Koronakriisin aikana perhetaustan vaikutus oppimiseen kasvaa entisestään, mikä lisää lasten välisiä eroja. Toisin kuin muilla oppijoilla, varhaiskasvatuksessa olevilla lapsilla ei ole oikeutta etäopetukseen. Lisäksi varhaiskasvatuksessa lapsilla ei ole samaa oikeutta oppilashuoltoon ja oppimisen tukeen kuin perusopetuksessa.
Hallitusohjelmassa on sovittu useita toimia varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamiseksi. Nämä parannukset ovat nyt kiireellisempiä kuin koskaan.
Varhaiskasvatus ei saa enää jäädä jalkoihin.
1. Oppimisen tukea varhaiskasvatukseen
Jokainen lapsi tarvitsee yksilöllistä tukea kasvuun ja oppimiseen. Varhaiskasvatukseen panostaminen on parasta mahdollista oppimisen tukemista ja ongelmien ennaltaehkäisyä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmiin puututaan, sitä paremmin lapset ja perheet voivat.
Tuki on tuotava lähelle lapsia ja perheitä. Varhaiskasvatuksessa oleville lapsille on luotava oppilashuolto ja oppimisen tuki. Päiväkoteihin on lisättävä erityisopettajia, kuraattoreita, psykologeja, lääkäreitä ja neuvolan palveluita. On myös tärkeää turvata resurssit, jotta päiväkodeissa on riittävästi henkilökuntaa ja toimintaa voidaan toteuttaa pienryhmissä.
2. Viisivuotiaiden varhaiskasvatus maksuttomaksi
Suomessa varhaiskasvatuksen osallistumisaste on edelleen matala muihin Pohjoismaihin verrattuna. Suomessa joka viides 3–5-vuotias on varhaiskasvatuksen ulkopuolella. Suomessa varhaiskasvatuksen piirissä oli 79 prosenttia lapsista vuonna 2017, kun muissa Pohjoismaissa osallistumisaste oli 94–98 prosenttia.
Koronakriisi kohtelee perheitä hyvin epätasaisesti. Kriisi on lisännyt lasten eriarvoisuutta. Varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen on tehokas keino tasata lasten perhetaustoista johtuvia eroja. Onkin tärkeää jatkaa ja laajentaa viisivuotiaiden maksutonta varhaiskasvatusta, jotta yhä useampi lapsi pääsee varhaiskasvatuksen piiriin.
Lisäksi kotihoidontuen sisaruslisä tulisi poistaa viisi- ja kuusivuotiailta. Näin perheillä ei olisi kannusteita pitää viisivuotiaita kotona silloin, kun toinen vanhemmista on kotihoidontuella hoitamassa perheen pienempiä lapsia.
3. Esikoulu kaksivuotiseksi
Oppimisen erot kasvavat koronaepidemiassa, kun kasvatusvastuu on pääosin vanhempien harteilla. Kaksivuotiseen esikouluun siirtyminen tarkoittaa, että yhä useampi lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen jo viisivuotiaana. Näin tasaamme lasten välisiä oppimiseroja ja pystymme puuttumaan mahdollisiin haasteisiin varhaisemmassa vaiheessa. Onkin tärkeää jatkaa kaksivuotisen esikoulun kehittämistä osana varhaiskasvatuksen laatu- ja kehittämisohjelmaa.
Pitkällä tähtäimellä on tavoiteltava oppimisen joustavampaa aloitusta, eli siirtymistä joustavaan esi- ja alkuopetukseen. Näin myös lapset oppivat enemmän toisaltaan, kun esikoululaiset ja ensimmäisen sekä toisen luokan oppilaat toimisivat tiiviimmin yhdessä.
4. Tukea varhaiskasvatuksen ammattilaisten työhyvinvointiin
Kriisi on koetellut paljon myös varhaiskasvatuksen opettajia, sosionomeja ja lastenhoitajia, jotka ovat omalla työllään mahdollistaneet sen, että yhteiskunnan kriittisillä aloilla toimivat henkilöt ovat päässeet töihin. Kriisi on ollut kuormittava varhaiskasvatuksen työntekijöille. Heillä on voinut olla pelkoa tartunnasta ja huolia lomautuksista. Työntekijöiden hyvinvointia on tuettava kriisin jälkihoidossa.
5. Lisää varhaiskasvatuksen opettajia ja erityisopettajia
Yliopistokoulutuksen saaneista varhaiskasvatuksen opettajista on edelleen pulaa. Tutkimusten mukaan pedagoginen ja suunniteltu varhaiskasvatus on hyödyllisintä lasten kasvun ja oppimisen tukemisessa. Yliopistosta valmistuneilla varhaiskasvatuksen opettajilla on pedagogiset valmiudet auttaa ja tukea lasta oppimisen haasteissa jo varhaisessa vaiheessa. Lisäämällä varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien aloituspaikkoja yliopistoihin voimme varmistaa, että myös tulevaisuudessa jokainen lapsi saa laadukasta varhaiskasvatusta.
