Avainsana: lapset (Page 9 of 9)

Neuvoloilla lasten luokkayhteiskuntaa vastaan

Olen suuri suomalaisen neuvolajärjestelmän fani. Ensimmäisen lasta odottaessani muistan usein ajatelleeni, että ainakin neuvolassa hyvinvointivaltio on vielä täysissä voimissaan. Ja jos joku asia toimii, kannattaako sitä muuttaa? Mielestäni kannattaa.

Helsingissä eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Lähes joka kymmenes alle 18-vuotiaista lapsista on lastensuojelun asiakkaina. Määrä on kasvanut muutamassa vuodessa lähes 40 prosenttia. Ja kuten niin monissa muissakin ongelmissa, lastensuojelussa erot eri asuinalueiden välillä ovat Helsingissä poikkeuksellisen suuria.

Neuvolassa palvelu on samaa niin eiralaiselle kuin jakomäkeläisellekin perheelle. Ahkerimmin perheiden palveluita käytetään siellä, missä perheillä menee yleisesti ottaen paremmin. Kantakaupungin neuvolat ovat ruuhkautuneet pahasti, kun taas joillain alueilla neuvolatarkastukset saatetaan jättää kokonaan väliin. Ja tarkastukset jäävät väliin juuri niiltä lapsiperheiltä, joille tuen saaminen olisi erityisen tärkeää.

Lastensuojelussa puhutaan mielellään ennaltaehkäisystä. Helsingin kaupungilla työskentelee lastensuojelutyössä yli tuhat ihmistä, kun taas perheiden ongelmia ennaltaehkäisevässä neuvola- ja perhetyössä sekä perheiden erityispalveluissa on puolet vähemmän työntekijöitä. Lastensuojelutyötä tarvitaan, kun ongelmat ovat jo syntyneet. Rahankäytössä ennaltaehkäisy ei siis näy.

Terveysasemien toimintaa ollaan uudistamassa. Samalla on hyvä miettiä, onko neuvoloiden tarpeen tulevaisuudessa olla osa terveysasemia? Jos äitiys- ja lastenneuvolapalvelut, perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu löytyisi saman katon alta, olisi perheiden tukeminen helpompaa. Helsingissä toimii valtava määrä lapsi- ja perhejärjestöjä, joiden toimintaa voitaisiin yhdistää näihin “perhekeskuksiin”. Keskuksen aulassa voisi olla vauvakahvila, johon perheet voisivat tulla juomaan päiväkahvinsa, tapaamaan muita perheitä ja saada helposti apua jokapäiväisiin ongelmiin.

Saimme viikko sitten sovittua valtuustostrategiassa siitä, että niin neuvotoiminnassa kuin perhetyössäkin tullaan panostamaan erityistä tukea tarvitseviin alueisiin. Tämä oli itselleni koko strategian tärkeimpiä kirjauksia. Perhekeskus-ajatusta olisikin hyvä kokeilla siellä, missä lastensuojelun tarve on kaikista suurin.

Ehkä perheitä päästäisiin auttamaan ennen kuin lastensuojelulle olisi tarvetta.

Aloite kouluille ja päiväkodeille tärkeiden metsien kartoittamisesta

Lähimetsät ovat usein koululaisille ja päiväkotilapsille tärkeitä. Rakennettuun puistoon tai puistometsään verrattuna alkuperäinen metsäluonto tarjoaa paljon erilaisia mahdollisuuksia leikkiin ja luonnon havainnointiin.

Rakentaminen tai puistomaiseen ja siistittyyn metsäkuvaan pyrkiminen johtaa helposti kouluille ja päiväkodeille tärkeiden metsien häviämiseen. Siksi koulujen ja päiväkotien lähimetsien tärkeyteen on erikseen kiinnitettävä huomiota. Voimakkaasti käsitelty talousmetsä tai rakennettu puisto eivät korvaa alkuperäistä metsäluontoa, jotka ovat helposti opetusryhmien saavutettavissa.

On tärkeää, että opetus- ja kasvatuskäyttöön tarjotaan aitoa metsäympäristöä, joka edesauttaa lasten ja nuorten hyvinvointia ja luontosuhteen kehittymistä. Luonnossa oleskelu on tärkeää lasten ja nuorten kehitykselle ja terveydelle. Siksi riittävän lähellä Helsingin kouluja ja päiväkoteja säilytetään alkuperäistä metsäluontoa. Näitä metsiä ei tule harventaa tai siistitä puistomaiseksi.

Osallistumalla Suomen luonnonsuojeluliiton toteuttamaan Koulumetsäkyselyyn Helsinki voi kartoittaa omien päiväkotiensa ja koulujensa opetus- ja kasvatustyön kannalta tärkeät metsät. Tällöin Koulumetsäkysely lähetetään kaikkiin Helsingin kouluihin ja päiväkoteihin, ja tuloksia avulla kaupunki voi kartuttaa tietoa kouluille ja päiväkodeille tärkeistä lähimetsistä ja huomioida ne luonnon käyttöä ja -hoitoa suunniteltaessa.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Helsingin kouluille ja päiväkodeille tärkeät lähimetsät kartoitetaan toteuttamalla Koulumetsäkysely. Kyselyn toteuttamiseen osallistuvat sivistys- ja sosiaalitoimi yhdessä rakennusviraston kanssa.

Emma Kari
29.8.2012

Tarpeeksi hyvä äiti

En ole koskaan lukenut yhtään kasvatusopasta. En osaa nimetä yhtäkään kasvatusfilosofiaa. Haen usein lapseni viimeisenä tarhasta. Unohdin päiväkodin äitienpäiväkahvit. Tein jälleen töitä puolet viikonlopusta. Naureskelen usein ystävilleni huonon äitiyden olevan osa identiteettiäni. Ajatus siitä, että olisin erityisen hyvä äiti, ei istu.

Kun odotin lastani eksyin jotain tietoa etsiessäni vauva-foorumille, jonka jälkeenpäin olen oppinut tuntemaan nimellä äitien homma-foorum. Minulle oli järkytys törmätä siihen totalitaristiseen tuomitsemisen maailmaan, jota viestiketjuissa kirjoittavat äidit ylläpitivät. Milloin imettäjät haukkuivat imettämättömät, milloin toisinpäin. Kotiäidit solvasivat työssäkäyviä itsekkäiksi ja työssäkäyvät kotiäitejä säälittäviksi. Ja muistaakseni lapsen kasvisruokavaliota verrattiin lapsen pahoinpitelyyn. Jokaisella oli vain yksi totuus äitiydestä, perheestä ja lapsen kasvatuksesta.

Kun joku äiti ei tähän muottiin sopinut, tuomio oli armotonta: Huono äiti. Ja pahinta mitä nainen voi olla, on huono äiti. Hirveimmältä tuntui ajatus siitä, että minä tulisin olemaan osa tätä porukkaa. Tämän peittelemättömän yhteiskunnan kontrollin kohteeksi joutuminen tulee monelle lapsen saaneelle täytenä yllätyksenä. Yhtäkkiä bussissa istuva vanhuksella on oikeus kommentoida äitiyttäsi, koska lapsesi itkee. Jostain syystä saat tarjoilijalta pahan katseen tilatessasi lasin punaviiniä. Ja jokaisella on oikeus paheksua jokapäiväisiä päätöksiäsi, koska toisin kuin sinä, he toimivat lapsesi parhaaksi.

Viimeinen naurettavuus äitien kyttäämisessä oli uutinen Vauvakinojen kieltämisestä. Yleisövihjeen seurauksena elokuvia valvovat viranomaiset halusivat kieltää K7- elokuvat sylivauvojen kanssa elokuvissa käyviltä äideiltä. Yhtäkkiä äitien elokuvissa käyminen olikin jotain paheksuttavaan ja viranomaisten oli suojeltava vauvoja. Äitien on parempi jäädä kotiin, onhan se lapsen parhaaksi.

Jyväskylän yliopistossa aiheesta väitöskirjaa valmisteleva tutkijatohtori Eija Sevonin mukaan lapsikeskeinen äitiyden ihannekuva kiristää keskustelua ja aiheuttaa äideille turhaa ahdistusta. Ihmiset puhuvat siitä, mitä on hyvä vanhemmuus parhaimmillaan, kun pitäisi puhua siitä, mikä on riittävää. Ohjeena Sevon kehottaa naisia pitämään omasta identiteetistään kiinni. Äitiys on elämän yksi rooli, mutta ei se ainoa. Ja tässä tietenkin auttaa se, jos pystyy ympäröimään itsensä ihmisillä, jotka tuomitsemisen sijaan tukevat.

Oma äitini on aina pitänyt savitöiden tekemistä siivoamista tärkeämpänä ja hänestä einesruuat olivat yksinhuoltajaperheiden onnen perusta. Äiti oli usein väsynyt ja moni asia meni perheessämme oli vähän sinnepäin. Mutta silti hän oli minusta paras mahdollinen äiti, jonka rakkautta en ole kertaakaan kyseenalaistanut. Olimme tarpeeksi hyviä ja se riittää.

Hyvää äitienpäivää kaikille tarpeeksi hyville äideille. Te olette parempia kuin luulettekaan!

Koulut luontoon

Koko elämän kestävä luontosuhde alkaa omaan lähiluontoon tutustumisesta. Rakkaus luontoa kohtaan syttyy helposti luontokoulussa.

Luontokouluissa päivähoidossa olevat lapset ja koululaiset pääsevät metsiin tai saariluontoon oppimaan siitä, kuinka luonto toimii ja miten me ympäristöömme vaikutamme. Muissa Pohjoismaissa luontokouluja on pidetään hyvänä ja tärkeänä osana kasvatusta. Ruotsissa luontokouluja on lähes sata ja Tanskassa 700 000 lasta vuodessa käy luontokouluissa. Mutta Suomessa toimintaa ei ole kostain syystä lähdetty laajasti tukemaan.

Kestävän elämäntavan taidot tulisi saada mukaan päiväkotien ja koulujen arkea myös täällä. Suomessa vain 70 000 lasta käy luontokouluissa, eli 92 % alakoululaisista jää ilman tätä opetusta. Helsingissä luontokoulutoiminta kattaa tällä hetkellä vain osan päiväkoti-ikäisten ja koululaisten ikäluokista.

Päiväkodeille tarjottava luontokoulutoiminta on Helsingissä hyvin vähäistä, eikä luontokoulupäiviä pystytä tarjoamaan kuin murto-osalle koululaisista. Nykyisen toiminnan turvaaminen on luontokoulutoiminnan kannalta keskeistä. Vaaditaan suurta sitoutumista luontokoulutoimintaan ennen kuin pääsemme muiden pohjoismaiden tasolle.

Kataisen hallituksen ohjelma asettaa tavoitteeksi kehittää Suomesta “maailman ympäristötietoisimman kansakunnan”. Juuri tällaiset lauseet kirjataan hallitusohjelmiin tyhjiksi korulauseiksi, mutta niiden ei pitäisi antaa jäädä sellaisiksi. Katseet kääntyvät opetushallinnon suuntaan.

Opetusministeri Gustafssonin asetti viime vuonna virkamiestyöryhmän valmistelemaan perusopetuksen tuntijaon uudistamista lupauksenaan vahvistaa ympäristökasvatuksen asemaa. Odotukset eivät ole korkealla, mutta tavoitteena on oltava kestävän elämäntavan taitojen sisällyttäminen kansalaisen perustaitoihin omana taitonaan.

Tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan myös kuntia. Helsingissä toimii tällä hetkellä ainoastaan viisi luonto- ja ympäristökoulua, eikä kaikkien niidenkään tulevaisuus ole varmalla pohjalla. Helsingissä opetusviraston on tavoiteltava luontokouluopetuksen lisäämistä, ei vähentämistä. Nykyisten luontokoulujen toiminta on turvattava.

Tavoitteena on oltava, että yhä suurempi osa helsinkiläisistä lapsista pääsee Harakan saarelle oppimaan Itämerestä tai kuulemaan kohtuullisesta kuluttamisesta Lennu Liito-oravan ympäristökerhoon.

Talousarvioaloite luontokoulutoiminnan turvaamisesta

Helsingin kaupungille ekologisuus ja kestävän kehityksen edistäminen ovat keskeisiä arvoja.

Luonto- ja ympäristökoulut toimivat päivähoidon ja perusopetuksen tukena. Niiden opetuksessa keskeistä on luonnon toiminta ja ihmisen vaikutus ympäristöönsä. Luonto- ja ympäristökoulut edistävät kestävän kehityksen mukaisten elämäntapojen omaksumista, ympäristövastuullisuutta ja luonnontuntemusta.

Pohjoismaissa luontokouluja on pidetty tehokkaana ja tärkeänä toimintamuotona. Ruotsissa luontokouluja on lähes sata ja Tanskassa 700 000 ihmistä vuodessa käy luontokouluissa. Suomessa vastaava luku on vain 70 000, jättäen 92 % alakoululaisista ilman tätä opetusta. Helsingissä luontokoulutoiminta kattaa tällä hetkellä vain osan päiväkoti-ikäisten ja koululaisten ikäluokista.

Helsingissä toimii tällä hetkellä viisi luonto- ja ympäristökoulua. Luontokoulu Töyhtöhyyppä toimii Gardeniassa, Luontokoulu Arkki Korkeasaaressa, Luontokoulu Harakka Harakan saaressa, Luontokoulu Meriharju Vuosaaressa sekä Ympäristökoulu Polku Kierrätyskeskuksessa.

Päiväkodeille tarjottava luontokoulutoiminta on Helsingissä hyvin vähäistä, eikä luontokoulupäiviä pystytä tarjoamaan kuin murto-osalle koululaisista. Nykyisen toiminnan turvaaminen on luontokoulutoiminnan kannalta keskeistä. Vaaditaan suurta sitoutumista luontokoulutoimintaan ennen kuin pääsemme muiden pohjoismaiden tasolle.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että vuoden 2013 talousarvioon varataan ja korvamerkitään tarvittavat varat luontokoulutoiminnan jatkamiseen vähintään nykyisessä laajuudessaan.

Helsinki 15.2.2012
Emma Kari

Opintotuki ehkäisyvälineenä

Lasten tekeminen opiskeluaikana kannattaa. Kun nainen synnyttää opiskeluaikana, tulee hän yhteiskunnalle edullisemmaksi ja työnantajat pysyvät tyytyväisinä. Nuoret synnyttäjät pitävät huoltosuhteen kunnossa ja tekevät terveempiä lapsia. Kaikki siis voittavat.

Tästä syystä opiskelijoita kehoitetaankin toistuvasti tekemään lapsia. Montaa opiskelija odottaa kuitenkin lapsen saannin jälkeen yllätys. Lapsen synnyttyä opintotuesta saattaa tippua lähes puolet pois.

Sillä hetkellä kun opiskelijasta tulee perheellinen, hän menettää oikeutensa opintotuen asumislisään ja siirtyy yleisen asumistuen piiriin. Yleiseen asumistukeen taas vaikuttavat puolison tulot, asunnon sijaintikunta, pinta-ala, valmistumisvuosi, lämmitysjärjestelmä, tähtimerkit ja kuun asento. Lopputuloksena suurella osalla opiskelijoista asumisen tukeminen lakkaa lapsen saannin myötä kokonaan. Käytännössä tämä tekee opiskelun ilman puolison taloudellista tukea täysin mahdottomaksi.

Opintotuki asumislisineen on henkilökohtainen, yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä. Se on selkeytensä vuoksi sosiaaliturvan perustuloa lähimpänä oleva muoto. Opiskelijat ovat jo pitkään vaatineet perheellisille opiskelijoille oikeutta valita haluavatko he lapsen synnyttyä jäädä opintotuen asumislisän piiriin vai siirtyä yleiseen asumistukeen. Jostain syystä ketään ei tunnu kiinnostavan.

Herää siis kysymys, että jos opiskelijoiden halutaan tekevän lapsia, niin miksi siitä rangaistaan? Samalla kun mahdollisuudet käydä töissä opiskelun lomassa vähenevät, myös opintotukea heikennetään. Muissa Pohjoismaissa ja Ahvenanmaalla tilanne on päinvastainen. Perheellisiä opiskelijoita tuetaan erillisellä opintotuen lapsikorotuksella. Suomessa korotuksesta hankkiuduttiin eroon yhdeksänkymmentäluvun alussa, eikä siitä olla sen koommin kuultu.

Opiskelijoita ei voida käskeä synnyttämään. Lapsi tehdää silloin kuin se itselle parhaiten sopii. Se mitä voidaan tehdä, on rakentaa opiskelijaperheille tuki, joka mahdollistaa lasten hankkimisen, ei rankaise siitä.

Talousarvioaloite lastenruokailun luomuohjelman rahoituksen turvaamisesta

Kaupunginhallitus hyväksyi 28.6.2010 ehdotuksen Helsingin ruokakulttuurin kehittämisestä. Päätöksellä haluttiin parantaa ruuan laatua ja makua sekä pienentää julkisen ruokapalvelun ja helsinkiläisten ruokaketjun ekologista jalanjälkeä ja torjua ilmastonmuutosta.

Yksi päätetyistä kärkihankkeista oli lastenruokailun luomuohjelma. Helsinkiläisten päiväkotien ruokailussa asetettiin tavoitteeksi nostaa luomuruoka-aineiden osuus 50 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä, ja lisätä asteittain luomun käyttöä myös peruskouluissa ja muissa oppilaitoksissa. Samalla kaupunki sitoutui WWF:n kalojen suosituslistan ohjeistukseen ja julistautui GMO-vapaaksi vyöhykkeeksi. Lisäksi kasvisten syönnin lisääminen nähtiin yksinkertaisimpana tapana vähentää ruokaketjun ympäristörasitusta.

Ilmastonmuutoksen vastaisessa toiminnassa ruokaketjulla on merkittävä rooli, sillä yleisesti ottaen ruokaketjun osuus kasvihuonekaasujen muodostuksesta arvioidaan jopa 30 prosentiksi, joka on suurempi kuin liikenteen aiheuttamat kokonaispäästöt. Ruuan tuotantotavalla on väliä, sillä arvioiden mukaan 83 prosenttia ruuan ilmastorasituksesta syntyy jo maatilalla. Vesistöjen rehevöitymisestä elintarvikeketjulla on suurin, yli 50 prosentin osuus. Siksi kaupunginhallituksen hyväksymän ohjelman toteutuminen on varmistettava.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että vuoden 2012 talousarvioon
varataan ja korvamerkitään tarvittavat varat lastenruokailun luomuohjelman toimenpiteiden toteuttamiseen.

Helsinki 16.2.2011
Emma Kari

Minun kohtuni, minun päätökseni

Perussuomalaisten puheenjohtajaa Timo Soinia on monesti sanottu populistiksi. Hänen uskonnollinen fundamentalisminsa on jäänyt vähemmälle huomiolle. Soini jakaa mm. Yhdysvaltain uskonnollisen oikeiston vaatimuksen abortin kieltämisestä. Hän ei ole suostunut puoltamaan edes raiskauksen uhrin oikeutta aborttiin.

Naisten kohduilla politikointi on kautta historian ollut varsinkin miespoliitikkojen suosikkiteema. Aihe voi olla helppo, kun ei koskaan joudu niiden vaikeiden päätösten eteen, joita abortin tehneet naiset ovat joutuneen tekemään.

Politiikassa on yleensä järkevää pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Ehkäisymahdollisuuksien tai aborttioikeuden rajoittaminen on kaikilla mittareilla typerin mahdollinen päätös. Siihen päätyminen on häviö kaikille muille, paitsi jeesusteleville saarnaajille.

Aborttien kieltäminen ei ole lopettanut abortteja missään, päinvastoin. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää Romaniaa, jossa säädettiin 1960-luvun lopulla tiukka aborttilaki. Lain seurauksena noin puoli miljoonaa romanialaista naista kuoli laittomiin abortteihin. Saman tilanteen Soini haluaa Suomeen.

Laittomat abortit ovat yksi äitiyskuolleisuuden pääsyistä. Vuosittain niihin kuolee 70 000 naista, mikä on 14 prosenttia kaikista äitiyskuolemista. Joissain maissa jopa 30–50 prosenttia kaikista äitiyskuolemista voi johtua laittomista aborteista. Arviot laittomien aborttien maääristä vaihtelevat, mutta niitä on arvioitu tehtävän jopa 20 miljoonaa vuodessa.

Abortin vastustajat eivät puolusta perheitä, he eivät puolusta äitejä ja kaikkein vähiten he puolustavat lapsia. Heidän moralistisen politiikkansa takia naisia kuolee laittomien aborttiklinikoiden pöydille, lapset syntyvät perheisiin, joihin heitä ei ole haluttu ja perheet ajautuvat yhä syvemmälle köyhyyteen.

Oikeus päättää omasta ruumistaan ja oikeus aborttiin on suurimpia naisten asemaan parantavia poliittisia voittoja, joista on jouduttu taistelemaan kaikkialla. Näitä oikeuksia ei ikävä kyllä vieläkään voida pitää itsestään selvyyksinä, sillä Soinille ja muille fundamentalisteille 70 000 vuosittain tekopyhyydellä tapettua naista on pieni hinta omasta taivaspaikasta.

Paras tapa vähentää abortteja, on seksuaalivalistuksen lisääminen, ehkäisyvälineiden saatavuuden helpottaminen ja köyhyyden vähentäminen. Lapsia puolustetaan parhaiten pitämällä fundamentalistit pois vallasta.

Newer posts »

© 2024 Emma Kari

Ylös ↑

Tilaa Emman uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen pysyt perillä tekemästäni työstä ja vihreästä politiikasta.