Tekijä: Emma Kari (Page 27 of 40)

Vihreät: Käpylän kouluja ei yhdistetä, opetukselle lisää rahaa

Käpylän ja Yhtenäiskoulun peruskouluja ei tule yhdistää hallinnollisesti, Helsingin Vihreät toteavat. Vihreän valtuustoryhmän enemmistö on päätynyt tähän kantaan punnittuaan perusteellisesti eri vaihtoehtoja. Kouluverkkotarkastelun prosessi on ollut pitkä ja opetusviraston valmistelu monin osin puutteellista. Vihreät tulevat vaatimaan lisää rahaa opetukselle syksyn budjettineuvotteluissa.

– Vihreät ovat vaatineet pitkin matkaa lisää läpinäkyvyyttä opetusviraston valmisteluun. Päätöksenteon valmistelu on ollut epämääräistä ja esimerkiksi koulutilojen remonttitarpeisiin, tilojen käyttöasteeseen ja oppilasmääriin liittyy edelleen monia epäselvyyksiä. Viraston tulee vastata julkisesti kaikkiin vanhempien esittämiin tarkentaviin kysymyksiin. Tämän hetkisen tiedon valossa enemmistö vihreistä valtuutetuista ei näe syytä toimivien rakenteiden rikkomiseen Käpylässä, kertoo vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari.

Vihreät vaativat pian alkavissa budjettineuvotteluissa lisää rahaa opetustoimelle, jotta hyvät lähikoulut ja laadukas opetus voidaan taata kaikille koululaisille. Vihreille tärkeää on, ettei heikoimmassa asemassa olevien oppilaiden opetuksesta tai koulunkäyntiavustajien määrästä leikata.

– Ei ole mitään järkeä säästää sieltä, missä syrjäytymistä ja eriarvoistumista ehkäistään kaikkein tehokkaimmin. Helsingillä on oltava varaa huolehtia erityisen tuen tarpeessa olevista oppilaista. Rahaa on saatava sinne, missä tuen tarve on suurin, Kari painottaa.

Lisätietoja:
Emma Kari, 044 300 6801

Abortin vastustajat eivät puolusta elämää

Tällä viikolla pääministerin salkkua tavoittelevan Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä kertoi vastustavansa naisen oikeutta aborttiin. ”Lähtökohta on se, että jokainen elämä on lahja ja pyhä”, Sipilä totesi.

Naisten kohduilla politikointi on kautta historian ollut miespoliitikkojen suosikkiteema. Vaikka Sipilä myöhemmin totesi, ettei ole esittämässä lakimuutosta abortin kieltämiseksi, ovat tällaiset lausunnot johtavalta poliitikolta vastuuttomia. Se on halpahintaista politikointia, kun ei koskaan joudu niiden vaikeiden päätösten eteen, joita abortin tehneet naiset ovat joutuneen tekemään.

Tänään Helsingin Sanomissa kerrottiin, kuinka Sipilälle läheisen vanhoillislestadiolaisen yhteisön ehdoton ehkäisykielto ajaa vanhemmat äärirajoille. Äidit eivät ehdi toipua edellisestä raskaudesta, kun uusi alkaa. Vanhemmilla on masennusta, mielenterveysongelmia ja itsetuhoisia ajatuksia. Lapsille ei riitä syliä eikä huomiota ja perheet kärsivät köyhyydestä.

Politiikassa on yleensä järkevää pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Ehkäisymahdollisuuksien tai aborttioikeuden rajoittaminen on kaikilla mittareilla typerin mahdollinen päätös. Siihen päätyminen on häviö kaikille muille, paitsi jeesusteleville saarnaajille.

Aborttien kieltäminen ei ole lopettanut abortteja missään, päinvastoin. Hyvänä esimerkkinä on Romania, jossa säädettiin 1960-luvun lopulla tiukka aborttilaki. Sipilän käyttämä ”jokainen elämä on lahja ja pyhä” -logiikka johti siihen, että noin puoli miljoonaa romanialaista naista kuoli laittomiin abortteihin.

Laittomat abortit ovat yksi äitiyskuolleisuuden pääsyistä. Vuosittain niihin kuolee 70 000 naista. Joissain maissa jopa 30–50 prosenttia kaikista äitiyskuolemista voi johtua laittomista aborteista.

Abortin vastustajat eivät puolusta perheitä, he eivät puolusta äitejä ja kaikkein vähiten he puolustavat lapsia. Heidän moralistisen politiikkansa takia naisia kuolee laittomien aborttiklinikoiden pöydille, lapset syntyvät perheisiin, joihin heitä ei ole haluttu ja perheet ajautuvat yhä syvemmälle köyhyyteen.

Oikeus päättää omasta ruumistaan on suurimpia naisten asemaan parantavia poliittisia voittoja. Näitä oikeuksia ei vieläkään voida pitää itsestään selvyyksinä, sillä konservatiivisille poliitikoille 70 000 vuosittain tekopyhyydellä tapettua naista on pieni hinta omasta taivaspaikasta.

Paras tapa vähentää abortteja, on seksuaalivalistuksen lisääminen, ehkäisyvälineiden saatavuuden helpottaminen ja köyhyyden vähentäminen.

Aika purkaa maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo avasi keskustelun ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhdistämisestä. Ministeriöiden tarpeellisuutta onkin syytä tarkastella. Omasta mielestäni on jo korkea aika purkaa maa- ja metsätalousministeriö ja jakaa sen toiminnot ympäristöministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön kesken.

Maa-, metsä ja kalatalouden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on alle kolme prosenttia. On ymmärrettävää, että 1950-luvun Suomessa tämä toiminta tarvitsi oman ministeriön, mutta ajat ovat nyt toiset. On entistä selvempää, että hyvä ympäristösääntely on nykyaikaisen talouden ja erityisesti cleantech-alan kulmakivi. Keskellä muuten alavireistä taloutta, cleantech kasvaa.

Maa- ja metsätalousministeriö on valitettavasti profiloitunut lähinnä etujärjestöpolitiikan jatkeeksi ja esimerkiksi Itämeren suojelun ja kestävän kalastuspolitiikan jarrumiehenä. Olisi luontevaa siirtää maatalouden, metsätalouden ja kalatalouden elinkeinoasiat työ- ja elinkeinoministeriöön. Siellähän muutkin elinkeinoasiat istuvat. Jo nyt TEM tekee paljon työtä esimerkiksi metsäalan strategisen kehittämisen parissa.

Vastaavasti luonnonvarojen kestävään hoitoon liittyvät asiat kuten kalastusasiat on siirrettävä ympäristöministeriöön. Esimerkiksi kestävistä kalastuskiintiöistä päättäminen on tieteellinen ja ekosysteemin kunnosta huolehtimiseen liittyvä päätös – ei elinkeinopolitiikkaa.

Ekosysteemin kunnosta huolehtiminen on myös parasta elinkeinopolitiikkaa, mutta valitettavan usein pitkän aikavälin edut jäävät lyhyen tähtäimen hyödyn tavoittelun jalkoihin. Maa- ja metsätalousministeriön purkaminen olisi oikea askel kohti kestävämpää Suomea!

Hänella oli nimi

Lapseni täytti tänä kesänä yksi vuotta. Saman ikäinen oli Samih Naim Abu Jarad kun hän kuoli Israelin ilmaiskussa.

Sodasta kärsivät eniten kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat. Gazassa lapset kasvavat keskellä pelkoa, vihaa ja kuolemaa. Gazan ollessa saarrossa pakoon lähteminen ei ole perheille mahdollista. Joka neljäs Israelin iskuissa kuolleista oli lapsi. Nämä lapset eivät ole vain numeroita, he eivät ole kasvotonta massaa. Jokaisella heistä oli nimi. Jokaisella heistä oli oikeus elää.

Toisin kuin moni väittää, Israelin toimien kritisointi ei ole Hamasin tukemista. Israelin armeijan tuhovoima ohittaa Hamasin raketit mennen tullen. Israelilla ei ole oikeutta rankaista kaikkia Gazan asukkaita Hamasin raketeista. Satojen lasten tappamisella ei ole mitään tekemistä puolustautumisen kanssa.

Siksi on vaadittava Gazan lapsille tulevaisuutta. Siksi on vaadittava pysyvää tulitaukoa. Siksi on vaadittava loppua Gazan saarrolle. Siksi on vaadittava rauhaa.

Liity hiljaiseen rauhanmarssiin tulostamalla kylttipohja ja kirjoittamalla siihen nimi ja ikä alla tästä surullisen pitkästä listasta.

Jaa kuvasi, jossa pidät kylttiä, Facebookissa, Twitterissä tai Instagramissa käyttämällä hastagia #hänelläolinimi.

hanellaolinimi_Emma

Tänään ylitämme rajamme

Maapallon uusiutuvat luonnonvarat on tänään kulutettu tältä vuodelta loppuun. Tästä päivästä lähtien elämme loppuvuoden lainaten luonnonvaroja lapsiltamme.

Ylikulutuspäivä on joka vuosi aikaisemmin. Käytämme luonnonvaroja vuosittain 1,5 maapallon edestä. Maapalloja on kuitenkin vain yksi. Maailman kapasiteetti ei riitä tuottamaan luonnonvaroja tai käsittelemään kasvihuonekaasupäästöjä sitä tahtia kuin meidän elämäntapamme edellyttäisi. Meidän on opittava elämään järkevämmin.

Jokainen voi kantaa oman kortensa kekoon ja miettiä miten omaa ekologista jalanjälkeä voisi pienentää. Voimme asua ekologisemmin, syödä enemmän kasvisruokaa sekä liikkua auton ja lentokoneen sijaan julkisilla ja polkien.

Muutosta ei voi kuitenkaan jättää vain yksilöiden vastuulle. Suuria päätökset luonnonvarojen kulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen pienentämisen on pystyttävä tekemään politiikan tasolla.

Mitä tämä sitten voisi tarkoittaa Helsingissä? Helsingin Energian on luovuttava kivihiilestä ja investoitava uusiutuvaan energiaan. Ruokailussa on voitava suosia ekologista kasvisruokaa. Meidän on rakennettava energiatehokasta ja tiivistä asumista. Meidän on pistettävä verorahat moottoritieliittymien sijaan joukkoliikenteeseen.

Tämän valtuustokauden aikana olemme tehneet Helsingistä vihreämmän. Matkaa maailman vihreimmäksi pääkaupungiksi vielä kuitenkin on. Se eteen on vaan tehtävä hemmetisti töitä.

Perussuomalaiset eivät ole kansa

Perussuomalaiset samaistavat itsensä mieluusti kansaan. Nyt he maalaavat seinille myös kansanvihollisia. Meistä kalliolaisista vihreistä on tullut tämän retorisen taktiikan väline – kansan vastapooli.

Silmiini sattui Perussuomalaiset -lehdessä julkaistu Marko Hamilon teksti ”Kallion punavihreästä kuplasta”, jossa eletään eri tavalla kuin muussa Suomessa. Muualla Suomessa vallitsee Hamilon mukaan ”edelleen enemmän tai vähemmän yhtenäiskulttuuri”. Hamilon keskeisenä väitteenä on, että me emme kykene ymmärtämään muun Suomen elämäntapaa.

Minä olen kalliolainen vihreä, joten muutama sana Hamilon aivoituksista, jotka kertovat enemmän kirjoittajasta kuin todellisuudesta. Itselläni vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana ei muuten ole koskaan ollut vaikeuksia helsinkiläisessä kunnallispolitiikassa tehdä yhteistyötä myös perussuomalaisten kanssa.

Suurimpana punavihreää kuplaa erottavana tekijänä Hamilo pitää homojen suvaitsemista. Tasa-arvoinen avioliittolaki tuntuu olevan vaikea paikka perussuomalaisille. On hankalaa olla populistipuolue asiassa, jossa kansan suuri enemmistö on eri mieltä.

Pakotettuaan tasa-arvoista avioliittoa kannattavan perussuomalaisen jäämään pois ratkaisevasta valiokuntaäänestyksestä, Timo Soini väitti blogissaan: ”Kansan syvät rivit ovat sitä mieltä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.” Myös Soini on ottanut meidät kalliolaiset silmätikukseen: ”Niin se on, vaikka miten liberaali punaviherstö muuta väittää. Koko maailma ei ole Kalliossa ja Käpylässä.”

Tämä lieneekin tarkoituksenmukaisempaa, kun tietää, että esimerkiksi itäsuomalaisista 49 prosenttia kannattaa samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeutta. Se on vähemmän kuin Helsingissä, mutta silti kannattajia on enemmän kuin vastustajia. Jopa perussuomalaisten omista äänestäjistä enemmistö kannattaa tasa-arvoista avioliittolakia.
Tavalliset suomalaiset ihmiset kaikkialla kannattavat tasa-arvoista avioliittolakia.

Toinen Hamilon esiin nostama helsinkiläisiä ja etenkin Helsingin kantakaupunkilaisia muusta maasta erottava tekijä on autottomuus. Tämä on aivan totta – me vihreät edistämme autotonta Helsinkiä juuri siksi, että täällä se on mahdollista. Vihreille on täysin selvää, että suurimmassa osassa Suomea autoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Autot voivat kuitenkin olla paljon nykyistä vähäpäästöisempiä.

Hamilon jutussa erityisen huvittavaa on kuvateksti: ”Kuva: Helsingin Kalliossa asuu tutkimusten mukaan ”suvaitsevaisia” ihmisiä. Heikki Hurstin ruuan ja vaatteiden jakelupiste Helsinginkadulla ei kuitenkaan herätä lähialueiden asukkaissa ihastusta.”

Kallio-liike synty, kun taloyhtiö halusi häätää Heikki Hurstin jakelupisteen. Kalliossa nimittäin ”suvaitaan” homojen lisäksi myös asunnottomien asuntoloita, vastaanottokeskusta, huumeiden käyttäjien neulojen vaihtoa ja vastaavia sosiaalitoimen palveluita.

En väitä, että tekemäni politiikka aina edustaisi ”kansan enemmistön” mielipidettä. En koskaan kehtaisi väittää omien mielipiteideni edustavan ”kansan syviä rivejä”. On kuitenkin mukava huomata, että suurempi joukko suomalaisia on huolissaan ilmastonmuutoksesta kuin maahanmuuttajien määrästä Suomessa. Olen samaa mieltä suomalaisten enemmistön kanssa siitä, että Suomen tulisi lisätä humanitääristä apua Syyriaan ja otettava vastaan sotaa pakenevia. Myös kehitysyhteistyötä pitää erittäin tai melko tärkeänä suuri enemmistö suomalaisista.

Perussuomalaiset sen sijaan tekeytyvät kansaksi kerta toisensa jälkeen, tämä aivan riippumatta siitä, kuinka marginaalisen joukon puolesta he kulloinkin puhuisivat.

Kasvisruokapäivä löi itsensä läpi

”Kasvisruokapäivä on vakiinnuttanut paikkansa koulujen arjessa.” Näin totesi opetuslautakunta valtuustolle antamassaan lausunnossa kasvisruokapäivästä.

Kun neljä vuotta sitten tein valtuustoaloitteen koulujen kasvisruokapäivästä, en osannut kuvitella millainen keskustelu asiasta seurasi. Valtuutetut puhuivat stalinismista, pakkosyöttämisestä ja fariseuksista. He kertasivat vuosikymmenien takaisia kokemuksiaan koulujen kasvisruuasta, kertoivat itkemisestä, oksentamisesta pulpettiin ja itsemurhauhkauksista. Kasvisruuan väitettiin aiheuttavan anoreksiaa, diabetestä ja anemiaa.

Tänään valtuusto käsitteli kokoomuksen valtuutettu Terhi Koulumies esitystä kasvisruokapäivästä luopumiseksi.

Palmian opetusvirastolle antaman tiedon mukaan oppilaat tai huoltajat eivät nykyisin kiinnitä erityistä huomiota kasvisruokapäivään eikä kielteistä palautetta päivästä enää tule. Oppilailla ei siis enää ole ongelmaa kasvisruokapäivän kanssa. Joillain valtuutetuilla sen sijaan kasvisruokatraumat istuvat tiukassa.

Helsinkiläisten valtuutettujen omien vuosikymmenten takaisten kouluruokatraumojen siivittämänä kasvisruokapäivä lähti liikkeelle varmasti huonoimmalla mahdollisella tavalla. Belgiassa Gentin kaupungissa kasvisruokapäivä lanseerattiin suurella koko kaupungin kattavalla kampanjalla, johon kuului paitsi ruokatiedon lisääminen, myös uusien kasvisruokien esitteleminen kaupunkilaisille. Toinen ääripää löytyy Turusta, jossa kasvisruokapäivä otettiin käyttöön osana uuden ympäristöstrategian toteuttamista. Koska mitään julkista keskustelua ei käyty, ei vastareaktiota tullut.

Ruuan ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Ilmastonmuutoksen voimistuessa ja makean veden huvetessa lihansyönnin jatkuva kasvu ei ole enää mahdollista. Helsinki on nyt ottanut oppilaat mukaan suunnittelemaan ruokalistoja ja listoille on valittu oppilaiden lempiruokia. Jotkut kasvisruoat ovat jo suositumpia kuin vastaavat liharuuat. Kasvisruuan menekki on lisääntynyt myös muina päivinä ja kasvissyönti kouluissa lisääntyy.

Kasvisruoka on siis oppilaille normaalia ruokaa. Meidän on vain tehtävä hyvää ruokaa.

Tarvitsen tukeasi matkalle eduskuntaan

Helsingin Vihreät järjestävät neuvoa antavan jäsenäänestyksen eduskuntavaaliehdokkaista 30.5.-13.6. Olen ehdolla jäsenäänestyksessä ja pyydän ääntäsi.

Olen toiminut vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajana nyt puolitoista vuotta. Olemme tämän valtuustokauden aikana saaneet aikaan paljon. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa olemme panostaneet lapsiin ja niihin ihmisiin, jotka tarvitsevat kaupungin tukea eniten.

Olemme rakentaneet kaupunkia, joka laittaa rahansa moottoritieliittymien sijaan pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen. Olemme puolustaneet kaupunkimetsiä ja tehneet kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

Olemme rakentaneet päiväkoteja ja laittaneet rahaa homekoulujen korjaamiseen. Olemme ajaneet terveydenhuoltoa myös niille lapsille ja äideille, jotka ovat Helsingissä paperittomina ja äärimmäisen turvattomassa asemassa.

Helsinki on ekologisempi ja tasa-arvoisempi kaupunki tekemäni työn tuloksena. Seuraavaksi haluaisin päästä jatkamaan tätä työtä eduskuntaan.

 

ASIAT, JOIDEN PUOLESTA HALUAISIN KAMPANJOIDA

”Vihreää politiikkaa”
Metsien, merten, ilmaston ja eläinten puolesta

”Tasa-arvoista politiikkaa”
Eroon köyhyydestä, syrjinnästä ja lasten luokkayhteiskunnasta

”Onnellista talouspolitiikkaa”
Verotetaan saastuttajia ja veronkiertäjiä, tuetaan uusiutuvia ja pienituloisia

 

ÄÄNESTYSOHJEET

Äänestysaika on 30.5.-13.6.2014. Äänestykseen voivat osallistua kaikki jäsenmaksun maksaneet Helsingin Vihreiden jäsenyhdistysten jäsenet, joiden sähköpostiosoite on tiedossa. He ovat saaneet sähköpostitse henkilökohtaisen linkin, jonka kautta pääsee äänestämään.

 

Minä äänestän Anni Sinnemäkeä

”Miksi luonnonsuojelu merkitsee minulle niin paljon? Ajattelen, että mielemme tarvitsee äärettömyyden kokemusta. Sitä, että lajien kirjo on ehtymätön ja täynnä vielä tuntemattomia ominaisuuksia. Sitä, että erämaa jatkuisi. Tunne on pohjimmiltaan sama kuin se, että aina on vielä yksi hyvä romaani ja sen maailma tuntematta tai, että rakastetun ihmisen kanssa haluaa viettää vielä seuraavankin sunnuntain.”

Näin Anni Sinnemäki puhui, kun hänet valittiin vihreiden puheenjohtajaksi. Koko sali oli hiljaa. Muistan tunteneeni ylpeyttä ja liikutusta. Anni on aina osannut kiteyttää sen, mikä politiikassa on tärkeää. Hän edustaa minulle sitä, miten politiikkaa tehtäisiin, jos kaiken turhan pelaamisen voisi työntää sivuun. Hän on ollut puolueeni puheenjohtaja ja pomoni. Nyt hän on mentorini, ystäväni ja vauvani kummi.

Kun minut puolitoista vuotta sitten valittiin vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajaksi, tehtävä tuntui valtavalta. Vaikeimmissa tilanteissa olen turvannut Anniin. Hänellä on kyky hahmottaa monimutkaisissa tilanteissa se, mikä on tärkeintä. Kun muut nostavat kädet pystyy, hän etsii ja löytää ratkaisuja. Aina on jotakin, jota voi vielä yrittää. Koskaan ei olla umpikujassa.

Olen seisonut Annin kanssa keskellä lapin ikimetsää ja kohottanut maljan yhdessä saamelaisten poromiesten ja luonnonsuojelijoiden kanssa alueen suojelulle. Olen istunut Annin levitettyjen karttojen äärellä rajaamassa alueita, jonne voimme Helsingissä rakentaa uusia koteja niin, että arvokas lähimetsä saadaan säästettyä. Olemme pohtineet, miten saamme rahaa uusien päiväkotien rakentamiseen. Olemme tehneet nimilistoja kansanedustajista, jotka voisivat tukea parempaa eläinsuojelulakia.

Annissa on syvää inhimillistä viisautta joka yhdistyy rautaiseen osaamiseen. Anni tuntee niin Anna Ahmatovan runot kuin Venäjän ulkopolitiikan taustat. Hän puhuu yhtä sujuvasti Ingrid Bergmanin roolista Casablancassa kuin veroparatiisien tuhoisuudesta ja päästökaupan heikkouksista. Hän tietää yhtä hyvin Carla Brunin uusimman tyylin kuin finanssikriisin syyt.

Anni on harvinainen poliitikko siinä, että hän ei ole vähäisessäkään määrin populisti. Tätä pidetään myös Annin heikkoutena. Minusta se on kunnioitettavin tapa tehdä politiikkaa. On oltava valmis ottamaan turpaan, jos sen tekee hyvästä syystä. Se ei tee politiikasta helppoa. Mutta se tekee siitä mielekästä.

Sinä aikana, kun olen ollut politiikassa, olen oppinut Annilta enemmän kuin keneltäkään muulta. Olen oppinut, että aina välillä on elintärkeää poistua kokoushuoneesta ja mennä metsään. Olen oppinut, että ajoittain on tärkeää tilata vielä kolmas kuppi kahvi ja lukea MeNaiset. Olen oppinut, että on tärkeämpää saada tavoitteita läpi, kuin saada palstatilaa Helsingin Sanomissa. Olen oppinut, ettei se ole heikkoutta suhtautua maailmaan intohimolla. Olen oppinut, ettei kovuus ole sama asia kuin vahvuus.

Kun Anni viimein lähti eurovaaliehdokkaaksi, minulle oli selvää, etten itse lähde ehdolle. Haluan oikeudenmukaisemman ja ympäristöä suojelevan Euroopan unionin. En osaa kuvitella Annia taitavampaa parlamentaarikkoa rakentamaan tällaista Eurooppa.

Siksi äänestän Annia.

Helsinki irti Olkiluoto 4:sta – sijoitetaan tuulivoimaan!

Tällä viikolla Teollisuuden Voima (TVO) kertoi tarvitsevansa lisäaikaa Olkiluoto 4:n rakentamislupahakemuksen jättämiselle. Nykyisen luvan määräaika on ensi vuoden kesäkuussa. Viivästyminen johtuu siitä, ettei edellistäkään laitosyksikköä ole saatu sähköntuotantoon. Olkiluoto 3:n valmistumisaikataulu ei kukaan jaksa enää arvailla.

Kolme vuotta sitten Helsingin valtuusto päätti neljän äänen niukalla enemmistöllä osallistua Olkiluoto 4 -ydinvoimalan suunnitteluun 30 miljoonalla eurolla. Asiaa tukivat erityisesti kokoomus ja sosialidemokraatit. Epäilin tuolloin hankkeen taloudellista mielekkyyttä. Nyt kolme vuotta myöhemmin päätös näyttää entistäkin huonommalta.

Yhtään sen järkevämmältä ei tunnu kaupunginhallituksen vuosi sitten tekemä päätös laittaa 30 miljoonaa euroa lisää rahaa Olkiluoto 3 -hankkeeseen. Tällöin esitin, että Helsinki ei osallistuisi osakeantiin vaan alkaisi valmistella Olkiluoto 3:n omistuksista luopumista. Esitys hävisi äänin 5-10.

Tämä valtuusto tekee lopullisen päätöksen siitä, onko Helsinki mukana Olkiluoto 4:ssa. Se tarkoittaisi satojen miljoonien lisäinvestointia. Voi tietenkin hyvin olla, että hanke kaatuu ennen tätä. Epävarmojen ydinvoimahankkeiden sijaan Helsingin tulisi käyttää energiainvestointeihin tarkoitetut rahansa kaupungin oman energiantuotannon ja kaukolämpöverkoston parantamiseen sekä uusiutuviin energianlähteisiin investoimiseen.

Eilen valtuusto puhui tunnin tuulivoiman rakentamisesta Helsinkiin. Pääasiassa samat tahot, jotka suoltavat miljoonia kalliiden ja epävarmojen ydinvoimalahankkeisiin, kritisoivat uusiutuviin sijoittamista hintaan ja olosuhteisiin vedoten. Ylitsepääsemättömänä ongelmana pidettiin jälleen sitä, että aina ei tuule. Kuitenkin muualla maailmassa tuulivoimaan investoidaan jopa 60 miljardia euroa vuodessa.

Uusiutuviin liittyvät kysymykset ovat melko pieniä verrattuna käynnissä olevien ydinvoimalahankkeiden ongelmiin. Sijoittajien livetessä yksi kerrallaan Fennovoiman ydinvoimahankkeesta ja Olkiluodon aikataulujen paukkuessa pitäisi fanaattisimmillekin ydinvoiman kannattajille olla selvää, että ydinvoiman kulta-ajat ovat ohi.

Menneeseen ei ole paluuta. Helsingin on parempi sijoittaa uusiutuvaan energiantuotantoon ja energiatehokkuuden parantamiseen. Siksi rahat on vedettävä pois Olkiluoto 4:sesta kun se on vielä mahdollista.

Sinäkin voit osoittaa kannatuksesi uusituville ja paikalliselle tuulivoimalle allekirjoittamalla kuntalaisaloitteen!

« Older posts Newer posts »

© 2025 Emma Kari

Ylös ↑