- Miten turvataan, että kansainvälistä suojelua hakevat yksin saapuneet lapset saavat Suomessa lastensuojelulain takaaman suojan ja palvelut,
- millä tavalla lasten edun ja lasten oikeuksien sopimuksen velvoitteiden toteutumista valvotaan alaikäisten turvapaikanhakijoiden kohdalla ja
- mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen, että perheenyhdistämishakemukset käsitellään myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti, sekä nopeuttaakseen yksin saapuvien lasten perheiden saamista Suomeen?
Avainsana: ihmisoikeudet (Page 3 of 4)
Lapsen elämän pyhyys tuntuu olevan aika suhteellinen käsite.
Tällä viikolla eduskunta käsitteli kansalaisaloitetta lääkäreiden ja kätilöiden oikeudesta kieltäytyä abortin tekemisestä. Useat perussuomalaiset mieskansakedustajat ottivat keskustelussa vahvasti kantaa aborttia vastaa. Erityisesti ulkoministeri Soini kertoi olevansa elämän puolustaja ja abortin tiukka vastustaja.
Toasiasiassa lapsen elämän pyhyys näyttää loppuvan siihen kun lapsi syntyy. Perussuomalaisella puolueella oli läpi vaalikampajan kärkitavoitteena oli kehitysavun lakkauttaminen. Nyt kehitysyhteistyöhön tehdään historialliset leikkaukset. Tämän takia Suomen kansainvälinen maine otti valtavan iskun, mutta todellisen hinnan maksavat juuri ne köyhyyteen tai sotien keskelle syntyneet lapset, joiden elämä vielä kohdussa oli pyhää.
Suomi lopettaa lähes kokonaan YK:n lastenrahasto Unicefin rahoituksen. Suomi on ollut maailman kahdeksanneksi suurin rahoittaja Unicefissa. Unicef rokottaa lähes 40 prosenttia maailman lapsista. Rokotusten avulla pelastetaan joka vuosi jopa kolme miljoonaa lasta. Samalla hallitus leikkaa miljoonia euroja järjestöiltä kuten Pelastakaa lapset, Plan ja Punainen Risti. Nämä järjestöt pitävät miljoonat lapset hengissä, kun vanhemmat eivät siihen pysty. He auttavat, kun kukaan muu ei auta.
Abortit eivät ole missään kadonneet kieltämällä. Ne ovat ainoastaan siirtyneet vaarallisempiin olosuhteisiin. Laittomat abortit ovat yksi äitiyskuolleisuuden pääsyistä. Paras tapa vähentää abortteja, on seksuaalivalistuksen lisääminen, ehkäisyvälineiden saatavuuden helpottaminen ja köyhyyden vähentäminen. Abortin vastustajilta harvoin kuulee esityksiä näiden lisäämisestä.
Samat miespoliitikot, jotka kovaäänisimmin vastustavat naisten oikeutta aborttiin elämän pyhyyteen vedoten, ovat ne, jotka eniten vastustavat köyhyyden ja sekasorron keskelle syntyneiden lasten auttamista. Tällainen tekopyhyys tappaa. Se tappaa naisia, jotka joutuvat turvautumaan laittomiin abortteihin. Se tappaa lapsia, jotka jäävät ilman elintärkeitä rokotuksia, vettä ja ruokaa.
Kysymys kuuluukin, miksi ainoastaan syntymättömän lapsen elämä on perussuomalaisille miehille pyhä? Eikö asian pitäisi olla toisin päin?
Sipilä, Soini ja Stubb aikovat tehdä jättileikkaukset YK:n lastenrahasto Unicefin rahoitukseen. Suomi on ollut maailman kahdeksanneksi suurin rahoittaja Unicefissa. Tämä aika on nyt ohi. Sipilän hallitus lopettaa Unicefin tukemisen lähes kokonaan.
Sipilän toimilla on dramaattiset seuraukset maailman lapsille. Unicef rokottaa lähes 40 prosenttia maailman lapsista. Rokotusten avulla pelastetaan joka vuosi jopa kolme miljoonaa lasta. Unicef toimittaa ruoka-apua, puhdasta vettä ja lääkkeitä aliravituille lapsille. Aliravitsemus on syynä kolmasosaan alle viisivuotiaiden lasten kuolemista. Unicef järjestää vesihuoltoa jopa 280 katastrofissa vuosittain.
Unicef pelastaa niiden lapsien henkiä, jotka ovat tässä maailmassa kaikkein heikoimmassa asemassa.
Sipilän hallitus väittää, ettei sen toimille ole vaihtoehtoja. Taloudellisesti huonossa tilanteessa se kohdistaa suurimmat leikkauksensa lapsiin, niin suomalaisiin kuin kehitysmaiden lapsiin. Me olemme toistuvasti vedonneet hallitukseen ja tarjonneet vaihtoehtoisia leikkauskohteita.
Lapsilta leikkaaminen on arvovalinta. Ja se on väärä ja julma valinta. Hinnan tästä valinnasta maksavat ne pienet ihmiset, joilla ei ole mitään mahdollisuutta puolustaa itseään. Siksi meidän on pidettävä heidän puoltaan.
Osallistuin eilen Ylen Pakolais-iltaan. Ohjelman oli tarkoitus rakentavasti keskustella ihmisten peloista ja etsiä ongelmien sijaan ratkaisuja. Keskustelusta jäi kuitenkin turhautunut olo. Kaikki aikalailla kiteytyi siihen, kun kesken ohjelmaa lavalle raahattiin Syyrian sodan keskeltä paennut perhe pienine lapsineen ja heidän eteensä tuotiin puuroa. Hämmentyneeltä perheeltä tivattiin, että suostuvatko he syömään suomalaista puuroa vai eivät.
Koska ihmisarvo palaa takaisin suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun?
Keskustelussa olleista viidestä poliitikosta neljä kuului niin sanottuihin maahanmuuttokriitikoihin. Asiantuntijat eivät pahemmin saaneet puheenvuoroja ja heitot turvapaikanhakijoiden rikollisuudesta jäivät leijumaan ilmaan, vaikka yritin tuoda esille sitä, että poliisin mukaan vastaanottokeskuksien häiriöt johtuvat pääsääntöisesti suomalaisista, jotka vastustavat keskuksia, ei niiden asukkaista.
Kun ns. “maahanmuuttokriitikoiden” annetaan hallita keskustelua, ei koskaan päästä ongelmista ratkaisuihin. Ihmisten auttamisen sijaan joudutaan keskittymään väärien tietojen oikomiseen ja leimakirveiden väistelyyn. Auttajat jäävät kovaäänisten lietsojien jalkoihin. Kotoutumispolitiikkaa ei päästä kehittämään. Ihmiset, jotka tänne saapuvat, eivät pääse osaksi suomalaista yhteiskuntaa, vaikka se olisi meidän kaikkien etu.
Eilinen ohjelma loppui siihen, että vastaanottokeskuksessa vieraileva toimittaja intti turvapaikanhakijoilta, miten he luulevat hyödyttävänsä Suomea. Maailmalla on meneillään historiallinen humanitaarinen kriisi. Miljoonat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotinsa silmittömän väkivallan ja nälän takia. Ihmiset pakenevat täysin riippumatta siitä, millaiset sosiaalituet missäkin on. Ja ellei Suomi aio erota YK:sta ja irtisanoutua ihmisoikeussopimuksista, pakenevilla ihmisillä on oikeus hakea täältä turvapaikkaa. Turvapaikkajärestelmä ei ole olemassa sotaa pakenevien ihmisten hyödyllisyyden takia, vaan ihmisarvon takia.
Siitä ei ole niin kauan, kun kymmenettuhannet suomalaiset pakenivat sotaa Ruotsiin. Sadattuhannet ovat lähteneet täältä köyhyyden ja työttömyyden takia ja paremman elämän toivossa. Kun täällä toistellaan sitä, kuinka maahanmuuttajien pitäisi olla kiitollisia saamastaan turvasta ja mietitään, miten tätä oikeutta voitaisiin rajoittaa, unohdamme täysin oman kiitollisuudenvelkamme.
Nyt pitäisi palata perusasioihin. Kyse on ihmisoikeuksista. Ja kun ihmiset ovat tänne saapuneet, meidän on mietittävä, miten me voimme tehdä Suomesta kodin, jossa meillä on hyvä elää yhdessä.
Tällä viikolla aika moni on varmaan miettinyt, että mitä tässä maassa oikein tapahtuu.
Tässä maassa on systemaattisesti luotu tilaa vihalle ja massasta erottuvien ihmisten leimaamiselle. Rasismin vastustamisesta on tehty itse rasismia pahempi asia. On ollut absurdia, että perusihmisoikeuksista puhumisesta on tullut ääripuhetta.
Jos Angela Merkel olisi suomalainen, Sipilä, Soini ja Stubb olisivat jo aikoja sitten leimanneet hänet ääriajattelijaksi.
Tämän hyssyttelyn ja hyysäämisen hintaa maksetaan nyt.
Onhan se nyt häpeällistä, että aikuiset miehet uhriutuvat keskustelupaltoilla, kun sotaa pakenevia lapsia hukkuu Välimereen. Että ihan vaan ettei kenellekään jää epäselväksi, tässä keskustelussa uhrit ovat ihan muualla kun Suomi24-palstalla.
Tämän maan keskustelun uhreja ovat ne pienet pelokkaat lapset, joiden bussia kohti ammuttiin Lahdessa raketteja.
Tämän maan keskustelun uhreja ovat ne raskaanaolevat äidit, jotka Kouvolassa heräsivät yöllä polttopullon räjähtäessä ovea vasten.
Tämän maan keskustelun uhreja ovat ne ovat ne Punaisen Ristin työntekijät, joita kohti heitetään kiviä heidän auttaessaan perheitä turvaan.
Ne lapset, joilta halutaan nyt kieltää apu ja turva. Ne ihmiset, jotka oikeasti tietää, mitä on pelätä. Ne, jotka pakenevat henkensä edestä vain joutuakseen rasistisen vihan kohteeksi.
Ja syyllisiä ei ole ne, jotka ovat koko ajan vastustaneet rasismia ja ihmisvihaa. Syyllisiä ovat ne, jotka ovat sen sallineet.
Siksi on ihan turha itkeä siitä, että on tämä oikeastaan jonkun muun vika, kun oma poliittinen projekti on vuosia ollut luoda tila juuri sille vihalle, joka nyt on siirtynyt tietokoneen näppäimistöltä kiviin, polttopulloihin ja raketteihin.
Tämä velan maksamiseen tarvitaan aika paljon enemmän kuin sen sanominen, että kaikki väkivalta on aina väärin ja että ei mekään hyväksytä rasismia.
Ja se rasismin vastainen työ kannattaa aloittaa omasta pesästä.
No nyt se sitten tuli. Sipilän hallitus on linjannut kantansa siihen järkyttävään humanitaariseen katastrofiin joka on meneillään EU:n rajoilla. Ja se on kylmää kuultavaa.
Suomi haluaa torpata komission ehdottaman velvoittavan yhteisvastuun turvapaikanhakijoiden auttamisesta. Suomi on myöntänyt, että järjestelmää tarvitaan ja ottaa vastaan 2 400 ihmistä, mutta vapaaehtoisesti. Kyseessä on vain ja ainoastaan perussuomalaisten kasvojen pesu, joka tehdään hädänalaisten ihmisten kustannuksella. Suomi siis vaikeuttaa ja hidastaa EU:n päätöksentekoa tämän kriisin helpottamisessa sisäpoliittisista syistä. Näin Suomi asettuu EU:ssa Puolan, Romanian, Unkarin ja Slovakian kanssa samaan ryhmään.
Hallituksen riveistä toistellaan nyt jatkuvasti, että Suomen ei pitäisi joutua ottamaan sotaa pakenevia ihmisiä vastaan, vaan heitä pitäisi auttaa paikan päällä. Samaan aikaan hallitus on juuri leikannut kehitysyhteistyöstä lähes puolet ja nämä leikkaukset koskevat myös humanitaarista apua. Humanitaarista työtä tekevien järjestöjen rahoituksesta leikataan yli 40 prosenttia. Nämä leikkaukset vähentävät juuri sitä paikan päällä tehtävää auttamista.
Sotaa pakenevien ihmisten auttamista ei voi jättää vapaaehtoisuuden varaan, eikä kriisin helpottamista saa hidastaa yksittäisten puolueiden huoli omasta kannatuksestaan. Suomi tarvitsee nyt sellaista vennamolaista johtajuutta, jota Merkel osoittaa Saksassa ja Juncker EU:ssa. Me pystyimme asuttamaan lähes puoli miljoonaa Karjalan pakolaista vaikeina aikoina. Nyt evakkohistoria on osa Suomen menestystarinaa.
Me pystymme samaan nyt, kun maailmassa on meneillään pahin humanitaarinen hätä sitten toisen maailmansodan.
Pääministeri Juha Sipilä on tänään sanonut, että tällä hetkellä keskustelussa pakolaiskriisistä kärjistyvät ääripäät. Samaa ovat viime päivinä toistelleet useat hallituspuolueiden kansanedustajat.
Haluaisin kuulla pääministeriltä, mikä on se toinen ääripää? On selvää, että rasistiset ja henkensä edestä pakenevien syyrialaisten hätää pilkaavat kirjoitukset edustavat ääripäätä, mutta mikä muu?
Ovatko ne lukemattomat suomalaiset ääripäätä, jotka parhaillaan vievät vaatteitaan vastaanottokeskuksiin turvapaikanhakijoille? Ovatko ne ihmiset ääripäätä, jotka ovat alkaneet tukea Punaista Ristiä, Unicefia tai Pelastakaa Lapset -järjestöä? Ovatko ne ihmiset ääripäätä, jotka toivovat inhimillisyyttä ja lähimmäisen rakkautta sotaa pakenevia ihmisiä kohtaan?
Vai onko vain helpompaa olla ottamatta kantaa vaikeisiin kysymyksiin leimaamalla koko keskustelu ääripäiden keskusteluksi?
Meneillään on suurin pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan. Välimereen on tänä vuonna hukkunut tuhansia ihmisiä. Meillä on velvollisuus auttaa, koska meitäkin on autettu. Ja koska se on oikein.
Kansanedustaja Emma Kari (vihr) kritisoi hallituksen toimettomuutta paperittomien henkilöiden terveyspalveluiden turvaamisessa. Kari teki aiheesta kesän alussa kirjallisen kysymyksen. Kysymyksessä tiedusteltiin, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta paperittomien raskaana olevien äitien ja lasten pääsy välttämättömiin terveyspalveluihin turvataan.
– Oikeus terveyteen on osa ihmisarvoista elämää. Paperittomat lapset ja raskaana olevat naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, minkä takia he ovat korostuneen alttiita terveysriskeille ja heillä tulisi olla erityisasema. Hallitus ilmoittaa vastauksessaan, ettei näillä ihmisillä ole jatkossakaan oikeutta terveydenhuoltoon. Aloite paperittomien oikeudesta hoitoon on tullut lääkäreiltä, joille oli vaikeaa huomata, etteivät he voineet työssään hoitaa kaikkia hoitoa tarvitsevia, huomauttaa Kari.
Muun muassa Lääkäriliitto, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pelastakaa Lapset, Pakolaisneuvonta, Suomen Punainen Risti ja UNICEF ovat jo pitkään vaatineet tilanteen korjaamista.
Edellisen hallituksen esitys paperittomien terveydenhuollon hoitamisesta kaadettiin kokousteknisellä pöytäyskikkailulla viime keväänä. Lakiesitystä oli kaatamassa myös perussuomalaisten kansanedustaja, nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä. Hallitus myöntää vastauksessaan Karin kysymykseen, että viime kaudella rauennut lakiesitys olisi turvannut nykyistä paremmin perustuslain turvaamat oikeudet, kuten perustuslakivaliokunta totesi. Tästä huolimatta hallitus asialle ei aio tehdä mitään.
– Hallituksen toimettomuus on häpeällistä. Kyse on haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten, kuten lasten tai raskaana olevien naisten hoitamatta jättämisestä. Suomi on allekirjoittanut YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen, jonka mukaan lapsille kuuluvat yhtäläiset oikeudet riippumatta heidän vanhempiensa tilanteesta. Lapsi ei ole koskaan syyllinen omaan tilanteeseensa. Heistä huolehtiminen on kaikkien etu, Kari toteaa.
Emma Kari on puolustanut paperittomien henkilöiden oikeutta terveyteen myös Helsingin kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa. Karin aloitteesta Helsinki on avannut terveyspalvelunsa myös paperittomille henkilöille.
Hallituksen vastaus kirjalliseen kysymykseen.
Lisätietoja:
Emma Kari, kansanedustaja (vihr), p. 044 300 6801
Saara Hyrkkö, kansanedustajan avustaja, p. 050 386 6419
Kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain kumoamiseksi on kerännyt vaadittavan määrän allekirjoituksia. Se tarkoittaa sitä, että aloite saapuu eduskunnan käsittelyyn.
Tasa-arvoinen avioliittolaki oli tärkeä voitto, jonka eteen monet suomalaiset olivat tehneet töitä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Ei ole mitään perusteita sille, miksi ihmiset asetetaan lain edessä eriarvoiseen asemaan parisuhdemuodon perusteella.
Se, että tämä askel yhdenvertaisuutta kohti halutaan perua ennen kuin sitä on varsinaisesti otettukaan, on julmaa. Ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia. Sivistysvaltiossa annettuja ihmisoikeuksia ei oteta ihmiseltä pois.
Raskainta tämä jatkuva julkinen riepottelu on sateenkaariperheille ja niissä eläville lapsille. Erityisen väärin on se, että kiusaaminen tehdään lastenoikeuksiin vedoten. Sateenkaariperheet ja niissä elävät lapset ovat olemassa laista riippumatta. Nämä lapset kasvavat siinä missä muutkin, he ovat uteliaita, näkevät paljon, kuuntelevat keskusteluja, peilaavat itseään ympäröivään yhteiskuntaan ja etsivät omaa paikkaansa siinä.
Näille lapsille tasa-arvoinen avioliittolaki on viesti siitä, että heillä on paikka tässä maassa. He eivät katoa mihinkään, vaikka fundamentalistit yrittävät edelleen kyseenalaistaa heidän perheensä rakkauden ja aitouden. Mutta yhtäkään lasta ei auta se, että hän ei voi olla ylpeä perheestään juuri sellaisena kuin se on.
Vaikka pidän aloitetta tasa-arvoisen avioliiton kaatamisesta kiusantekona, kansalaisaloite on instituutiona tärkeä. Aloite on käsiteltävä asianmukaisesti. Eduskunnassa aloitteen käsittelystä vastaa lakivaliokunta. Itse aion lakivaliokunnan jäsenenä tehdä kaikkeni sen eteen, että tasa-arvoista avioliittolakia ei kumota, että yhdenvertaisuutta ei nakerreta ja että jokaisella tässä maassa on mahdollisuus rakastaa ja tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin he ovat.
Vaalikonevastausten perusteella en onneksi ole yksin. Ylen vaalikonedatan lakivaliokunnan 17 jäsenestä 12 vastustaa tasa-arvoisen avioliittolain kumoamista. Tämä on huojentavaa.
Aloite kuitenkin osoittaa, ettei edes annettujen ihmisoikeuksia voi pitää itsestään selvyytenä. Siksi niiden puolesta on jatkuvasti tehtävä työtä.
On arvovalinta leikata kaikista köyhimmiltä. Se, mitä Sipilän hallitus tuntuu saaneen aikaan, on kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asettamisessa toisiaan vastaan.
Eilen kritisoin hallituksen päätöstä reagoida yhteen historian pahimmista pakolaiskriiseistä pienentämällä Suomen pakolaiskiintiötä ja tiukentamalla pakolaispolitiikkaa. Tämän jälkeen olen saanut lukemattomia viestejä siitä, kuinka omat köyhät on hoidettava ensin.
Monet viesteistä ovat aggressiivisia ja rasistisia. Mutta monien taustalla tuntuu olevan aito ajatus siitä, että suomalaisten köyhien auttaminen edellyttää selän kääntämistä Välimereen hukkuvien ihmisten hädälle. Näin ei ole.
Tosiasiassa Sipilä, Soini ja Stubb leikkaavat kaikista heikoimmassa asemassa olevilta niin Suomessa kuin globaalisti. Hallituksen politiikkaa lisää köyhien lasten, köyhien perheiden ja köyhien eläkeläisten määrää Suomessa, se kasvattaa tuloeroja ja heikentää naisten asemaa. Samalla se leikkaa kehitysyhteistyöstä ja kieltäytyy vastaamasta EU:n vetoomukseen humanitäärisen kriisin helpottamisesta.
Kyse ei ole siitä, että toisia köyhiä ei voi auttaa, koska toiset köyhät tarvitsevat apua. Kun empatia puuttuu, ollaan valmiita kääntämään selkä ihmisten hädälle täysin riippumatta ihmisen taustasta tai kansallisuudesta. On arvovalinta nostaa niitä, jotka ovat jo vahvoilla ja ottaa niiltä, jotka ovat muutenkin heikoilla.
Ja pahinta on asettaa köyhät ihmiset toisiaan vastaan. Sen sijaan pitää kysyä, miksi köyhiltä otetaan ja rikkaille annetaan.