Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Joka kolmas suomalainen nainen on joutunut puolisonsa fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Tämä on järkyttävää ja häpeällistä.
Tänään on YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Kempeleen vastenmielinen raiskaus on tuomittu laajasti, mikä on oikein. Raiskaus on naisiin kohdistuvan väkivallan julmin muoto. Se on naisen pahin painajainen.
On surullista, että naisiin kohdistuva seksuaaliväkivalta tuntuu huolestuttavan eniten silloin, kun tekijä on ulkomaalainen. Silloin naisiin kohdistuva väkivalta typistyy poliittiseksi lyömäaseeksi. Tämä ei auta uhreja, eikä paranna naisten asemaa. Me emme voi leimata kokonaisia ihmisryhmiä näiden rikosten perusteella, emme suomalaisia miehiä, emmekä turvapaikanhakijamiehiä. Meidän on muutettava asenteita naisia kohtaan ja keskityttävä uhrien tukemiseen.
Totuus kuitenkin on, että suuri osa suomalaisten naisten kokemasta väkivallasta jää ilmoittamatta, selvittämättä ja rankaisematta. Poliisille ei soiteta, kun hakkaaja tai raiskaaja on oma mies. Parisuhdeväkivaltaa hävetään ja vähätellään. Onneksi kynnys ilmoittaa poliisille näyttää viime vuosina madaltuneen. Sen pitää madaltua entisestään.
Vihreät ovat jo pitkään tehneet työtä seksuaalirikosten rangaistusten tiukentamisen eteen. Naisten on saatava apua ja turvaa heti kun he sitä tarvitsevat. Jokainen lyönti on liikaa.
