Harmaa viikonloppu on kulunut epäuskoisessa surussa. Surun keskellä kaksi asiaa alkaa hahmottua.
Ensinnäkin monien asiantuntijoiden mukaan Isis on heikentymässä ja Pariisi oli yritys siirtää huomio pois tappioista muualla. Toiseksi, ne ihmiset, jotka Eurooppaan pakenevat, eivät ole syyllisiä Isisin väkivaltaan. Isis tappaa pääsääntöisesti muslimeja. Monet turvapaikanhakijoista ovat sen uhreja.
Isis on kärsinyt tappioita, se on hävinnyt taisteluita ja menettänyt alueita. Pariisin iskujen päivänä kurdijoukot valtasivat Sinjarin kaupungin Pohjois-Irakissa. Terrorismiasiantuntijoiden mukaan on tyypillistä, että tappioita yritetään peitellä kiinnittämällä huomio toisaalle karmaisevilla, tavallisiin ihmisiin kohdistuvilla iskuilla. Tavallisesti nämä iskut tehdään Irakissa ja Syyriassa. Nyt se tehtiin Euroopassa. Isis on siis heikoilla. Me koemme nyt sitä samaa halvaantuneisuutta, surua ja epäuskoa, jota miljoonat ihmiset ovat kokeneet jo vuosia Lähi-idässä.
Jihadistiterroristien uhrit ovat tavallisesti lähes poikkeuksetta muslimeja. Isis siis kohdistaa silmittömän vakivaltansa ja raakuutensa toisiin muslimeihin. Isis toimii tällä hetkellä Irakissa ja Syyriassa, eli juuri niissä maissa, joista tavalliset ihmiset pakenevat henkensä kaupalla Välimeren yli. Isis ei taistele kristittyjä vastaan, se taistelee tavallisia ihmisiä ja ihmisarvoa vastaan.
Nyt Euroopan (ja Suomen) äärioikeisto lietsoo tavallisten ihmisten pelkoja. He tekevät kaikkensa, että syytävä sormi kohdistuisi kaikkiin tavallisiin muslimeihin ja niihin ihmisiin, jotka henkensä kaupalla pakenevat terroristien väkivaltaa. Äärioikeisto ja jihadistit elävät molemmat samasta vihasta, väkivallasta ja peloista.
Isis ei kannata eurooppalaisia arvoja, vapautta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Jos me luovumme näistä ja kiellämme Isisiä pakenevilta ihmisiltä ihmisoikeudet, me pelaamme Isisin pussiin. He haluavat pelkoa, vihaa ja väkivaltaa. He haluavat meidän hylkäävän inhimillisyyden ja vapauden. Me emme saa antaa heidän voittaa.
