Kategoria: Blogi (Page 5 of 20)

Maahanmuuttajalasten päästävä päiväkotiin

Kaikkien maahanmuuttajalasten pitäisi päästä päiväkotiin heti Suomeen tulon jälkeen. Tämä on sekä lapsen itsenä että meidän kaikkien etu. Mitä nopeammin lapsi oppii uuden kotimaansa kielen, sitä nopeammin Suomesta tulee hänen kotinsa. Ja parhaiten kielen oppii muiden lasten kanssa leikkien hyvän opettajan tukiessa kehitystä.

Ongelma on se, että suunta Suomessa on täysin toinen. Sipilän hallitus on rajoittanut monien maahanmuuttajalasten mahdollisuutta osallistua varhaiskasvatukseen. Lapsilla, joilla toinen vanhempi on työtön tai hoitaa pienempiä sisaruksia kotona, on oikeus saada ainoastaan 20 tuntia varhaiskasvatusta viikossa. Asiantuntijoiden mukaan tämä ei riitä. Samalla lapsiryhmien kasvattaminen huonontaa lastentarhanopettajien mahdollisuuksia tukea maahanmuuttajalasten kielen kehitystä.

Kyse ei ole pelkästään lapsista, sillä äitien kielitaito vaikuttaa suuresti lasten sopeutumiseen ja koulumenestykseen. Vihreät ovat Helsingissä esittäneet, että kaupungin kotoutumisrahoja käytettäisiin leikkipuistoissa tapahtuvaan äideille suunnattun suomen kielen opetuksen lisäämiseen. Toivon, että nämä esityksen toteutuvat.

Meidän pitäisi rajoittamisen sijaan kannustaa maahamuuttajavanhempia kaikin tavoin viemään lapsensa päiväkotiin. Kielitaito vaikuttaa lapsen menestykseen läpi elämän. Suomeen on nyt tullut tuhansia lapsia, joiden äidinkieli ei ole suomi. Näiden lasten kotoutuminen on nyt meistä kiinni. Ja tässä meillä ei ole varaa epäonnistua.

Hossaan tulee kansallispuisto!

Hossaan tulee kansallispuisto! Tämä on ilon päivä näille Pohjois-Suomen upeille harjumetsille ja kirkkaille järville, jotka ovat nyt turvassa. Samalla tämä on hyvä uutinen kaikille meille ihmisille, jotka saamme nauttia tästä mykistävän kauniista luonnosta myös jatkossa.

Hossa on luonnonystävien rakastama alue, jossa mieli saa levätä. Näiden arvokkaiden metsien puolesta on jouduttu taistelemaan toistuvasti. Vaikka Hossa kuuluu Natura 2000 -suojeluverkostoon, sen metsistä jopa kolmasosa on ollut hakkuusuunnitelmien kohteena. Vihreät, ympäristöjärjestöt sekä paikalliset asukkaat ja matkailuyrittäjät ovat toistuvasti olleet torjumassa näiden hienojen metsien hakkuita.

Eduskunnan luonto- ja ympäristöryhmässä olimme esittäneet ympäristöministeri Tiilikaiselle kansallispuiston perustamista myös pääkaupunkiseudulle Porkkalaan. Luonnollisesti olen pettynyt, ettei tälle upealle saaristoalueelle vieläkään saada kansallispuistoa. Ministeri on kuitenkin luvannut, että Porkkalaan perustetaan luonnonsuojelualue.

Ympäristöministeriön tiedotteen asiasta voi lukea täältä.

Metsälinnut ovat vaarassa

Suomalaiset rakastavat metsiä. Lapseni opettelee paraikaa tunnistamaan Suomen lintuja. Tutun linnun näkeminen puun oksalla on aina valtavan riemun aihe. Mutta nyt meille rakkaat lintulajit ovat pahoissa vaikeuksissa hakkuiden takia. Suomen ympäristökeskuksen uuden tutkimuksen mukaan monet metsiemme tavallisimmista lintulajeista ovat vähentyneet tehometsätalouden ja ilmastonmuutoksen takia.

Talousmetsissä lintuparien määrä on vähentynyt lyhyessä ajassa lähes 20 prosenttia. 12 runsaimmasta lajista seitsemän on taantunut, ainoastaan talitiainen runsastui. Esimerkiksi peippo, hippiäinen, hömötiainen ja vihervarpunen kärsivät avohakkuista. Sipilän hallituksen ”biotaloushankkeet” tulevat lisäämään suomalaisten metsien hakkuita valtavasti. Samalla luonnonsuojelusta leikataan massiivisesti.

Me olemme tottuneet pitämään kaunista ja monimuotoista metsäluontoa itsestään selvyytenä, mutta nyt siellä pärjää pääasiassa talitiainen. Vielä ei ole liian myöhäistä, mutta suomalaisten on herättävä metsäluonnon huononevaan tilanteeseen. Metsien visertäjät tarvitsevat puolustajia!

Äiteihin kohdistuvat asenteet kertovat naisten asemasta

Tänään suomalainen tv-juontaja päätti salaa kuvata lentokoneessa vauvaansa imettävää naista, julkaisi kuvan netissä ja haukkui naisen julkisesta imettämisestä. Sanomattakin selvää, että tämä oli todella moukkamaista käytöstä lapsestaan huolehtivaa naista kohtaan. Mutta kyse on myös isommasta asiasta. Kyse on naisten vapaudesta.

Ympäröivän yhteiskunnan asennoituminen äiteihin vaikuttaa merkittävästi naisten asemaan yhteiskunnassa. Vauvan syntymä on ihana asia, mutta se myös rajoittaa naisen elämää monella tavalla. Imettäminen kodin ulkopuolelle on monelle naiselle todella vaikea ja herkkä asia. Jos äitejä häpäistään julkisesti vauvan ruokkimisesta, kotoa liikkeelle lähtemisen kynnys nousee entisestään. Tällöin naiset jäävät vauvoineen yksin kotiin.

Jos me haluamme, että naiset ja miehet ovat tässä maassa tasa-arvoisia, meidän on pyrittävä tasa-arvoiseen vanhemmuuteen. Tämä vaatii sekä äitiyden että isyyden tukemista. Se ei edellytä muutosta pelkästään neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa, se edellyttää muutosta koko yhteiskunnan asenteissa. Ja kenenkään ei pitäisi joutua häpäistyksi lapsestaan huolehtimisen takia julkisissa tiloissa. Sillä vuonna 2016 naisen paikka ei vain enää ole kotona.

Uutta vuotta kohti!

Huhhuh ystävät, mikä vuosi! Sen 2015 on ainakin opettanut, ettei mitään saa pitää itsestäänselvyytenä, ei tasa-arvon tavoittelua, eikä edes ihmisoikeuksia. Yhtäkkiä Suomessa on joutunut puolustamaan montaa asiaa, jonka en olisi koskaan uskonut olevan vaarassa.

Alkuvuonna johdin Helsingin vihreää valtuustoryhmää läpi useiden vaikeiden neuvotteluiden ja tein elämäni intensiivisintä vaalikampanjaa. Tunnelma oli riemukas kun vihreät saivat upean vaalivoiton ja minut valittiin ensimmäistä kertaa kansanedustajaksi. Sitten kaikki muuttuikin nopeasti.

Sipilä kasasi ympärilleen konservatiivisen ja oikeistolaisen hallituksen, joka muutti tämän maan politiikan nopeammin kuin moni osasi odottaa. Tasa-arvo, kansainvälisyys ja tulevaisuuden usko korvattiin nopeasti lyhytnäköisillä leikkauksilla ja eriarvoisuutta lisäävällä politiikalla. Kohtuuttomimmat leikkaukset kohdistettiin koulutukseen, päivähoitoon, kehitysyhteistyöhön ja luonnonsuojeluun. Nämä olivat selkeitä arvovalintoja. Voin avoimesti myöntää, etten osannut odottaa näin suurta suunnanmuutosta.

Kesällä ajatukset olivat Välimerellä. Toinen toistaan traagisemmat kuvat henkensä edestä pakenevista ihmisistä toivat historiallisen humanitaarisen katastrofin iholle. Kansainvälinen yhteisö epäonnistui tuomaan rauhaa ja hyökkäyssotien seurauksena syntynyt terroristijärjestö Daesh kasvoi. Kehitysyhteistyön ja humanitaarista työtä tekeviltä järjestöiltä leikkaaminen tuntui järjettömältä päätökseltä tämän kaiken keskellä.

Yhä useampi ihminen pakeni Eurooppaan. Suomessa heitä vastassa olivat polttopullot, raketit, hakaristilippu ja Ku klux klan -asu. Köyhiin kohdistuvat leikkaukset ja kasvava työttömyys loivat tilan, jossa oli liian helppoa lietsoa heikossa asemassa olevat ihmiset toisiaan vastaan. Kasvalle vihalle on luotu tilaa pitkään, koska se on ollut joillekin hyödyksi. Nyt tuon vihan kohteeksi ovat joutuneet turvapaikanhakijoiden lisäksi ihan tavalliset suomalaiset.

Ongelman vähättely on näkynyt erityisesti siinä, että jatkuvasti puhutaan keskustelun ”ääripäistä”, vaikka on vain yksi ääripää. On vain yksi äärioikeisto, joka terrorisoi ihmisiä netissä, luo pelkoa ja heittelee polttopulloja. Äärioikeiston nousu ja sen kohtaama hiljainen hyväksyntä on ollut vuoden pelottavin ilmiö.

Tämän vuosi on antanut myös paljon toivoa. Kasvava hätä ja hallituksen vastuunvälttely on saanut tavalliset suomalaiset liikkeelle. Vapaaehtoistyötä tehdään kaikkialla. Ihmiset lahjoittavat järjestöille, antavat vaatteitaan ja jakavat ruokaa tarvitseville sekä kokoavat kerrossänkyjä astaanottokeskuksissa. He ovat suomalaisten maltillinen enemmistö, joka ei pidä itsestään kovaa meteliä. He ovat toivo paremmasta maasta.

Samalla Pariisin ilmastokokouksen hieno tulos antaa koko maapallolle toivoa. Öljy-yhtiöt vetäytyvät arktisesta öljynporauksesta, Helsinki päätti sulkea Hanasaaren kivihiilivoimalan, Kiinan hiilen kulutus väheni ja USA:n ilmastopolitiikassa tapahtui murros. Suomen epäsolidaarinen ja taantumuksellinen politiikka ei ole koko maailman suunta.

Isoin asia tässä vuodessa on se, kuinka paljon tässä maassa on hyvyyttä ja kauneutta. Tätä kirjoittaessa istun katsomassa Lapin kauniitä lumikinoksia ja hiljaista huurteista metsää. Suomen luonto, niin monien ihmisten hyvyys ja omat rakkaat ovat asioita, jonka täkia tämä vuosi on ehdottomasti plussan puolella. Tämä on kuitenkin maa, jossa kahden pienen lapsen äiti voi olla kansanedustaja. Ja se on iso asia, jota on aina muistettava puolustaa.

Kiitos kaikesta ystävät ja hyvää uutta vuotta 2016

Ihmisoikeudet eivät ole itsestäänselvyyksiä

Äärioikeiston maailmassaan ihmisoikeudet eivät ole jakamattomia ja kuulu kaikille. Ne on rajattu koskemaan valkoisia ja kristittyjä heteroja, jotka ovat onnistuneet syntymään oikeaan perheeseen.

Hallituspuolueen kansanedustaja on tänään todennut, etteivät ihmisoikeudet kuulu kaikille.

Ihmisoikeudet ovat rasisteille pelkkä keppihevonen. He vastustava maahanmuuttajia vedoten siihen, että eri kulttuureista tulevat ihmiset eivät välttämättä jaa meidän ihmisoikeuskäsitystämme. Todellisuudessa heille ihmisoikeudet ovat yhtä merkityksettömiä kuin naisten oikeudet. Ne kiinnostavat vain silloin kun niiden avulla voidaan lyödä jotain ihmisryhmää.

Ne asiat, joita minä olen pitänyt koko elämäni itsestään selvyytenä, eivät sitä enää ole. Polttopulloiskut vastaanottokeskuksiin ovat muuttuneet pieniksi uutisiksi. Kukaan ei enää hetkahda, kun entinen kansanedustaja toteaa kannattavansa ”lopullista kollektiivista ratkaisua”, eli maahanmuuttajien kansanmurhaa. Kukaan ei edes vaadi hallituspuolueita tilille puheista ihmisoikeuksista luopumisesta.

Nyt olemme joutuneet perääntymään siihen pisteeseen, että joudumme taistelemaan länsimaisista perusarvoista, ihmisyydestä ja tasa-arvosta. Maahanmuuttajat eivät ole näitä arvoja vaarantaneet, vaan meidän omat supisuomalaiset poliitikkomme.

Eduskunta ajoi alas tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen

Eduskunnan enemmistö päätti juuri lakkauttaa lapsen tasa-arvoisen oikeuden varhaiskasvatukseen äänin 114-65. Surullinen päivä. Minusta tuntuu, että hallituspuolueet eivät täysin ymmärrä, mitä ne ovat tänään rikkoneet.

Kaikille lapsille yhtäläinen oikeus päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen on ollut yksi suurimpia voittoja tasa-arvolle ja yhdenvertaiselle lapsuudelle Suomessa.

Kuten kokoomukselle on tällä hallituskaudella ollut tyypillistä, opetusministeri Grahn-Laasonen ajoi päivähoidon heikennykset läpi asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta. Lähes kaikki asiantuntijat vastustivat lasten oikeuksien huonontamista.

Tämä päätös heikentää juuri niiden lasten asemaa, jotka tarvitsevat apua enemmän. Se eriarvoistaa lapsia ja huonontaa varhaiskasvatuksen laatua. Sen pelätään lisäävän lastensuojelun ja lasten psykiatrian menoja. Lisäksi opetusministerin esittämät luvut siitä, kuinka paljon päivähoito-oikeuden rajaamisella säästetään on kyseenalaistettu laajasta.

Vihreät ovat taistelleet tätä päätöstä vastaan eduskunnassa ja kunnissa ympäri Suomea. Moni kunta on jo etukäteen kieltäytynyt täytäntöönpanemasta päivähoitoa huonontavia lakeja. Surullista on se, ettei kaikilla kunnilla ole siihen rahaa.

Tämän päivän synkkä virhe on yritettävä korjata. Jos vihreät ovat seuraavassa hallituksessa, meidän on tehtävä kaikkemme, että lapsen oikeus varhaiskasvatukseen ei saa riippua vanhemman asemasta.

Itsenäisyyden pitäisi olla muutakin kuin sotaa

Monelle tarttuu pala kurkkuun, kun kysytään, mitä itsenäisyys sinulle merkitsee. Suomessa itsenäisyydestä puhuminen tuntuu olevan sodasta puhumista.

Veteraani-isoisäni inhosi sitä, kuinka poliitikot käyttivät veteraaneja keppihevosinaan. Milloin veteraanien takia piti vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia, milloin maahanmuuttoa, milloin saada lisää rahaa armeijalle. ”Nuo eivät tiedä sodasta mitään”, isoisäni totesi.

Minun sukuni on paennut sotaa, jättänyt kotinsa ja joutunut luottamaan vieraiden apuun. Miehet ovat kantaneet sotien arpia. Ja naiset ovat kärsineet miestensä arvista vaieten.

Veteraanit olivat yhtä moninainen ihmisryhmä kuin suomalaiset yleensäkin. Oli heteroita, oli homoja, oli kristittyjä, oli ateisteja, oli muslimeja, oli porvareita, oli kommunisteja, oli innokkaita nationalisteja ja oli ihmisiä, jotka sotivat, koska pakko oli. Ei ole oikein lokeroida heitä minkään yhden asian taakse.

Joka tapauksessa sota on jotain, mitä yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua kokemaan. Ja itsenäisyyden pitäisi tarkoittaa paljon muutakin kuin sotaa.

Minusta hyvinvointivaltio on upea asia. Suomalaiset päiväkodit, peruskoulu ja yliopistot ovat asioita, joista olen ylpeä. Naisen asema ja tasa-arvo ovat syy siihen, että minä voin olla politiikassa, vaikka olen kahden pienen lapsen äiti. Kangasmetsät, aapasuot, kirkkaat järvet, lumiset tunturit sekä jääkauden tasoittamat rantakalliot ovat osa minua. Ne ovat minulle yhtä paljon Suomea kuin minua itseäni.

Siksi minä en suostu jättämään Suomen lippua niille, jotka haluavat sen symboloivat vihaa, rasismia ja ihmisten erottelua. Minä haluan sen symboloivan rauhaa, yhdenvertaisuutta ja vapautta. Sinistä taivasta, lumisia talvia ja puhtaita vesiä. Sitä, että pulassa olevia ei jätetä. Ja sitä, että kaikista pidetään huolta.

Hyvää itsenäisyyspäivää rakkaat ystävät! Jokainen kokekoon sen omalla tavallaan.

Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa

Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Joka kolmas suomalainen nainen on joutunut puolisonsa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Tämä on järkyttävää ja häpeällistä.

Tänään on YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Kempeleen vastenmielinen raiskaus on tuomittu laajasti, mikä on oikein. Raiskaus on naisiin kohdistuvan väkivallan julmin muoto. Se on naisen pahin painajainen.

On surullista, että naisiin kohdistuva seksuaaliväkivalta tuntuu huolestuttavan eniten silloin, kun tekijä on ulkomaalainen. Silloin naisiin kohdistuva väkivalta typistyy poliittiseksi lyömäaseeksi. Tämä ei auta uhreja, eikä paranna naisten asemaa. Me emme voi leimata kokonaisia ihmisryhmiä näiden rikosten perusteella, emme suomalaisia miehiä, emmekä turvapaikanhakijamiehiä. Meidän on muutettava asenteita naisia kohtaan ja keskityttävä uhrien tukemiseen.

Totuus kuitenkin on, että suuri osa suomalaisten naisten kokemasta väkivallasta jää ilmoittamatta, selvittämättä ja rankaisematta. Poliisille ei soiteta, kun hakkaaja tai raiskaaja on oma mies. Parisuhdeväkivaltaa hävetään ja vähätellään. Onneksi kynnys ilmoittaa poliisille näyttää viime vuosina madaltuneen. Sen pitää madaltua entisestään.

Vihreät ovat jo pitkään tehneet työtä seksuaalirikosten rangaistusten tiukentamisen eteen. Naisten on saatava apua ja turvaa heti kun he sitä tarvitsevat. Jokainen lyönti on liikaa.

Lapsiköyhyyttä ei pidä hyväksyä

Joka kymmenes suomalainen lapsi asuu köyhässä perheessä. Sipilän hallituksen lapsiin ja perheisiin kohdistamat leikkaukset lisäävät eriarvoisuutta entisestään. Meille on syntymässä lasten luokkayhteiskunta, jossa eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa. Tämä on väärin.

Kokoomuksen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen vastasi vihreille tänään eduskunnan kyselytunnilla, että heikoimmassa asemassa olevien lasten oikeuksia heikentäviä ”kipeitä leikkauksia tarvitaan”. Tämä ei ole totta. Tismalleen samalla ”vaihtoehtoja ei ole” -mantralla hallitus perusteli vielä viikko sitten köyhiin eläkeläisiin kohdistuvia leikkauksia. Niiden suhteen hallitus teki arvovalinnan ja leikkaukset peruttiin.

Köyhyys vaikuttaa lapsen elämään monin tavoin. Köyhät lapset eivät koe voivansa vaikuttaa omaan elämäänsa. Lapsi on voimaton köyhyyden edessä. Hän ei voi tehdä asialle mitään. Siksi herääkin kysymys, miksi köyhät lapset eivät ole yhtä tärkeitä hallitukselle kuin köyhät eläkeläiset?

Meillä ei ole varaa siihen, että kasvatamme lapsia maailmaan valmiiksi lannistettuina. Meidän on torjuttava lapsiperheiden köyhyyttä kaikin mahdollisin tavoin.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Emma Kari

Ylös ↑

Tilaa Emman uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen pysyt perillä tekemästäni työstä ja vihreästä politiikasta.