Avainsana: asunnot

Hallitus taipui ja peruu köyhien eläkeläisten asumistuen leikkaukset

Iloisia uutisia! Sipilän hallitus taipui jälleen paineen alla ja ilmoitti äsken peruvansa pienituloisten eläkeläisten asumistuen leikkaukset.

Koska Sipilän hallitus ei selvitä esitystensä vaikutuksia, vihreiden Outi Alanko-Kahiluoto tilasi esityksestä laskelmat. Niiden mukaan hallituksen esitys olisi pudottanut lähes 30 000 eläkeläistä köyhyysrajan alapuolelle. Eli näin monesta jo ennestään pienillä tuloilla elävästä vanhuksesta olisi tehty köyhä. Se on yksinkertaisesti väärin ja siksi esitimme asiasta hallitukselle epäluottamusta. Kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten kansanedustajat kuitenkin äänestivät yksimielisesti vanhusten köyhdyttämisen puolesta.

Sipilä, Soini ja Stubb kertoivat meille, että vaihtoehtoa ei ole, tämä päätös on pakko tehdä. Tänään he peruvat esityksensä ”oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden vuoksi”.

Tämä osoittaa jälleen, että Sipilän esittämä vaihtoehdottomuus ei ole totta. Vahva oppositio, jolla on takanaan ihmisten tuki, pystyy tekemään paljon. Vaihtoehto löytyy, jos se halutaan löytää. Hallitus etsi toisen ratkaisun eläkeiläisten takia. Nyt odotamme, että Sipilä, Soini ja Stubb ovat valmiita samaan myös lasten vuoksi. Seuraavaksi on peruttava kouluihin ja päiväkoteihin kohdistetut täysin kohtuuttomat ja epäoikeudenmukaiset leikkaukset. Sillä niistä leikkauksista kärsivät kaikista eniten heikoimmassa asemassa olevat lapset ja nuoret.

Kaupunkimetsät turvattava yleiskaavassa

Helsingin metsät ovat koko Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen monimuotoisia ja arvokkaita. Upeilla kaupunkimetsillä, yhtenäisillä viheralueilla, rakentamisesta vapailla rannoilla ja saarilla on mittaamaton arvo, jota emme aina osaa arvostaa. Helsingin rakentamista ohjaava yleiskaavaluonnos on parhaillaan kommentoitavana. Nyt on oikea aika ottaa kantaa kaupungin luontoalueiden puolesta.

Helsingissä on erityistä luonnonläheisyys. Yleiskaavan pitäisi vaalia tätä ajatusta. Tein kolme vuotta sitten valtuustoaloitteen metsäisen suojeluverkoston perustamiseksi Helsinkiin. Esitys verkostosta valmistuu tänä keväänä. Meidän on pystyttävä turvaamaan luonnonsuojelualueet myös yleiskaavassa. Rakentamattomat ja rakennetut viheralueet pitää selvästi erottaa toisistaan.

Vihreiden ehdotuksesta kaupunkisuunnittelulautakunta kehotti jo virastoa valmistelemaan luonnon suojelua kuvaavan kaavamerkinnän. Yksi vihermerkintä, jossa liikunnalle, virkistykselle ja luonnonsuojelulle varatut alueet niputetaan yhteen, ei missään nimessä riitä. Luontojärjestöjen esittämä viher- ja virkistysalueiden jako kolmeen luokkaan on hyvä ehdotus, jonka pohjalta alueiden tosiasialliset luonteet saataisiin paremmin näkyviin.

Yleiskaavaluonnoksen ns. pikselimalli antaa hyvät välineet kaupunkirakenteen tiivistämiselle: rakennetaan korttelikaupunkia ja enemmän asuntoja paikkoihin, jotka on varattu pääasiallisesti rakentamiselle. Arvokkaita luontokohteita se ei kuitenkaan turvaa. Luontokohteiden tulisi saada kaavassa selvästi isompi painoarvo. Taistelua yksittäisistä luontoalueista ei pidä jättää ainoastaan asemakaavojen laadintaan.

Helsingin luonto on ainutlaatuista. Tiivis rakentaminen tarvitsee vastapainokseen metsiä, joissa ihmiset voivat hengittää ja joissa helsinkiläiset lapset pääsevät kiipeilemään puihin ja tonkimaan multaa. Emme saa rakentaa kaupunkia kieltämällä tulevilta helsinkiläisiltä oikeutta lähiluontoon.

Monimuotoiset metsät on turvattava yleiskaavassa

Helsingin metsät ovat poikkeuksellisen arvokkaita. Monimuotoisilla kaupunkimetsillä, yhtenäisillä viheralueilla, rakentamisesta vapailla rannoilla ja saarilla on mittaamaton arvo, jota meidän on vaalittava. Helsingin yleiskaavaluonnos on nyt kommentoitavana ja on oikea aika ottaa kantaa kaupungin luontoalueiden puolesta. Helsingin Vihreät kiittävät luontojärjestöjen aktiivisuutta ja hyvää vaihtoehtoista kaavaesitystä, jossa luontoalueet halutaan turvata.

Yleiskaavakartassa tulee olla selvästi erotettuna rakentamattomat ja rakennetut viheralueet. Yksi vihermerkintä, jossa liikunnalle, virkistykselle ja luonnonsuojelulle varatut alueet niputetaan yhteen ei missään nimessä riitä. Luonnonsuojeluun varattavien alueiden tulee olla näkyvissä oikeusvaikutteisessa kaavakartassa. Luontojärjestöjen esittämä viher- ja virkistysalueiden jako kolmeen luokkaan on oivallinen ehdotus, jonka pohjalta alueiden tosiasialliset luonteet saataisiin paremmin näkyviin.

Vihreiden ehdotuksesta kaupunkisuunnittelulautakunta kehotti jo virastoa valmistelemaan luonnon suojelua kuvaavan kaavamerkinnän. Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajan Emma Karin aloitteesta Helsingin alueelle perustetaan metsäinen suojeluverkosto yleiskaavan yhteydessä. Monimuotoisen metsälajiston säilyminen ja liikkuminen täytyy turvata.

Yleiskaavaluonnoksen ns. pikselimalli antaa hyvät välineet kaupunkirakenteen tiivistämiselle: rakennetaan korttelikaupunkia ja enemmän asuntoja paikkoihin, jotka on varattu pääasiallisesti rakentamiselle. Arvokkaiden luontoalueiden osalta on kuitenkin ongelma. Luontoalueiden tulisi saada kaavassa selvästi isompi painoarvo. Taistelua arvokkaista yksittäisistä luontoalueista ei pidä jättää ainoastaan asemakaavojen laadintaan.

Syksyllä julkaistu Urban Helsingin vaihtoehtokaava osoittaa hyvin, että Helsinkiin mahtuu sekä kaavailtu määrä asuntoja että kaikki kaupungin arvokkaat luontoalueet. Urban Helsingin ja luontojärjestöjen vaihtoehtokaavat ovat linjassa keskenään ja tuovat erittäin tervetulleen lisän kaavan valmisteluun ja päätöksentekoon.

 

Emma Kari, Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja
Elina Moisio ja Outi Silfverberg, kaupunkisuunnittelulautakunta (vihr.)

Irti parkkinormista – kohtuuhintaisempaa asumista Helsinkiin

Helsingin kaupunginhallitus päätti pysäköintipolitiikan uusista linjoista maanantaina. Eniten julkista keskustelua on noussut asukaspysäköinnin hinnasta, mutta se ei ole keskeisin avaus, vaan ohjelmassa on monia kestävän suunnittelun kannalta lähes vallankumouksellisia linjauksia.

Pysäköintipolitiikan päivittäminen tarkoittaa monien vihreille tärkeiden tavoitteiden toteutumista. Parkkipaikkojen käyttöä tehostetaan, pyöräpysäköintiä kehitetään, asukaspysäköinti varataan sitä todella tarvitseville, pysäköintinormia uudistetaan ja parkkipaikat irrotetaan asuntojen hinnoista.

Kaikki puolueet ovat yksimielisiä rakentamisen kalleudesta ja asumisen hintaa toivotaan alemmaksi.  Pysäköintinormi, eli velvoite autopaikkojen rakentamiseen, nostaa tällä hetkellä asuntojen hintaa keskimäärin 40 000 euroilla ja paikoista maksavat myös autottomat perheet. Tuoreessa ohjelmassa kirjattuna tavoitteena on kohdentaa autopaikkojen kustannukset paikkojen käyttäjille. Kaavoittaminen nopeutuu ja asuntorakentamisen kustannukset laskevat.

“Uusilla tiiviisti rakennetuilla kaupunkimaisilla alueilla, joiden liikenne pohjautuu kävelyyn, pyöräilyyn ja hyviin julkisiin liikenteen yhteyksiin pysäköintipaikkojen tarvetta on vaikeaa virkamiehen ennakoida. Tulevaisuudessa niitä rakennetaan tarpeen mukaan, markkinaehtoisesti, jolloin kustannukset maksavat paikkojen käyttäjät.” toteaa vihreän kaupunginhallitusryhmän puheenjohtaja Hannu Oskala.

Alle puolet helsinkiläisistä kotitalouksista omistaa auton ja kantakaupungissa autottomien kotitalouksien osuus on monilla alueilla jopa 80%.

“Perustelemme autopaikkojen kustantamisen yhteisestä kukkarosta lapsiperheiden tarpeilla, vaikka samalla nostamme asuntojen hinnat niin korkeiksi, ettei monilla lapsiperheillä ole niihin varaa. Liikkumiskulttuurimme on muuttumassa ja moni perhe valitsee nykyään autottomuuden.” sanoo vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari.

Myös täydennysrakentaminen helpottuu, kun pysäköintinormeja ei tarvitse tulkita orjallisesti.  Uusi pysäköintiohjelma tuleekin vaikuttamaan Helsingin kehittämiseen pitkäjänteisesti. Rakennamme parempaa kaupunkia, Helsinkiä helsinkiläisille. Tulevaisuudessa pysäköintiä suunnitellaan enemmän Töölön kuin Espoon tapaan.

Kun Helsingin kantakaupunkiin muuttaa 80 000 uutta asukasta, ei autoliikenteen määrä voi kasvaa asukasmäärän kasvun mukana. Pysäköintipolitiikan on omalta osaltaan kannustettava kaupunkilaisia kestävien kulkumuotojen, kävelyn, ratikan ja fillarin valintaan.

Lisätietoja:

Hannu Oskala
puh. + 358 44 5304712
hannu.oskala@vihreat.fi

Emma Kari
puh. +358 44 3006801
emma.kari@vihreat.fi

Puhe Meri-Rastilan metsien puolesta valtuustossa

Se, mikä on tullut viime viikkoina selväksi, on se, että helsinkiläiset rakastavat metsiään.

Usein lähiluonnon puolustajia syytetään nimbyiksi, ihmisiksi, jotka vastustavat kaikkea muutosta lähialueillaan. Nyt ei ole kyse siitä. Kun Meri-Rastilan kaavaa alettiin suunnitella, alueen ihmiset tekivät juuri niin kuin pitääkin. He alkoivat ideoida, miten alueelle voitaisiin rakentaa metsiä tuhoamatta. Asukkaat tuottivat vaihtoehtokaavan, joka perustuu jo rakennetun alueen täydennysrakentamiseen. Suunnitelmassa jopa suurempi määrä asukkaita voidaan asuttaa jo rakennetuille alueille, asunnot ovat lähempänä metroasemaa ja arvokas rantametsä säilyy.

Kun asukkaat tekevät oma-aloitteisesti tällaisen tarjouksen, ei siitä pitäisi kovin helpolla kieltäytyä. Niin me olemme nyt kuitenkin tekemässä. Tämä on surullista paisti asukkaiden ja Meri-Rastilan metsien vuoksi, myös siksi, että näin me jatkamme Helsingin huonoa rakentamista. Sinä aikana, kun Helsingin asukasluku on kaksinkertaistunut, olemme kymmenkertaistaneet sen maa-alan, jonka käytämme rakentamiseen. Me voisimme rakentaa oikeaa kaupunkia, sen sijaan me haluamme rakentaa metsään. Tällaisen kaavoittamisen jatkaminen ennustaa huonoa kasvavalle Helsingille, jossa ennustetaan asuvan noin 860 000 asukasta jo vuonna 2050.

Jos me haluamme kaupunkilaisten tuen Helsingin rakentamiseen, meidän on otettava heidät tosissaan. Ja silloin meidän on ymmärrettävä lähiluonnon merkitys. Tiivis kaupunki tarvitsee tilaa missä hengittää, missä pienet helsinkiläiset voivat kiipeillä puihin ja missä vanhemmat helsinkiläiset voivat liikkua. Meri-Rastilan metsät kuuluvat kaupungin arvokkaimpiin ja monimuotoisimpiin metsiin. Ympäristöjärjestöt ovat tehneet kaupungille esityksen Meri-Rastilan metsäalueen suojelemisesta. Ehdotusta olisi hyvä pohtia ennen kuin päätämme tuhota tämän hienon metsän.

On helppoa olla samaa mieltä yleisten töiden puheenjohtajan, kokoomuksen Jarmo Niemisen kanssa, joka vähän aikaa sitten kirjoitti Helsingin Sanomiin siitä, että on aika erikoista, että nyt kaavoitetaan Helsingin arvokkaimmat vanhat metsät juuri ennen yleiskaavaesityksen valmistumista. Toivoisin, että kokoomuksessa osattaisiin arvostaa Niemisen asiantuntemusta Helsingin metsäkysymyksissä.

Myös sosialidemokraattien kaupunginsuunnittelulautakunta jäsen Jape Loven, joka asuu Vuosaaressa ja tuntee alueen hyvin, on puhunut hienosti näiden metsien merkityksestä ihmisille. Olenkin jättänyt kokousjärjestelmään palautusesityksen, joka on sama kuin minkä tein kaupunginhallituksessa, joka sisällöltään vastaa Jape Lovenin tekemää esitystä kaupunginsuunnittelulautakunnassa.

“Meri-Rastilan osayleiskaavaesitys palautetaan valmisteluun siten, että alueen suunnittelussa painotetaan metroaseman läheisiä alueita niin, että pohjaksi otetaan olemassa olevan asuinalueen tiivistäminen, esim. Our City -projektin kaavaehdotuksen mukaisesti, sekä mahdollinen leirintäalueen rakentaminen. Tavoitteena on säilyttää arvokas ja ainutlaatuinen kaupunkimetsä asukkaiden ja kaikkien helsinkiläisten ulkoilu- ja virkistyskäytössä.”

Asuntotuotantoa ja arvokkaita luontoalueita ei pidä asettaa vastakkain

Tämän syksyn aikana Itä-Helsingin arvokkaat luontoalueet ovat uhattuina yksi toisensa jälkeen. Meri-Rastilan rantametsää, Kivinokkaa ja Vartiosaarta koskevat suunnitelmat halutaan saada pois alta ennen uuden yleiskaavan käsittelyä.

– On surullista, että ainutlaatuisen arvokkaat luontoalueet asetetaan vastakkain asuntotuotannon kanssa. Kuitenkin lienee selvää, että jos esityksenä olisi esimerkiksi Malmin lentokentän tai Talin golfkentän rakentaminen, ääni myös kokoomuksen kellossa olisi erilainen, sanoo valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari.

Ryhmät ovat sopineet valtuustostrategian yhteydessä metsäisen suojeluverkoston perustamisesta, jonka tavoitteena on lisätä luonnon monimuotoisuutta. Jos rakentamisessa lähdetään liikkeelle arvokkaimmista luontoalueista, kuljetaan täysin päinvastaiseen suuntaan.

– Meri-Rastilan metsä on luontoarvoiltaan erittäin arvokas ja ympäristöjärjestöt ovat esittäneet alueen suojelua jo kauan ennen rakentamisuhkaa. Vartiosaaren luonnon kokonaisuus on ainutlaatuinen valtakunnan mittakaavassa. Kivinokan suojelu tukisi Vanhankaupunginlahden suojelualueen, Viikin peltojen ja Vantaanjoen luontokokonaisuutta, Kari painottaa.

Helsingin väkimäärän on arvioitu kasvavan lähes 300 000 kaupunkilaisella seuraavien vuosikymmenten aikana. Kaikille kaupunkilaisille täytyy löytää kodit, mutta ensisijaisesti tulisi rakentaa olemassa olevan rakenteen sisään ja valmiiden toimivien joukkoliikenneyhteyksien varrelle.

– Kaupunkisuunnitteluviraston selvityksen mukaan muuttamalla kaupungin sisääntuloväylät kaduiksi, kattamalla ja tunneloimalla saadaan kodit jopa puolelle uusista asukkaista. Toinen puolikas saa kodin täydennysrakentamalla. Uusia asuinalueita tulee rakentaa ainoastaan valmiiden toimivien joukkoliikenneyhteyksien varrelle. Harkittavia kohteita voivat olla Roihupelto, Tali ja Malmi, toteaa kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen Elina Moisio.

Lisätietoja:
Emma Kari, 044 300 6801
Elina Moisio, 040 575 5988

Ryhmäpuhe strategiaohjelmasta vuosiksi 2013-2016

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinkiin halutaan muuttaa, koska tämä on oikea kaupunki. Oikeassa kaupungissa koulu on lähellä, ratikalla pääsee harrastuksiin ja metrolla töihin. Hyvässä Helsingissä ystävät löytyvät lähikahvilasta tai leikkipuistosta, eikä lähimetsään mennäkseen ei tarvita autoa.

Me haluamme, että Helsingissä rakentaa urbaania kaupunkia kaupunkilaisille ja siihen nyt käsiteltävä valtuustostrategia tähtää. Rakentamistavoitetta kasvatetaan ja samalla kun kaupunkia tiivistetään, myös luonnon monimuotoisuutta lisätään ja Helsinkiin perustetaan metsäinen suojeluverkosto.

Vihreiden pitkäaikainen tavoite asumisen hintojen laskemisesta etenee, sillä autopaikkojen kustannukset tullaan kohdistamaan paremmin niiden käyttäjille. Nykyinen autopaikkanormi on kallis, epäoikeudenmukainen ja aikansa elänyt järjestelmä. Autopaikkojen kustantamista yhteisestä kukkarosta perustellaan lapsiperheiden tarpeilla, vaikka samalla nostetaan asuntojen hinnat niin korkeiksi, ettei monilla lapsiperheillä ole niihin varaa.

Liikennepolitiikassa mennään kokonaisuudessaan vihreään suuntaan. Pyöräilynedistämisohjelmaa viedään eteenpäin ja raitioliikennettä parannetaan poikkihallinnollisella ratikkaprojektilla. Tavoitteena on nyt kasvattaa kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä jopa prosenttiyksiköllä vuosittain. Tämän valtuustokauden aikana liikennehankkeista priorisoidaan tätä tavoitetta tukevia investointeja. Vihreät ovat tyytyväisiä myös siihen, että joukkoliikenneinvestoinnit on pääosin rajattu investointikaton ulkopuolelle.

Strategiaesitys asettaa uuden yleiskaavan tavoitteeksi energiatehokkaan kaupunkirakenteen. Kun vanha valtuusto vielä puoli vuotta sitten torjui vihreiden esityksen päästötavoitteiden tiukentamisesta, olemme nyt sitoutumassa vähentämään hiilidioksidipäästöjämme 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Me tiedämme hyvin, ettei tämä tavoite nosta Helsinkiä ilmastonmuutosta torjuvien kaupunkien etujoukkoon. Meidän onkin jatkuvasti etsittävä tapoja parantaa energiatehokkuutta ja leikata päästöjä.

Me emme halua jättää velkaamme lastemme maksettavaksi. Strategia ei vie kohti paniikkisäästämistä, mutta meidän on pystyttävä katsomaan entistä tarkemmin, että käytämme kaupunkilaisten verorahoja parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä kaudella meidän on oltava valmiita entistä tarkempaan taloudenpitoon ja pystyttävä tekemään asioita entistä paremmin.

Tästä paremmin tekemisestä on jo hyviä esimerkkejä. Helsingin kaupungilta eläkkeelle jääneiden keski-ikä on noussut kahdella vuodella ja sairauspoissaolot ovat vähentyneet. Uusi varhaiskasvatusvirasto toimii puolet pienemmällä hallinnolla kuin muut virastot keskimäärin. Se, että mietimme rahankäyttöä entistä tarkemmin, ei tarkoita sitä, että meillä on yhtäkään lastenhoitajaa tai opettajaa liian vähän.

Samalla kun mietimme uudestaan tilojen käyttöä ja toiminnan tehostamista, meidän on mietittävä uudestaan myös demokratian toimimista. Strategiassa linjataan, että Helsingin johtamisjärjestelmä tullaan uudistamaan kokonaisuudessaan ja uusi johtamisjärjestelmä otetaan käyttöön seuraavan valtuustokauden alussa. Tällöin kaupunginjohtajiston kokoonpanon on vastattava kunnallisvaalien tulosta ja luottamushenkilöiden toimintamahdollisuuksien on oltava nykyistä paremmat.

Me emme halua, että helsinkiläiset lapset kasvavat luokkayhteiskunnassa. Helsingissä eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Lähes joka kymmenes lapsi on lastensuojelun asiakkaana. Pienten helsinkiläisten mahdollisuuksiin vaikuttaa entistä enemmän se, mihin kaupunginosaan ja sosiaaliluokkaan hän syntyy.

Kun rahaa on käytössä vähemmän, se on käytettävä siellä, missä tarve on suurin. Eriarvoistumisen estämisen kannalta on hyvä, että strategia laajentaa positiivisen diskriminaation ja ennaltaehkäisyn periaatetta. Niissä kouluissa, joissa on eniten tukea tarvitsevia oppilaita, on oltava parhaat resurssit tuen tarjoamiseen. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisen ja nuorten syrjäytymisen vähentämisen tulee näkyä kaikessa Helsingin päätöksenteossa.

Olisimme toivoneet, että muiden ryhmien halu panostaa lapsiperheiden eriarvoistumisen estämiseen olisi ulottunut myös raamibudjettineuvotteluihin. Olimme pettyneitä siihen, ettei halua koulujen ja lapsiperheiden tukemiseen riittänyt intoa rahankäytöstä päätettäessä ja nyt esimerkiksi tokaluokkalaisten iltapäiväkerhotoimintaa ei ole mahdollista toteuttaa.

Lastensuojelussa puhutaan mielellään ennaltaehkäisystä. Helsingin kaupungilla työskentelee lastensuojelutyössä yli tuhat ihmistä, kun taas perheiden ongelmia ennalta ehkäisevässä neuvola- ja perhetyössä sekä perheiden erityispalveluissa on puolet vähemmän työntekijöitä. Rahankäytössä ennaltaehkäisy ei siis näy.

Alueilla, joilla lastensuojelun tarve on suurin, on tarjottava perheille parhaat tukiverkostot. Neuvotoiminnassa tullaan nyt panostamaan erityistä tukea tarvitseviin alueisiin ottamalla käyttöön odotusaikainen kotikäynti. Näin tukiverkosto on valmiina ja mahdollisiin ongelmiin pystytään varautumaan jo ennen lapsen syntymistä.

Myös perhetyö- ja neuvolatoimintaa tullaan yhdistämään siellä, missä tarve ennaltaehkäisyyn on suurin. Terveysasemien toiminnan uudistamisen yhteydessä olisi hyvä miettiä, voitaisiinko Helsingissä kokeilla perhekeskuksia. Jos sekä neuvolapalvelut, perhetyö että lapsiperheiden kotipalvelu löytyisivät saman katon alta, olisi ongelmien ennaltaehkäisy helpompaa. Perheitä tukemalla sekä torjumalla lasten ja nuorten syrjäytymistä voimme pysäyttää Helsingin eriarvoistumisen.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa strategiaohjelman hyväksymistä.

© 2024 Emma Kari

Ylös ↑

Tilaa Emman uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen pysyt perillä tekemästäni työstä ja vihreästä politiikasta.