Tekijä: Emma Kari (Page 25 of 40)

Puhe Keskustakirjaston puolesta valtuustossa 28.1.2015

28.1.2015 / Emma Kari

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit,

Esitystä Keskustakirjastosta ei voi kuin lämpimästi kannattaa. Helsinki tarvitsee Keskustakirjaston. Suuri kirjasto kaupungin ydinkeskustassa, Eduskuntataloa vastapäätä ja Kansalaistorin reunalla on uudelle kirjastolle juuri oikealla paikalla. Se täyttää myös sen aukon, joka kirjastoverkossamme on liian pitkään ollut.

Suuren yleisen kirjaston rakentaminen kaupungin keskustaan on hyvää kaupunkisuunnittelua. Hyvää kaupunkikeskustaa ei pidä miettiä vain siitä näkökulmasta, miten siellä voi liikkua. Hyvää kaupunkia pitää miettiä myös siitä näkökulmasta, miten siellä voi pysähtyä. Hyvässä ja viihtyisässä keskustassa halutaan myös viettää aikaa. Keskustakirjasto luo tällaisen paikan.

Kaupungin ydin ei voi olla varattu läpikulkuliikenteelle ja ostosten tekemiselle. Jokainen joka viettää aikaa keskustassa lasten kanssa, tietää, että meiltä puuttuu sellainen julkinen tila, jossa saa vain olla. Me tarvitsemme epäkaupallista tilaa, jossa ei ole ostopakkoa. Me tarvitsemme tilaa, jossa saa lukea, ideoida ja vaan olla. Kirjasto palvelee elävän keskustan syntymistä.

Keskustakirjaston takia ei lakkauteta yhtäkään lähikirjastoa. Ei yhtäkään. Meillä on tästä selvät yhteiset linjaukset ja tästä vihreät aikovat pitää kiinni. Helsinkiin syntyy koko ajan lisää uusia lukuhaluisia helsinkiläisiä. Kasvavassa kaupungissa kirjastoista säästäminen on typerintä säästämistä mitä on. Kirjastot ovat edullisia ja pidettyjä lähipalvelu, johon on panostettu Helsingissä muutenkin liian vähän.

Nyt on pääasia, että hanke saadaan eteenpäin ja keskustakirjaston rakennustyöt saadaan tänä vuonna käyntiin. Ja helsinkiläiset saavat vihdoin sellaiset kaikille kuuluvan tilan keskustaan, joka täältä on pitkään puuttunut.

Emman kampanjatapaaminen tiistaina klo 18

21.1.2015 / Emma Kari

Ystävät, alle kolme kuukautta vaaleihin! Kokoonnumme ideoimaan kampanjaa tiistaina 27.1. Kallion Kulmahuoneeseen (Siltasaarenkatu 15).

Tilaisuudessa eduskunnan jättänyt Anni Sinnemäki käy läpi sitä, miksi Emmaa tarvitaan Arkadianmäellä. Lisäksi Emma kertoo kampanjasuunnitelmista. Tarkoituksena on yhdessä miettiä, mitä kaikkea hauskaa ennen vaalipäivää vielä tehdään!

Hyvän kampanjan edellytys ovat vapaaehtoiset tukiryhmäläiset. Meitä on jo iso porukka, mutta kaikki apu on tervetullutta. Tekijöitä kaivataan niin tilaisuuksien järjestämisessä, teemojen ideoinnissa, varainhankinnassa, esitteiden jakamisessa, materiaalien suunnittelussa kuin monessa muussakin asiassa.

Tervetuloa mukaan tekemään kampanjaa tasa-arvoisen ja ekologisen politiikan puolesta! Toivottavasti nähdään tiistaina!

Lisätietoja: Senja Laakso, senja.laakso@vihreat.fi, 0400 507 569

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lapsen etu

21.1.2015 / Emma Kari

Kun toinen lapseni syntyi, minulle oli selvää, että esikoiseni saisi jatkaa päivähoidossa. Päiväkoti, sen rutiinit ja ystävät ovat hänelle tärkeitä. Juoksin pienen vauvan kanssa kokouksesta toiseen, olin väsynyt, enkä missään nimessä olisi jaksanut leikkiä nelivuotiaan kanssa koko päivää. En tajua, miten kaikesta olisi selvitty ilman päiväkodin upeaa henkilökuntaa.

Hallitus on tänään löytänyt yhteisymmärryksen päivähoito-oikeuden rajaamisesta. Subjektiivinen päivähoito esitetään usein vanhempien etuna. Tosiasiassa se on lapsen etu. Helsingin näkökulmasta hoito-oikeuden rajaaminen on järjetöntä. Se tulee kalliiksi, se lisää hallintoa ja heikentää perheiden ja lasten asemaa.

Vanhemman lyhyen työttömyyden takia tai pienemmän sisaruksen syntymän takia lapsi ei saa menettää paikkaa omassa päiväkodissaan ja joutua lyhyen tauon jälkeen sopeutumaan taas uuteen päiväkotiin. Meillä uuden vauvan tuleminen muutti kotona aikalailla kaiken. Olisi tuntunut julmalta viedä esikoiselta myös ystävät uuden vauvan takia.

Jos lapsen rutiinien ja ystävyyssuhteiden rikkoutuminen uuden lain myötä halutaan estää, pitää Helsingin päiväkoteihin perustaa iso määrä osapäiväryhmiä, sillä lapsia ei saa eikä haluta pompotella uusiin hoitopaikkoihin. Tämä vaatii tiloja ja henkilökuntaa eikä osa-aikainen hoito ole juurikaan edullisempaa kuin kokopäivähoito.

Helsinkiläiset vanhemmat tekevät paljon pätkätöitä ja monien perheiden tilanne muuttuu usein. Perheiden jatkuvasti muuttuvat tilanteet aiheuttavat sen, että lapsen päivähoitoon joudutaan jatkossa hakemaan toistuvasti muutoksia. Se, ettei lapsella ole kokopäiväistä hoitopaikkaa, vaikeuttaa vanhemman mahdollisuutta ottaa vastaan uusia töitä. Uudet työt alkavat usein lyhyellä varoitusajalla, paljon nopeammin kuin Helsinki pystyy uuden hoitopaikan järjestämään.

Lapsen on saatava yhtä hyvää hoitoa riippumatta siitä, onko hän kokopäivä- vai osa -aikahoidossa. Tämä tarkoittaa, että osapäiväryhmissä pitäisi olla sama henkilöstömitoitus kuin kokopäivähoidossa. Eli rahaa juuri säästy. Lisäksi harkinnanvaraisuuden lisääminen kokopäivähoito-oikeuden myöntämiseen edellyttää myös lisää hallintoa. Tämä tarkoittaa, että meidän on palkattava paljon lisää ihmisiä hallintoon muutoksenhakulomakkeita käsittelemään. Tähänkin tarvitaan siis lisää rahaa.

Helsingissä on haluttu karsia hallinnosta ja panostaa palveluihin. Olemme halunneet palkata lisää ihmisiä hoitamaan lapsia, emme käsittelemään hakemuksia. Hallituksen esitys toimii tätä tavoitetta vastaan. Se heikentää perheiden ja lasten asemaa ja tuhlaa verorahoja. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on lapsen etu.

Lasten ja vammaisten joukkoliikennealennus säilytettävä

20.1.2015 / Emma Kari

HSL esittää lastenrattaiden ja pyörätuolien alennuksen poistamista ratikoista ja metroista. Esitys liittyy koko Helsingin seudun taksa- ja lippujärjestelmän uudistamiseen, jota on valmisteltu jo vuosia. Uudistuksessa on paljon hyvää, mutta nyt ollaan pahasti pielessä.

Perusteeksi lastenrattaiden ja pyörätuolien alennuksen poistamiselle annetaan se, että lippujen hinnoittelu halutaan tehdä liikennepoliittisin perustein, eikä sosiaalipoliittisin perustein. Silti uudessa lippujärjestelmässä senioreille tullaan myöntämään jatkossa seniorilippu, opiskelijoille opiskelijalippu ja lapsille lapsilippu. Nämä ovat kaikki hyviä ja perusteltuja alennuksia. Mutta miksi vammaiset ja pienet lapset ovat eri asia?

Toinen peruste esitykselle on, että erilaiset alennus- ja vapaaliput monimutkaistavat matkalippujärjestelmää. Tämä tekee hinnoittelun hahmottamisesta hankalaa. Jokaiselle lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa matkustavalle järjestelmä on kyllä täysin selkeä. Kyse ei ole siitä, miltä ovelta lipun pystyy nykyisin ostamaan, vaan siitä, että alennus on osa järkevää liikennepolitiikkaa.

Metro on joukkoliikennevälineistä esteettömin ja siellä on eniten tilaa rattaille ja pyörätuoleille. On huonoa liikennepolitiikkaa ohjata kaikki lastenrattaita ja pyörätuolia käyttävät käyttämään bussia. Bussien keskiosiin mahtuu kahdet tai maksimissaan kolmet rattaat. Itse olen usein jäänyt lastenrattaiden kanssa bussin ulkopuolelle, kun vaunupaikat ovat jo täynnä. Voin kertoa, että nämä kokemukset eivät lisää joukkoliikenteen käyttäjätyytyväisyyttä.

Helsingin tavoitteena on kasvattaa joukkoliikenteen käyttöosuutta ja vähentää yksityisautoilua. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että erityisesti helsinkiläiset lapset ja lapsiperheet oppivat aktiivisiksi joukkoliikenteen käyttäjiksi. Me emme halua, että helsinkiläiset joutuvat hankkimaan auton aina lapsen synnyttyä. Meidän pitää kannustaa kaikin mahdollisin tavoin juuri pienten lasten vanhempia käyttämään joukkoliikennettä.

Itse olen aikaisemmin esittänyt lastenrattaita koskevan alennuksen koskemaan myös kantoliinassa tai rintarepussa lastaan kuljettavia matkustajia. Tämä olisi järkevää liikenne- ja sosiaalipolitiikkaa.

Kokoomus kalastaa liian monilla verkoilla

19.1.2015 / Emma Kari

Itämeren lohi on uhanalainen, vaelluskalojen joet on pitkälti padottu ja useat kalakannat heikolla tolalla. Suomen kalapolitiikka on pitkä sarja epäonnistumisia. Ihmiset ovat viime vuosina heränneet vaatimaan muutosta. ”Ihmisillä on liikaa vapaa-aikaa”, totesi maatalousministeri Koskinen vuonna 2013 heränneestä aktiivisuudesta. Sen jälkeen on tapahtunut paljon.

Uusi kalastuslaki on nyt tulossa eduskuntaan. Sen sisällöstä käytiin kova vääntö kokoomuksen maatalousministeri Petteri Orpon ja vihreän ympäristöministerin Ville Niinistön välillä. Toimin silloin Niinistön erityisavustajana. Saimme lakiin monia merkittäviä edistysaskeleita kohti kestävämpää kalastuspolitiikkaa. Luonnon kalakantojen suojelu on nyt yksi lain tavoitteista. Silti olisimme toivoneet paljon enemmän. Liian moni tärkeä kysymys jää laissa auki.

Ainakin kolme asiaa on kalastuslaissa muutettava. Jos kalalaji muuttuu uhanalaiseksi, lain pitäisi edellyttää lajin rauhoittamista. Verkkokalastusta on rajoitettava lakiesitystä tiukemmin. Kaloja ei myöskään pitäisi saada kalastaa, ennen kuin ne ovat kasvaneet niin isoiksi, että ne ovat ehtineet lisääntyä useammin kuin kerran.

Kalastuslain myötä on valmisteltu myös luonnos uudesta kalastusasetuksesta. Siinä esitetään tärkeitä uusia suojelutoimia. Puutteitakin on. Tärkeintä on varmistaa, ettei kaloja saa kalastaa, ennen kuin niiden on annettu kasvaa tarpeeksi isoksi. Ylämitat ovat tärkeitä, koska isot naaraat tekevät paljon pieniä kaloja ja niillä on iso merkitys kannan elvyttämiselle.

Suurin ongelma kokoomuksen kahden rattaiden politiikassa on kuitenkin energiateollisuuden nuoleskelu, eli tavoite Kollajan tekoaltaan rakentamisesta. Suomi on tuhonnut yli 90 prosenttia vaelluskalajoistamme, mikä on jonkin sortin maailmanennätys. Viimeisiä vapaita koskia suojelee koskiensuojelulaki. Pääministeri ja nykyinen ympäristöministeri ovat väläytelleet koskiensuojelulain tuhoamista. Kollajan allas tuhoaisi lain suojaamat vapaana virtaavat kosket, kalojen kutupaikat ja uhkaisi lukuisia uhanalaisia lajeja Iijoella.

On järjetöntä ensin toisella kädellä tuhota kalojen elinympäristöjä, ja sen jälkeen puhua uhanalaistuneiden kalakantojen elvyttämisestä. Keskusta ja kokoomus saavat halutessaan koskisodan. Sen he tulevat häviämään. Nykyisin kaloillekaan ei voi tehdä mitä tahansa.

Helsingin Vihreät: Helsingin ydinkeskustaan kävelykatukokeilu

29.12.2014 / Emma Kari

Helsingin vihreät esittää Helsingin ydinkeskustaan kävelykatukokeilua. Helsingin ydinkeskustasta varattaisiin alue vain jalankulkijoille, pyöräilijöille ja joukkoliikenteelle.

Tutkimusten mukaan kävelykeskusta lisää yritysten liikevaihtoa 20-30 prosenttia. “Kun talous yskii, on poliitikkojen tehtävänä taata mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset yrityksille” kertoo vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari. Kävelykeskustat ovatkin piristysruiske pienyrityksille.

Kävelykatukeskustoja on päätetty tehdä useissa eurooppalaisissa kaupungeissa, viimeisimpänä Brysselissä ja Venetsiassa. “Kävelykeskustat ovat kaikille miellyttävämpiä. Ihmiset käyttävät enemmän rahaa ja viettävät enemmän aikaa keskustassa kun ympäristö on rauhallisempi ja miellyttävämpi” jatkaa valtuutettu Otso Kivekäs.

Kävelykeskusta ei vaadi suuria rakenteellisia muutoksia- yksinkertaisimmillaan se voidaan toteuttaa muutamalla betoniporsaalla ja liikennemerkeillä. “Mannerheimintien kaistakapasiteetista oli puolet kiinni koko kesän ja silti liikenne ei ajautunut kaaokseen” muistuttaa Kivekäs.

Keskusta on ennenkaikkea merkityksellinen ihmisille, ei autoille. Ihmiset käyttävät rahaa ja viettävät aikaa keskustassa. Lisäksi autoton keskusta olisi turvallisempi. Kaivokadun risteys on yksi Helsingin vaarallisimpia, ja lähes kaikki onnettomuudet tapahtuvat henkilöautojen ja jalankulkijoiden välillä. “Jo tästä johtuvat sairaslomapäivät ovat merkittävä kuluerä kansantaloudelle” Emma Kari muistuttaa.

Helsingin Vihreät esittävätkin kaupungin keskustaa ihmisille, turisteille kaupoissa kiertelijöille, helsinkiläisille. Ei autoille. Helsinkiläiset ansaitsevat kävelykeskustan.

Lisätiedot:
Emma Kari, valtuustoryhmän puheenjohtaja 044 300 6801

Lumisten joulujen puolesta

24.12.2014 / Emma Kari

Kun nousin Lapin yöjunaan Helsingin rautatieasemalta viime perjantaina, maassa ei ollut vielä lunta. Tämä vuosi tulee olemaan maailmassa mittaushistorian lämpimin. Ensi jouluun mennessä toivotaan uuden ilmastosopimuksen syntyä, sen hengessä Helsingissä pitää päättää Hanasaaren hiilivoimalan sulkemisesta.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen vaikuttaa, että maailmalla ollaan tosissaan heräämässä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Yhdysvalloissa Barack Obama näyttää tekevän päästöjen hillitsemiseksi, minkä valtaoikeuksiensa puitteissa kykenee. Kiinalaiset ovat tosissaan kääntämässä hiilen kulutuksen laskuun jo kaupunkien hirvittävän savusumunkin vuoksi.

Kansainväliset neuvottelut ovat tärkeitä, mutta ne eivät korvaa paikallisia tekoja. Emme voi vai istua ja odotella, että suuri sopimus ratkaisee kaiken. On toimittava itse. Turha kuvitella, että niin kauan kuin hallitukset kotona sallivat kaikenlaisia ilmastorikoksia, ne yhtäkkiä sopisivat kunnianhimoisesta kansainvälisestä sopimuksesta.

Helsingin ilmastopolitiikan häpeä on hiilikasoissa. Meidän tehtävämme on hankkiutua niistä eroon. Helsingin sähkö ja lämpö pitää tulevaisuudessa tuottaa paljon pienemmin päästöin, 2050 mennessä käytännössä päästöttä.

Ensi vuoden suuri kysymys on Hanasaaren hiilivoimala. Pöydällä on ehdotus vanhojen voimaloiden remontoimisesta 40-50 prosenttisiksi biovoimaloiksi. Saattaa kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä tämä tarkoittaisi hiilen polttamisen jatkamista hamaan tulevaisuuteen.

Vaihtoehtona on luopua Hanasaaren hiilivoimalasta ja korvata se uudella laitoksella, joka voi käyttää 100 prosenttisesti biomassaa. Tarvitsemme parempaa energiatehokkuutta, jotta lämmitystarve olisi pienempi. Tarvitsemme Helsingin edustalle tuulivoimaloita, tarvitsemme katoille aurinkopaneeleita. On hyvä, että Helen rakentaa Kalasatamaan Suomen suurimman aurinkovoimalan.

Kamppailua lumisten joulujen puolesta ja ilmastonmuutosta vastaan käydään jokaisen hiilivoimalan ja jokaisen energiahankkeen kohdalla. Me Helsingissä emme voi olla ilmastopolitiikan vapaamatkustajia. Meidän on investoitava uusiutuviin. Koska jos emme me, niin kuka?

Helsingin Vihreät: Kielet tasa-arvoisiksi päätöksenteossa

18.12.2014 / Emma Kari

“Helsingissä on suuri määrä ihmisiä jotka puhuvat useampaa kuin yhtä kieltä. Lisäksi on iso joukko ihmisiä joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Jos Helsingin kaupungin johtosääntöä tulkitaan kuten tällä hetkellä, ei opetuslautakuntaan voida nimittää ketään, jonka äidinkieli on muu kuin suomen tai ruotsin kieli. Tällaisia ihmisiä on Helsingissä kuitenkin 12 prosenttia väestöstä. Tässä ei toteudu tasa-arvo”, valtuustoryhmän johtaja Emma Kari sanoo.

Suomen kielilaki määrittelee, että ihmisellä voi olla vain yksi äidinkieli – riippumatta siitä kuinka montaa kieltä kotona on puhuttu tai kuinka monta kieltä ihminen kokee äidinkielekseen. Käytännössä tämä pakottaa monet suomalaiset tekemään keinotekoisen valinnan kahden äidinkielen välillä. Nykyinen kielilaki syrjii kaksikielisiä ihmisiä ja estää elävän kaksikielisyyden syntymisen.

Mediassa on viime aikoina puhuttu Helsingin kaupunginvaltuutettu Minerva Krohnin äidinkielestä. Krohn on kaksikielinen eikä “paljastunut ruotsinkieliseksi” kuten HS uutisoi.

Minerva Krohn valittiin vuosi sitten marraskuussa opetuslautakunnan suomenkieliseen jaostoon puheenjohtajaksi. Helsingin vihreät pahoittelevat, että paikkaa täytettäessä ei huomattu tarkistaa tehtävään liittyvää kielivaatimusta. “Nykyistä lakia ja johtosääntöjä tietysti noudatetaan. Valtuustoryhmä kokoontuu tammikuussa, jolloin katsotaan miten tämä tilanne saadaan hoidettua niin, että jaoston kokoonpano vastaa voimassaolevaa johtosääntöä”, Kari sanoo.

Kielikiintiöt on tehty turvaamaan vähemmistökielten edustus päätöksentekoelimissä. Nyt ollaan jouduttu nurinkuriseen tilanteeseen, jossa lainsäädäntö voi estää vähemmistön edustajia osallistumasta päätöksentekoon. Kuntalaisten etua palvelee ennen kaikkea se, että kaupunginvaltuutettujen osaaminen ja taidot ovat täydessä mitassa kuntalaisten käytössä. Jos johtosääntö kieltää tämän, johtosääntöä pitää muuttaa.

Helsingin vihreät vaativatkin, että kaupungin johtosääntöä järkevöitetään näiltä osin. Johtosäännön pitää taata tasa-arvon toteutuminen luottamuselimissä sekä kuntalaisille parhaat mahdolliset päättäjät. Samalla olisi järkevää muuttaa kielilakia niin että aito kaksikielisyys olisi mahdollista. Kyseessä on hyvin yksinkertainen rekisterimuutos, jossa lainsäädäntöä muutetaan vastaamaan olemassaolevaa tilannetta.

Lisätiedot:

Emma Kari, valtuustoryhmän puheenjohtaja 044 300 6801

Öljytuho uhkaa Arktista – hallitus pohtii vain vastuunvälttelyä

13.12.2014 / Emma Kari

Hallituksen ympäristöpolitiikka on saavuttanut uuden moraalisen pohjakosketuksen.

Valtionyhtiö Arctia Shippingin vuokraa kahta jäänmurtajaa tuleviksi kesäkausiksi öljy-yhtiö Shellille auttamaan Alaskan arktisen öljynporauksen aloittamisessa. Taloussanomat uutisoi omistajaohjausyksikön salaisesta raportista, joka kertoo, että hankkeisiin sisältyy merkittävä korvausriski öljyonnettomuuden sattuessa. Öljyonnettomuuden uhkaan Suomi aikoo vastata yhtiöjärjestelyin, jotta vastuu voidaan välttää.

Arctian murtajien tehtävä Alaskassa olisi turvata arktinen öljynporaus. Turvallista suomalaiset murtajat eivät tästä voi läsnäolollaan tehdä, sillä öljyn poraaminen jäisestä merestä epävakaissa sääolosuhteissa on lievästi sanottuna haastavaa. Vakavan öljyonnettomuuden riski Shellin Alaskan arktisissa porauksissa on ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan jopa 75 prosenttia.

Hallituksen ja omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Sirpa Paateron ainoa huolenaihe on kuitenkin se, miten Suomi voisi onnettomuuden sattuessa välttää korvausvastuun. Arctia Shipping on valtionyhtiö. Takanaan yhtiöllä on siten loppupelissä valtion ja veronmaksajien rahat. Shell ei ole edes arvioinut, mitä arktisen öljyonnettomuuden siivoaminen maksaisi.

Kyse ei ole vain rahasta. Kyse on jostain paljon arvokkaammasta. Kyse on hauraasta arktisesta luonnosta, luonnosta, joka on suomalaisten elinehto. Öljyonnettomuuden sattuessa arktisen alueen siivoaminen on mahdotonta – ja seuraukset tuhoisia. Öljyteollisuudella ei ole uskottavaa suunnitelmaa öljyntorjuntaan, jos Meksikonlahden kaltainen öljyonnettomuus tapahtuisi Alaskan merialueilla. Meksikonlahden öljytuhon korvausvastuista on riidelty tuomioistuimissa jo vuosia.

Ahneudessaan hallitus sivuuttaa sen, että ilmastonmuutos on fakta. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää, että suurin osa jo tunnetuista fossiilivaroista jätetään maahan. Jos aiomme välttyä ilmastokatastrofilta, arktisen öljyn on jäätävä maahan.

Öljynporauksiin osallistuminen on surullista jatkoa sille, miten välinpitämättömästi Suomi suhtautuu yhteisen luontomme säilyttämiseen. Öljynporaus arktisilla alueilla on typerää, moraalitonta ja vastuutonta. Lyhytnäköisen voitontavoittelun sijaan meidän tulisi tehdä kaikkemme arktisen alueen suojelun edistämiseksi ja arktisen öljynporauksen pysäyttämiseksi.

Turkis on julma tyylimoka

8.12.2014 / Emma Kari

Eletään joulukuuta. Ulkona ei ole lunta. On kolme astetta lämmintä. Silti moni meistä seurasi ällistyneenä lauantain linnan juhlia, joissa niin moni vieras katsoi tarpeelliseksi saapua linnaan toisen eläimen turkki päällään.

Linnassa on tunnetusti todella kuumaa ja hikistä. Silti keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila haluasi kulkea myös linnan sisällä siniketusta tehty stoola harteillaan.

Rkp:n kansanedustaja Jörn Donner seisoi ylpeänä vaimonsa Bitte Westerlundin rinnalla, joka kertoi kantavansa hylkeennahasta tehtyä pukua. He kertoivat laittoman turkiksen olevan propagandaa hylkeiden tappamisen puolesta.

Erityisen paljon hämmensi kokoomuksen harvoihin eläinten puolestapuhujiin kuuluva Sari Sarkomaa, joka saapui linnaan valtava kettuturkis päällään. Sarkomaa on toiminut pitkään eduskunnan eläinoikeustyörymän puheenjohtajana ja ottanut usein kantaa mm. turkiseläinten huonoihin oloihin.

Itse en ole koskaan pitänyt siitä, miten linnan juhliin kutsuttujen naisten ulkonäön ja pukeutumisen arvostelu on Suomessa yleinen kansanhuvi. Mutta kun vaatteilla halutaan antaa viesti, on hyvä miettiä, mikä tämä viesti on. Politiikon päällä turkis on vahva poliittinen kannanotto julmuuden puolesta.

Omituisen turkisvillityksestä teki myös se, että juhlien emäntä, presidentin puoliso Jenni Haukio, on tunnettu eläinten puolesta puhuja. Hänelle myönnettiin aikaisemmin tänä vuonna eläinoikeusjärjestö Animalian Pro Animalia -tunnustus. Vaikka ei välittäisi eläimistä tai edes omasta imagostaan, vierailta olisi voinut odottaa kunnioitusta juhlien emäntää kohtaan.

Nykyisin jokainen tietää, millaisissa oloissa turkiseläin elää koko elämänsä. Helsingin kadut ja metroasemat ovat tälläkin hetkellä täynnä turkiseläinten kasvattamista kritisoivia mainosjulisteita. Kantamalla turkkia halutaan kertoa, että turkistuotanto on ihan oikein. On oikein, että minun tarpeettoman takkini, puuhkani tai piponitupsuni takia on kärsitty ja kuoltu.

Turkis ei tee ketään kauniiksi. Se kertoo kantajastaan jotain todella rumaa.

Tue turkittomia liikkeitä: www.turkittomatliikkeet.fi
Tietoa turkistarhauksesta ja kampanjasta: www.animalia.fi/turkistarhatonsuomi

Viimeisimmät artikkelit