mielletty tasa-arvon kivijalaksi. Kaikki saman alueen lapset, taustastaan riippumatta, ovat käyneet samaa lähikoulua. Pienten helsinkiläisten mahdollisuuksiin vaikuttaa kuitenkin entistä enemmän se, mihin kaupunginosaan ja sosiaaliluokkaan hän syntyy. Siksi vihreiden tärkein tavoite näissä neuvotteluissa oli saada rahaa kouluihin. Budjettineuvotteluiden suurimmat lisäpanostukset tehtiinkin opetukseen.

Näillä rahoilla voidaan säilyttää tokaluokkalaisten iltapäiväkerhopaikat ja perusopetuksen koulunkäyntiavustajat. Samalla voimme estää leikkaukset oppituntien määrästä ja erityistä tukea tarvitsevien koulujen rahoista. Vihreät esittivät vielä suurempaa panostusta opetukseen, mutta tämä on tässä tilanteessa hyvä saavutus.

Koulujen ryhmäkokoja on Helsingissä pystytty viime vuosina pienentämään. Tämä on hieno saavutus. On tärkeää, että pystymme tarjoamaan kaikille helsinkiläisille lapsille hyvää ja laadukasta opetusta tarpeeksi pienissä ryhmissä. Erityisesti kouluissa eniten tukea on kohdistettava sinne, missä tuen tarve on suurin. Me haluamme pitää huolta siitä, että jokainen helsinkiläinen koulu on hyvä koulu.

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinki tarvitsee Keskustakirjaston. Tämä budjetti tukee selvästi uuden kirjastokeskuksen syntymistä Helsingin ytimeen.

Suuren yleisen kirjaston rakentaminen kaupungin keskustaan on hyvää kaupunkisuunnittelua. Kaupungin ydin ei voi olla varattu läpikulkuliikenteelle ja ostosten tekemiselle. Me tarvitsemme keskustaan tilan, jonne kuka tahansa voi tulla riippumatta siitä, onko taskussa rahaa. Kirjasto palvelee elävän keskustan syntymistä. Kirjastoon kaikki ovat tervetulleita.

Viime viikolla, juuri budjettineuvotteluiden päättymisen jälkeen, julkistettiin Suomen historian suurin yksityinen lahjoitus kulttuurille: Rafaela Seppälä lahjoitti 15 miljoonaa euroa tanssin talon perustamiseen. Lahjoitus ei ollut kuitenkaan vain vapaa shekki tehdä mitä huvittaa. Jotta tämä upea yksityinen satsaus Helsinkiin ja tanssiin tapahtuisi, on Helsinginkin osallistuttava talon rakentamiseen.

Ja jo ensi vuonna meidän on kyettävä sitoutumaan Tanssin taloon – paitsi seiniin, myös toimintaan. 15 miljoonan euron lahjoitusta ei joka päivä ole tulossa, otetaan tästä koppi. Helsinki on myös Suomen kulttuuripääkaupunki. Suomen pääkaupunki ei voi säästää per asukas mm. kulttuurista vaan meidän pitää tuntea vastuumme koko maan veturina.

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinki kasvaa ja se on meistä hyvä asia. Tämä tarkoittaa, että meidän on myös uskallettava luottaa kasvuun. On typerää hidastaa uusien asuinalueiden syntymistä tai järkevien joukkoliikennehankkeiden tekemistä. Ei ole järkevää jättää homekouluja korjaamatta tai sulkea suosittuja leikkipuistoja kuten Kontulan Lampi, joka onneksi nyt saadaan avattua uudelleen.

Helsinki ei ole kriisissä. Meidän veroprosenttimme on alhainen. Meillä ei ole syytä paniikkisäästämiseen tai palveluiden kurjistamiseen. Sen sijaan meidän pitää käyttää helsinkiläisten veroeurot mahdollisimman tehokkaasti. Raskaaseen hallintoon meillä ei ole varaa, hyviin palveluihin on.

On hyvä, että käymme vuoden alussa läpi yhdessä päättämiämme tavoitteita strategian puolivälitarkastelun yhteydessä. Vaikka budjetin aikana käydyistä keskusteluista voisi muuta luulla, tuottavuustavoite ei ole ainoa valtuustostrategian tavoite.

Meidän on selvitettävä, estääkö nykyisen mallinen investointikatto järkevien investointien tekemistä. Meidän on varmistettava, että politiikkamme tekee tasa-arvoista Helsinkiä. Meidän on pidettävä huolta siitä, että Helsingin ilmastotavoitteet toteutuvat. Ja meidän on seurattava sitä, kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuus liikenteestä tavoitteiden mukaisesti.

Yksi tavoite ei saa vaarantaa kaikkia muita.

Arvoisa puheenjohtaja,

Tiukassa budjetissa Helsingissä panostetaan sivistykseen ja helsinkiläisten lasten koulutukseen.

Tästä syystä vihreä valtuustoryhmä kannattaa budjetin hyväksymistä.

Miten puhua rakkaudesta

”Mutta äiti, miksi Timo Soini ei tykkää meistä?”, oli ystäväni lapsi kysynyt äidiltään. Lapsi, tuolloin 8-vuotias, oli lukenut lehdestä Soinin ajatuksia tasa-arvoisesta avioliittolaista ja sateenkaariperheistä. Hänelle kysymys ei ole politiikasta, ei rakenteista, ei periaatteista eikä uskonnosta. Hänelle kysymys on siitä, miksi tuo setä ei pidä hänestä ja hänen perheestään.

Eduskunta äänestää tänään tasa-arvoisesta avioliittolaista. Lailla ei paranneta suoraan yhdenkään sateenkaariperheessä elävän lapsen asemaa. Myös lakiin sisältyvä mahdollisuus adoptoida yhdessä lapsia on käytännössä teoreettinen. Ruotsissa vastaava adoptiolaki tuli voimaan vuonna 2004 ja ensimmäinen miesparin adoptio tehtiin vuonna 2011.

Mutta perheille, kaikenlaisille perheille, ja etenkin niissä eläville lapsille se on selkeä viesti. Sateenkaariperheet ja niissä elävät lapset ovat olemassa laista riippumatta. Sateenkaariperheiden lapset kasvavat siinä missä muutkin, he ovat uteliaita, näkevät paljon, peilaavat itseään ympäröivään yhteiskuntaan ja etsivät omaa paikkaansa siinä.

Näille lapsille tasa-arvoinen avioliittolaki on viesti siitä, että heillä on paikka tässä maassa. Toki he sen tietävät ilmankin lakia. Eivät he mihinkään katoa, vaikka eduskunta sanoisi ei. Mutta yhtäkään lasta ei auta se, että hänen perheensä kyseenalaistetaan, että hän ei voi olla ylpeä perheestään juuri sellaisena kuin se on.

Kun eduskunta eilen keskusteli tasa-arvoisesta avioliittolaista, eniten pidettiin puheita lapsista. Lapsen etu ja lapsen näkökulma ovat helppoja argumentteja suuntaan tai toiseen. Harvemmin kuulee puhuttavan niistä nuorista tai aikuisista, joiksi ne lapset lopulta kasvavat.

Mutta on tämä aikuisillekin merkittävä laki. Sille nuorelle naisparille, joka pohti, että menee kihloihin vasta sen jälkeen kun laista on päätetty. Tai niille nuorille, jotka kipuilevat identiteettinsä kanssa eivätkä tiedä, uskaltaisivatko ulos kaapista. Mikä on se viesti, jonka kansanedustaja tai muu vaikuttaja lähettää hänelle sanoessaan, että hänen rakkautensa on syntistä ja likaista, ja ettei hän ole kelvollinen solmimaan avioliittoa.

Nämä viestit satuttavat. Ne osuvat syvälle. Ja mikä pahinta, edes oikeuden voitto tämän päivän äänestyksessä ei vie niitä pois. On äärettömän tärkeää, että nostamme tänään tasa-arvon voittoon. Mutta voitonriemuiseen juhlintaan, helpotuksen ja riemun purkaukseen, liittyy samalla surua. Kaikki ne sanat, jotka tässäkin kamppailussa on sanottu, kaikki ne piirtyvät perheiden ja ihmisen sisään.

Siksi, rakkaat ihmiset, miettikää sanojanne, tekin jotka itse asiaa aidosti ja sydämestänne vastustatte. Mitä te haluatte toiselle ihmiselle sanoa? Millaisin sanoin hänen rakkaudestaan, hänen perheestään ja hänen lapsistaan on oikein puhua?

Tasa-arvo on isiä varten

Tasa-arvo ei ole vain naisten asia. Epätasa-arvoisesta yhteiskunnasta joutuvat kärsimään myös isät. Töissä mies nousee helpommin johtajaksi, mutta perheessä äiti nähdään edelleen päävanhempana. Siis sinä, jota neuvolassa ensi sijaisesti puhutellaan.

Läheskään kaikki isät eivät Suomessa käytä ainoastaan isille tarkoitettua isyysvapaata. Kotihoidon tuen saajista noin 94 prosenttia oli viime vuonna naisia. Isyysvapaata on tällä hallituskaudella pidennetty, mutta yhteiskunnan asenteet lapsiaan hoitavia isiä kohtaan muuttuvat hitaasti.

Yli puolet isistä, jotka eivät aikoneet pitää hoitovapaata, kertovat syyksi ratkaisuun perheen taloudellisen tilanteen. Palkkaepätasa-arvo osuu siis myös miehiin. Jos naisten ja miesten palkkaerot saataisiin kurottua umpeen, valinta olisi perheissä helpompi.

Moni isä törmää edelleen työnantajan asenteeseen siitä, että ei ole miehen homma olla lapsen kanssa kotona. Isät kärsivät siitä, ettei heitä nähdä tasa-arvoisina vanhempina äidin kanssa. Meillä tekstiviestimuistutukset lasten neuvola-ajoista ovat tulleet minulle, vaikka isä olisi ajat varannut.

Työnantajien ja muun yhteiskunnan asenne isien kotiinjäämista kohtaan paranisi, jos vauvoja hoitavista isistä saataisiin normi. Vanhempainvapaat on saatava jakautumaan taisemmin. Isälle korvamerkittyä oikeutta vanhempainvapaaseen on laajennettava, jotta isien oikeus perheestä paranee. Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaajärjestelmään tarvitaan laaja uudistus.

Myös isät, jotka eivät asu lapsen kanssa, ovat edelleen isiä täysimääräisesti. Esimerkiksi koulukyytiin pitäisi voida olla oikeus kahdesta osoitteesta. Samoin lapsella pitäisi voida olla kaksi virallista osoitetta.

Yksikään tuntemani isä, joka on jäänyt vauvan kanssa kotiin, ei ole tätä päätöstä katunut. Yhä useammat isät ottavat heille kuuluvan paikan kotona ja haluavat olla mukana lastensa elämässä aivan yhtä paljon kuin äiditkin. Heidän rinnallaan on kuitenkin monia isiä jotka haluaisivat niin tehdä, mutta eivät voi. Heille tarvitaan tasa-arvoa!

Vihreät: Käpylän kouluja ei yhdistetä, opetukselle lisää rahaa

Käpylän ja Yhtenäiskoulun peruskouluja ei tule yhdistää hallinnollisesti, Helsingin Vihreät toteavat. Vihreän valtuustoryhmän enemmistö on päätynyt tähän kantaan punnittuaan perusteellisesti eri vaihtoehtoja. Kouluverkkotarkastelun prosessi on ollut pitkä ja opetusviraston valmistelu monin osin puutteellista. Vihreät tulevat vaatimaan lisää rahaa opetukselle syksyn budjettineuvotteluissa.

– Vihreät ovat vaatineet pitkin matkaa lisää läpinäkyvyyttä opetusviraston valmisteluun. Päätöksenteon valmistelu on ollut epämääräistä ja esimerkiksi koulutilojen remonttitarpeisiin, tilojen käyttöasteeseen ja oppilasmääriin liittyy edelleen monia epäselvyyksiä. Viraston tulee vastata julkisesti kaikkiin vanhempien esittämiin tarkentaviin kysymyksiin. Tämän hetkisen tiedon valossa enemmistö vihreistä valtuutetuista ei näe syytä toimivien rakenteiden rikkomiseen Käpylässä, kertoo vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari.

Vihreät vaativat pian alkavissa budjettineuvotteluissa lisää rahaa opetustoimelle, jotta hyvät lähikoulut ja laadukas opetus voidaan taata kaikille koululaisille. Vihreille tärkeää on, ettei heikoimmassa asemassa olevien oppilaiden opetuksesta tai koulunkäyntiavustajien määrästä leikata.

– Ei ole mitään järkeä säästää sieltä, missä syrjäytymistä ja eriarvoistumista ehkäistään kaikkein tehokkaimmin. Helsingillä on oltava varaa huolehtia erityisen tuen tarpeessa olevista oppilaista. Rahaa on saatava sinne, missä tuen tarve on suurin, Kari painottaa.

Lisätietoja:
Emma Kari, 044 300 6801

Vihreät vaativat vaihtoehtojen selvittämistä Käpylän yhtenäiskoulun ja Tapanilan koulun lakkauttamissuunnitelmille

Helsingin vihreä valtuustoryhmä vaatii opetusvirastolta vaihtoehtoja Käpylän yhtenäiskoulun ja Tapanilan koulun lakkauttamissuunnitelmille. Vihreät ovat myös toistuvasti vaatineet kokonaistarkastelua Helsingin koulujen tilantarpeesta ja tilojen korjaustarpeesta.

“Opetuslautakunnan alle perustetaan esityksestäni väliaikainen jaosto, joka käy läpi kouluverkkoa, erityisesti sen taustatietoja ja eri vaihtoehtoja. Jaoston tehtävänä on varmistaa, että meillä päätöksentekijöillä on varmasti kaikki tarvittava tieto kouluverkkoa koskevissa päätöksissä”, kertoo opetuslautakunnan puheenjohtaja Minerva Krohn.

“Lakkauttamisille on aina olemassa vaihtoehtoja. Vanhemmat ja muut asukkaat ovat olleet kiitettävän aktiivisia ja tuoneet paljon tarpeellista lisätietoa koulujen tilanteista, oppilasmäärien kasvusta, tilojen käyttöasteesta ja remonttitarpeista. Näitä tietoja ei sovi vaihtoehtojen tarkastelussa sivuuttaa”, toteaa valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari.

Vihreät tulevat vaatimaan syksyn budjettineuvotteluiden yhteydessä lisää rahaa opetusvirastolle, jotta opetuksen laatu saadaan Helsingissä varmistettua.

“Jos lakkauttamisuhan alla olevat koulut säilytetään, se ei saa johtaa opetuksesta tai esimerkiksi ammattikoulujen tiloista leikkaamiseen. Vihreille tärkeintä on, ettei kaikkein heikoimmassa asemassa olevien oppilaiden opetuksesta tai koulunkäyntiavustajien määrästä leikata. Siksi lisärahan tarve on välttämätön. Tämän tavoitteen toteutumiseksi toivomme tukea kokoomuksen ja SDP:n valtuustoryhmiltä”, Kari sanoo.

Opetusviraston toimintatapoihin ja päätöksenteon valmisteluun tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä. Tämän vuoden budjetin yhteydessä sovittiin, että opetusvirasto valmistelee lautakunnalle esityksen, jossa opetuksen tiloja tarkastellaan huolella yhtenä kokonaisuutena. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan koulujen lakkautuksia tuodaan tipotellen ilman yhteyttä kokonaisuuteen.

“Kouluverkkoa pitää pystyä muokkaamaan, koska kaupungin väestötilanne elää koko ajan. Lapsiperheet muuttavat uusille alueille, lisää ihmisiä muuttaa Helsinkiin ja sieltä pois. Me emme voi sementoida nykyistä kouluverkkoa lopulliseksi. Päätöksenteon pohjaksi tarvitaan kuitenkin perusteellisia tietoja oppilaspaikkojen tulevasta tarpeesta, laskennan perusteista ja vaihtoehtoisista ratkaisuista”, Krohn painottaa.

Lisätietoja:
Emma Kari, 044 300 6801
Minerva Krohn, 050 588 4244

Vihreät: Päivähoidon rahat turvattiin budjettiraamissa

Poliittiset ryhmät pääsivät viime viikolla sopuun vuoden 2015 budjettiraamista, jossa määritellään suuntaviivat ensi vuoden taloudenpitoon. Vihreille tärkeitä tavoitteita oli varmistaa riittävät rahat perheiden tukeen, lasten eriarvoistumisen torjuntaan ja päivähoitoon. Nyt keväällä varhaiskasvatukseen onnistuttiin lisäämään rahat, jotka riittävät välittömiin tarpeisiin. Syksyllä varsinaisten budjettineuvotteluiden yhteydessä päivähoidon tarpeita on tarkasteltava uudelleen.

– Vihreiden tavoitteena on ollut pitkään lopettaa vuodesta toiseen jatkunut päivähoidossa olevien lasten määrän arviointi alakanttiin. Suunta päivähoidon budjetoinnissa alkaa isojen vääntöjen jälkeen olla vihdoin oikea, vaikka edelleen rahoista joudutaan ilmeisesti joka kerta erikseen taistelemaan, sanoo vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari.

Neuvotteluissa budjettiraamiin päätettiin lisätä 26,5 miljoonaa euroa, josta 10 miljoonaa jaetaan virastoille nyt keväällä ja lopun jakamisesta sovitaan syksyllä. Kevään rahoista 7 miljoonaa euroa kohdennetaan varhaiskasvatukseen ja 3 miljoonaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sosiaali- ja terveyspalveluissa painotetaan erityisesti vammaispalveluita, päihdetyötä ja vanhuspalvelulain toteutusta. Tavoite terveys- ja hyvinvointierojen taittamisesta ohjaa rahojen käyttöä.

– Tiukassa taloudellisessa tilanteessa tulee huolehtia ensisijaisesti heikoimmassa asemassa olevista. Syksyn budjettineuvotteluissa rahaa tulee kohdentaa erityisesti lasten eriarvoistumisen torjuntaan, lastensuojeluun ja niihin päiväkoteihin sekä kouluihin, joissa tuen tarve on suurin, sanoo valtuustoryhmän varapuheenjohtaja Otso Kivekäs.

– Vihreät ovat onnistuneet lisäämään neuvoloiden ja ennaltaehkäisevän lastensuojelun rahoja myös aiemmissa neuvotteluissa. Päiväkodin, neuvolan ja lastensuojelun yhteistyön tulisi olla saumatonta, jotta matalankynnyksen tuki toteutuisi parhaiten. Helsingin täytyy pystyä turvaamaan hyvä ja tasa-arvoinen lapsuus kaikille pienille kaupunkilaisille, Kari painottaa.

Lisätietoja:
Emma Kari, 044 300 6801
Otso Kivekäs, 044 333 6338

Vihreiden päivähoitoteesit: Ei lasten luokkayhteiskuntaa

Helsingin vihreä valtuustoryhmä julkaisi tänään hyvän kaupunkilapsuuden teesit. Kaupunki voi olla paras mahdollinen kasvuympäristö lapselle. Hyvällä päivähoidolla ja lasten eriarvoistumisen torjumisella rakennetaan reilua ja tasa-arvoista Helsinkiä.

– Meidän on uskallettava kohdistaa enemmän rahaa niille päiväkodeille, joissa tuen tarve on suurin. Helsinkiin on syntymässä lasten luokkayhteiskunta, jossa sosiaalinen eriytyminen alkaa jo hyvin kohdussa. Tämä kehitys on pysäytettävä, sanoo vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari.

Lapsiperheet haluavat asua Helsingissä. Muuttovirta kehyskuntiin on hiipunut ja moni 2000-luvun alussa pois muuttanut perhe palaa nyt takaisin.

– Päivähoito on eniten perheiden arkeen vaikuttava palvelu. Perheet tarvitsevat joustavia hoitoaikoja sekä monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja, sillä vanhempien kahdeksasta neljään kestävät työpäivät eivät enää ole helsinkiläisten perheiden todellisuutta. Perusasiat pitää panna kuntoon ihan ensiksi: hoitopaikka omalta alueelta, riittävästi hoitajia lasta kohti ja sopivan kokoiset ryhmät, sanoo varhaiskasvatuslautakunnan puheenjohtaja Sanna Vesikansa.

Päiväkodin, neuvolan ja lastensuojelun yhteistyön tulisi olla saumatonta. Vihreät haluavat erottaa neuvolat terveysasemista ja keskittää perheiden palveluita perhekeskuksiin. Vihreiden aloitteesta syntynyt ensimmäinen perhekeskuskokeilu käynnistyy Helsingissä vuonna 2014.

– Joka kymmenes helsinkiläinen lapsi on lastensuojelun asiakas. Perhekeskuksessa lapsiperheet saisivat vertaistukea kahvinjuonnin lomassa vauvakahvilassa, ja neuvolan terveydenhoitajat ja perhetyöntekijät tarjoaisivat matalan kynnyksen tukea arjessa jaksamiseen ja lasten kasvamiseen. Kun apua saa ajoissa, ongelmat eivät kasaudu, Kari linjaa.

Hyvän kaupunkilapsuuden teesit: http://helsinginvihreat.fi/helsingin-vihreat/arvot/kaupunkilapsuus/

Lisätietoja:
Emma Kari, 044 300 6801
Sanna Vesikansa, 040 745 9586

« Older posts Newer posts »

© 2024 Emma Kari

Ylös ↑

Tilaa Emman uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen pysyt perillä tekemästäni työstä ja vihreästä politiikasta.