Helsingissä on taas kaivettu esiin kokoomuksen liikennepolitiikan lempilapsi, keskustatunneli. Keskustatunnelin kanssa on nyt venkoiltu 15 vuotta. Kyseessä on Helsingin mittakaavassa historiallisen kallis autoilunedistämishanke.

Autojen siirtäminen maan alle on hyvä ajatus, jota vihreät kannattavat. Parhaassa tapauksessa keskustatunnelin rakentaminen voisi osaltaan sujuvoittaa liikennettä ja helpottaa kävelykeskustan toteutumista.

Mutta kultainen nousukausi on ohi ja politiikkaa tehdään niukkuuden vallitessa. Helsingin velkaantumisen takia kaupunginjohtaja Pajunen on juuri esittänyt valtuustolle 400 miljoonan vuosittaista investointikattoa. Tämä tarkoittaisi, että kaupunkimme homekoulujen korjaaminen, uusien asuntojen rakentaminen ja joukkoliikennehankkeet ovat yksi toisensa jälkeen vaarassa jäädä toteutumatta.

Investointeja on nyt tarkasteltava entistä kriittisemmin. Ja kun verorahojen käyttöä laitetaan tärkeysjärjestykseen, ei autoilua lisäävät järjettömän kalliit autotunnelit ole järkevän saati kestävän kaupunginsuunnittelun prioriteetti. Keskustatunnelin hinnan on varovaisten kustannusarvioiden perusteella kerrottu olevan puoli miljardia euroa. Todelliset kustannukset liikkuvat kuitenkin todennäköisesti lähempänä miljardia kuin puolta miljardia euroa.

Kokoomus on väläytellyt yksityisiä rahoittajia investointikaton kiertämiseksi, mutta ei kukaan ei Suomessa anna tällaisia summia ilmaiseksi. Raha on maksettava rahoittajille takaisin tavalla tai toisella. Tunnelin käyttömaksut eivät tähän riitä. Tämä raha tullaan kaivamaan veronmaksajien taskuista.

Liikennettä voidaan sujuvoittaa ilman, että käytämme miljardi euroa yhteen tunneliin. Vihreät ovat jo pitkään ajaneet ruuhkamaksujen käyttöönottoa ja rahan laittamista julkisen liikenteen parantamiseen. Tämä rajoittaisi autoliikenteen kasvua ja ohjaisi ihmiset käyttämään joukkoliikennettä. Jos haluamme, että Helsinki kasvaa kestävästi, on meidän käytettävä rahamme sen mukaisesti. Autoja on kaupungissa aina juuri niin paljon, kuin niille annetaan tilaa. Asukkaat valitsevat nopeimman ja kätevimmän liikkumismuodon. Se, mikä liikkumismuoto on paras, on tehdyn liikennepolitiikan seurausta.

Vihreät olisivat halunneet rakentaa Jätkäsaaresta joukkoliikenteellä liikkuvan kaupunginosan. Nyt Mechelininkatua myllätään ja liikenteen kanssa ollaan ongelmissa, koska autottoman kaupunginosan sijaan haluttiin parkkipaikkoja.

Nyt tehdyt liikennearviot, joilla keskustatunnelin tarpeellisuutta perustellaan, nojaavat vanhaan kaavan. Kun ihmisiä tule lisää, he tuovat samassa suhteessa autoja mukanaan. Jos uudet asuinalueet rakennetaan joukkoliikenteeseen perustuviksi, niihin muutavat ihmiset käyttävät joukkoliikenteellä.

Kiista keskustatunnelista on kiista siitä, halutaanko helsinkiläisten veroeurot käyttää autoilun vai joukkoliikenteen edistämiseen. Vihreille valinta on selvä.