Kategoria: Blogi (Page 17 of 20)

Helsingin Globaalin vastuuttomuuden strategia

22.8.2012 / Emma Kari

Tänään ihmiskunta on kuluttanut luonnon koko vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Jos kaikki ihmiset kuluttaisivat kuten helsinkiläiset, vuoden ylikulutuspäivä päivä olisi tullut paljon aikaisemmin. Syksyn alussa valtuustossa hyväksytään Helsingin Globaalin vastuun strategia, jonka on tarkoitus löytää keinoja pienentää Helsingin ekologista jalanjälkeä ja edesauttaa ihmisoikeuksien toteutumista.

Strategiaa on valmisteltu yli kolme vuotta. Tuloksena on surkein paperi, jonka olen koko valtuustourani aikana nähnyt. Neljä sivua tekstiä ilman yhtäkään uutta avausta. Strategiaa kuvaa hyvin “kappale” ympäristönsuojelusta. Kohta alkaa reippaasti: “Helsinki on eturivin toimija ympäristönsuojelussa.” Koko asiasta todetaan kuitenkin ainoastaan, että Helsinki tehostaa Itämeren suojelua.

Edes valtuuston jo tekemää päätöstä Reilun kaupan kaupungiksi hakemisesta ei ole haluttu kirjata ohjelmaan. Päätös oli ainoa konkreettinen velvoite, joka strategian valmisteluun oli annettu. Ruoka muodostaa jopa kolmanneksen kaikista kulutuksen ympäristövaikutuksista. Helsingin Palmia ruokkii 80 000 ihmistä päivässä. Jos ekologista jalanjälkeämme halutaan pienentää, on panostettava lähiruokaan ja vähäpäästöiseen kasvisruokaan.

Hankinnat ovat vastuullisuuden ytimessä. Vaikka Helsinki on sitoutunut pienentämään hankintojensa ympäristövaikutuksia, sosiaaliset vaikutukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kaupungin ei pitäisi tehdä hankintoja yrityksistä, joissa työntekijöiden järjestäytymisoikeutta on rajoitettu tai jotka toimivat veroparatiiseissa.

Vastuullisuuteen eivät sisälly ainoastaan välilliset vaikutukset ihmisiin. Tänne saapuvista pakolais- ja turvapaikanhakijalapsista ja -nuorista lähes kolmasosa on vaikeasti traumatisoituneita tai oireilevia, mutta heistä vain pieni osa saa hoitoa. EU:n ulkopuolelta tulevat työntekijät ovat usein Helsingin työmarkkinoilla hyvin heikoilla. Tällaisiin kysymyksiin ohjelmassa ei haluta koskea. Sen sijaan todetaan, että: “Maahanmuutto Helsinkiin on pysyvä ja vahvistuva kaupunki-ilmiö. Maahanmuuttajien merkitys kaupungin elinvoimaisuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämisessä tunnustetaan.”

Globaalin vastuun strategia olisi voinut olla mahdollisuus miettiä vakavasti toimintamme vaikutuksia ympäröivään maailmaan. Näyttää siltä, ettei tätä mahdollisuutta haluta käyttää.

Mannerheim, Suomen Muhammad

16.8.2012 / Emma Kari

Kun Tanskan suurin päivälehti Jyllands-Posten julkaisi sivuillaan profeetta Muhammadia esittäviä pilapiirroksia syyskuussa 2005, useat muslimit Tanskassa ja eri puolilla maailmaa suuttuivat. Eniten vihaan herätti pilapiirros, jossa rinnastettiin muslimien profeetta terroristiin. Jyllands-Postenin päätoimitusta ja tanskalaisia uhkailtiin. Länsimaisen maailman silmissä kohu osoitti, ettei muslimimaailma ole valmis sananvapaudelle.

Tällä viikolla Suomessa uutisoitiin, että Yle on kuvannut marsalkka Mannerheimistä kertovan elokuvan Nairobin lähistöllä Keniassa. Mannerheimia näyttelee Telley Savalas Otieno – musta mies. Lisäksi Otieno on ollut koditon ja näytellyt aikaisemmin drag queenia. Suomessa ollaan raivoissaan ja elokuvantekijöille on esitetty uhkauksia. Ilta-Lehden äänestykseen osallistuneista 87 prosenttia ei hyväksy tummaihoista näyttelijää Mannerheimin rooliin. Samat tahot, jotka tuomitsivat muslimimaailman reaktiota Muhammad-sarjakuviin, kouhkaavat nyt marsalkan häpäisemisestä.

Mannerheim on Suomessa tabu. Valkoisen kenraalin roolia sisällissodan hävinneiden joukkomurhassa ei haluta ruotia, eikä marsalkan toimien oikeudenmukaisuudesta keskustella. Samalla kun vaadimme venäläisiä ja muslimimaita hyväksymään pyhien kuvien rikkomisen sananvapauden nimissä, emme itse kykene samaan. Taiteen on tarkoitus murtaa tabuja ja asettaa meidät pohtimaan omaa tekopyhyyttämme. Vapaassa yhteiskunnassa ei voi olla yhtäkään poliitikkoa, elävää tai kuollutta, jonka käsittely on taiteessa kielletty.

Erityisen paheksuttavaksi elokuvan tuntuu tekevän se, että se on tehty suomalaisten verovaroilla toimivan Ylen toimesta. Lain mukaan Ylen tehtävä on tukea kansanvaltaa ja vahvistaa suomalaista kulttuuria sekä näyttää monipuolinen ja monikulttuurinen kuva maailmasta. Koska tehtävälinjoista löytyy sana “monikulttuurisuus” on Yle saanut nationalistien vihat päälleen. Ja nyt sanotaan, ettei Ylen tehtävä ole tehdä taidetta. Kyllä on.

Yksikään keskusteluun osallistuja ei ole nähnyt itse elokuvaa, sillä sen ensi-ilta on Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla vasta 28. syyskuuta. Itse en odota, että elokuva on kovinkaan kummoinen. Mutta ainakin se olisi hyvä katsoa, ennen kuin sen tuomitsee.

Helsingin metsäluonnon hienouksien täytyy säilyä

18.6.2012 / Emma Kari

(Teksti julkaistu Helsingin Sanomien mielipidekirjoitussivulla 18.6.)

Kevättalvella keskeytettiin hakkuut Helsingin Meri-Rastilan arvokkaissa metsissä. Hakkuiden lopettamista vaativat luonnonsuojelijat ja paikalliset asukkaat. Meri-Rastilan hienoissa metsissä on vuosikymmenten aikana liikkunut iso joukko helsinkiläisiä eri puolilta kaupunkia. Helsinkiläiset rakastavat metsiään ja siksi rakennusviraston rankka metsänkäsittelytapa on usein herättänyt vastustusta.Yksi syy Meri-Rastilan hakkuiden keskeyttämiseen oli metsissä tehdyt luontoarvionnit.

Metsien monimuotoisuutta on nyt kartoitettu Helsingissä ja tulokset ovat erinomaiset. Ympäristöministeriön rahoittamassa helsinkiläisten metsien kartoituksessa arvokkaita suojeltavia kohteita löytyi paljon. Kartoitus tehtiin Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) kriteerien mukaan. Arvokkaita kohteita löytyi yhteensä 1150 hehtaaria, eli yli 10 neliökilometriä.

Helsingin arvokkaista metsistä yli puolet on runsaslahopuista kangasmetsää. METSO-ohjelman tavoitteena on turvata metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen ja pysäyttää metsälajien uhanalaistuminen. Toistaiseksi vasta kaksi prosenttia Etelä-Suomen metsistä on suojeltu.

Kuntien metsillä on tärkeä rooli METSO-ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Helsingissä on luontevaa sovittaa yhteen metsien suojelu ja virkistyskäyttö. METSO-ohjelmalla edistetään luonnon virkistyskäyttöä: liikuntaa ja luontoharrastusta. On mahtavaa, että pääkaupungin asukkailla on ympärillään koko maan mittakaavassa arvokkaita metsiä. Luontorakkauden takia helsinkiläisten ei tarvitse matkustaa kauas.

Helsingissä on siis paljon arvokasta metsäluontoa, mutta suojeltuja metsäkohteita niukasti. Helsingin rakennusviraston metsänkäsittely on turhan tehokasta ja monimuotoisen metsäluonnon kannalta tärkeä lahopuu halutaan korjata pois. Metsienhoitoa suunniteltaessa ei oteta huomioon luontojärjestöjen asiantuntemusta.

On välttämätöntä, että näyttö Helsingin metsien merkittävistä luontoarvoista johtaa muutoksiin kaupungin metsienhoidossa ja suojelupäätöksissä. Helsingin on siirryttävä metsien luonnonarvojen säilyttämistä tukevaan metsien käyttöön. Nyt tehdyissä luontoinventoinneissa löydetyt merkittävimmät alueet on otettava osaksi metsien suojeluverkostoa.

Suuri osa tärkeimmistä luontokohteistä löytyi Östersundomin alueelta, jonka kaavaluonnos on juuri hyväksytty. Nyt täytyy varmistua siitä, että nämä alueet otetaan huomioon ja jätetään rakentamisen ulkopuolelle, kun Östersundomin lopullinen kaava hyväksytään.

Laajimmat arvokkaat kokonaisuudet löytyvät Keskupuiston ohella Helsingin itäiseltä rannikkovyöhykkeeltä: Östersundomista, Uutelasta ja Laajasalosta. Näiden alueiden keskinäinen kytkeytyneisyys tulee varmistaa. Lajien siirtyminen metsäiseltä alueelta toiselle on niiden elinvoiman kannalta tärkeää. Helsingissä tulee siirtyä yksittäisten pienten luonnonsuojelualueiden ajattelusta laajempiin kokonaisuuksiin. Tämä toiminta on perusteltua aloittaa juuri itäiseltä rannikolta.

Luonnoltaan hienoja METSO-kohteita löytyy varmasti myös Viikistä, Latokartanosta, Pukinmäestä ja Tapanilasta, alueilta, jotka nyt jäivät kartoituksen ulkopuolelle. Vielä kartoittamattomat alueet tulee kartoittaa ja kartoitustulokset tulee ottaa huomioon kaupungin metsienkäsittelyssä. Helsingin METSO I ja II -luokan metsiä tulee kohdella suojelukohteina.

Emma Kari
kaupunginvaltuutettu (Vihr.)

Anni Sinnemäki
kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (Vihr.)

Sporat ne liikkuu, lohi ei

30.5.2012 / Emma Kari

Kantakaupunkia kiertää parhaillaan HKL:n vesiratikka. HKL on siirtynyt käyttämään metro- ja raitiovaunujen liikennöinnissä Helsingin Energian vesivoimalla tuottamaa ekosähköä. Tämä sähkö on peräisin Kymijoesta.

Vesivoimalla on paljon hyviä puolia, mutta sen aiheuttama tuho halutaan Suomessa unohtaa. Kymijoki, jossa Helsingin Energia ekosähkönsä tuottaa, oli aikoinaan Itämeren runsaimpia lohijokia. Sen vesi oli puhdasta, kosket olivat komeita ja jokeen nousi kutemaan valtavia määriä lohia. Kymenlaakson teollistuessa vesi saastui ja kosket padottiin. Lohi on kotijokiuskollinen kala, jos kotijokeen ei pääse, ei kala voi lisääntyä. Muutamassa kymmenessä vuodessa Kymijoen lohi tapettiin sukupuuttoon. Nyt koko Itämeren lohi on uhanalainen.

Aikaisemmin vesivoimaloita vaadittiin rakentamaan kalatiet, joita pitkin lohet pääsisivät patojen ohi jokeen lisääntymään. Kalateitä rakennettiinkin jonkin verran, mutta niitä hoidettiin huonosti ja lopulta ne poistettiin kokonaan. Vesivoimalat vapautettiin kalatievelvoitteesta, joka korvattiin istutusvelvoitteilla tai kalatalousmaksuilla. Venäjän Nevajoesta tuotuja lohia alettiin kasvattaa valtavissa kasvattamoissa, joista ne vietiin jokeen kalastettavaksi.

Nyt jokeen on syntynyt uusi hauras lohikanta. Istutetut lohenpoikaset selviävä Itämeressä vuosi vuodelta huonommin kuin luonnossa syntyvät lohet. Istutukset eivät voi pelastaa Itämeren lohta. Pahimmillaan laitostuneiden kalojen geeniperimä on haitaksi koko joen lohikannalle. Jos lohi halutaan pelastaa, on ensiarvoisen tärkeää avata reitit kutupaikoille, jotta lohet pääsevät lisääntymään luonnossa.

Vaelluskalakantojen tilanne on niin huono, että niiden suojelemisesta sovittiin ensimmäistä kertaa myös hallitusneuvotteluissa. Tässä yhteydessä sitouduttiin uuden kalatiestrategian toteuttamiseen ja päätettiin sitoa vesivoimalaitosten jatkoluvat toimivien kalateiden rakentamiseen. Kukaan ei vain tiedä mitä tämä tarkoittaa. Ja jos kukaan ei tiedä, mitä kirjaus tarkoittaa, ei siitä todennäköisesti seuraa mitään.

Kymijoen vaelluskalaselvityksen mukaan uhanalaisen lohen nousua voitaisiin helpottaa huomattavasti rakentamalla vain kaksi kalatietä. Molemmat näistä pitäisi rakentaa juuri Helsingin Energian voimalaitoksiin Ahvenkoskelle ja Klåsaroon. Tätä Helsingin Energia ei ole kuitenkaan halunnut tehdä. Yhteiskunnalla ei ole keinoja eikä halua vaatia voimayhtiöiltä uhanalaisten vaelluskalojen pelastamista. Voimalaitokset sanelevat politiikan.

Kymijoessa on valtava luonnonlisääntymisen potentiaali, jonka toteutuminen parantaisi koko Itämeren lohen tilannetta. Joten samalla kun HKL hehkuttaa Ahvenkoskesta saamaansa ekoenergiaa, sen tulisi asiakkaana edellyttää yhtiötä kantamaan vastuunsa aiheuttamastaan tuhosta. Samaa tulisi vaatia myös Helsingin Energian johtokunnassa istuvien poliitikkojen.

Tarpeeksi hyvä äiti

13.5.2012 / Emma Kari

En ole koskaan lukenut yhtään kasvatusopasta. En osaa nimetä yhtäkään kasvatusfilosofiaa. Haen usein lapseni viimeisenä tarhasta. Unohdin päiväkodin äitienpäiväkahvit. Tein jälleen töitä puolet viikonlopusta. Naureskelen usein ystävilleni huonon äitiyden olevan osa identiteettiäni. Ajatus siitä, että olisin erityisen hyvä äiti, ei istu.

Kun odotin lastani eksyin jotain tietoa etsiessäni vauva-foorumille, jonka jälkeenpäin olen oppinut tuntemaan nimellä äitien homma-foorum. Minulle oli järkytys törmätä siihen totalitaristiseen tuomitsemisen maailmaan, jota viestiketjuissa kirjoittavat äidit ylläpitivät. Milloin imettäjät haukkuivat imettämättömät, milloin toisinpäin. Kotiäidit solvasivat työssäkäyviä itsekkäiksi ja työssäkäyvät kotiäitejä säälittäviksi. Ja muistaakseni lapsen kasvisruokavaliota verrattiin lapsen pahoinpitelyyn. Jokaisella oli vain yksi totuus äitiydestä, perheestä ja lapsen kasvatuksesta.

Kun joku äiti ei tähän muottiin sopinut, tuomio oli armotonta: Huono äiti. Ja pahinta mitä nainen voi olla, on huono äiti. Hirveimmältä tuntui ajatus siitä, että minä tulisin olemaan osa tätä porukkaa. Tämän peittelemättömän yhteiskunnan kontrollin kohteeksi joutuminen tulee monelle lapsen saaneelle täytenä yllätyksenä. Yhtäkkiä bussissa istuva vanhuksella on oikeus kommentoida äitiyttäsi, koska lapsesi itkee. Jostain syystä saat tarjoilijalta pahan katseen tilatessasi lasin punaviiniä. Ja jokaisella on oikeus paheksua jokapäiväisiä päätöksiäsi, koska toisin kuin sinä, he toimivat lapsesi parhaaksi.

Viimeinen naurettavuus äitien kyttäämisessä oli uutinen Vauvakinojen kieltämisestä. Yleisövihjeen seurauksena elokuvia valvovat viranomaiset halusivat kieltää K7- elokuvat sylivauvojen kanssa elokuvissa käyviltä äideiltä. Yhtäkkiä äitien elokuvissa käyminen olikin jotain paheksuttavaan ja viranomaisten oli suojeltava vauvoja. Äitien on parempi jäädä kotiin, onhan se lapsen parhaaksi.

Jyväskylän yliopistossa aiheesta väitöskirjaa valmisteleva tutkijatohtori Eija Sevonin mukaan lapsikeskeinen äitiyden ihannekuva kiristää keskustelua ja aiheuttaa äideille turhaa ahdistusta. Ihmiset puhuvat siitä, mitä on hyvä vanhemmuus parhaimmillaan, kun pitäisi puhua siitä, mikä on riittävää. Ohjeena Sevon kehottaa naisia pitämään omasta identiteetistään kiinni. Äitiys on elämän yksi rooli, mutta ei se ainoa. Ja tässä tietenkin auttaa se, jos pystyy ympäröimään itsensä ihmisillä, jotka tuomitsemisen sijaan tukevat.

Oma äitini on aina pitänyt savitöiden tekemistä siivoamista tärkeämpänä ja hänestä einesruuat olivat yksinhuoltajaperheiden onnen perusta. Äiti oli usein väsynyt ja moni asia meni perheessämme oli vähän sinnepäin. Mutta silti hän oli minusta paras mahdollinen äiti, jonka rakkautta en ole kertaakaan kyseenalaistanut. Olimme tarpeeksi hyviä ja se riittää.

Hyvää äitienpäivää kaikille tarpeeksi hyville äideille. Te olette parempia kuin luulettekaan!

HOK-Elannon ja Helsingin avoliitto

7.5.2012 / Emma Kari

Arvostan suuresti osuuskuntatoimintaa. On hienoa ajatella, että ihmiset itse omistavat kaupan, jossa asioivat. Osuuskaupan erityispiirteitä on demokraattisesti valittu hallinto ja Helsingin Osuuskauppa Elannon edustajiston vaalit ovat parhaillaan käynnissä.

Miksi sitten en itse ole ehdolla edustajistovaaleissa, vaikka pidän osuuskuntatoimintaa tärkeänä? Suomessa kaksi suurinta kaupparyhmittymää hallitsee yli 80 prosenttia päivittäistavarakauppasta ja S-ryhmän markkinaosuus on yli 45 prosenttia. Kunnallispoliitikkojen tekemät kaavoituspäätökset vaikuttavat kauppojen kilpailuasemaan. S-osuuskauppojen valtuustoissa istuu ympäri Suomen lukuisia kunnallispoliitikkoja ja kansanedustajia.

Poliitikkojen ja HOK-Elannon väliset tiiviit suhteet nousivat keskusteluun, kun julkisuuteen tuli tieto edustajistossa istuvien kuntapoliitikkojen ja heidän perheenjäseniensä saamista muhkeista alennuksista S-ryhmän tuotteista. Etuihin kuului mm. 15 prosentin alennus käyttötavaroista, kolmen prosentin alennus ruuasta ja korkeampi korko S-Pankin käyttötileille. Kohun myötä alennuksista luovuttiin, mutta tämän vuoden alusta S-ryhmän päättivät jälleen jatkaa alennuksien antamista.

Ennen HOK-Elannon vaaleja Helsingin vihreät päätti olla laittamatta ehdolle kaavoituksesta päättäviä keskeisiä kuntapolitiikkoja. Tämä koskee niin kaupunginhallituksen kuin kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistölautakunnan jäseniä. Tavoitteena on saada aikaan hajurako suuren kaupallisen toimijan ja kunnallisen päätöksenteon välille.

Hajuraon syntymistä ei silti ole odotettavissa ainakaan näiden vaalien jälkeen. Edustajistovaaleissa ovat ehdolla kaikki kokoomuksen ja lähes kaikki sosialidemokraattien kaupunginhallituksen jäsenet. Edustajistoon hakevat myös RKP:n ja keskustan kaupungihallitusedustajat. Samoin edustajistopaikkansa pyrkii uusimaan kaupunginhallituksen kokoomuslainen puheenjohtaja Risto Rautava. HOK-Elannon ja Helsingin keskeisten kuntapolitiikkojen välit säilyvät siis läheisinä myös tulevaisuudessa.

Äänioikeuttaan HOK-Elannon vaaleissa kannattaa silti käyttää. Itse aion äästää vihreää ehdokasta, joka ei ole valtuutettu tai kansanedustaja. Äänestysaika on 2.-14. toukokuuta ja äänestää voi sekä netissä että kirjeitse.

Östersundom

10.4.2012 / Emma Kari

Koko sen ajan, jonka olen ollut valtuutettu, Östersundomin kaavasta on puhuttu tämän kauden tärkeimpänä asiana. Helsingissä on kuitenkin keskitytty joopas-eipäs-Guggenheim -keskusteluun ja Östersundom on saatu kaavoittaa kaikessa rauhassa. Vantaan ja Sipoon kaupunginhallitukset ovat yleiskaavaluonnoksen jo hyväksyneet. Tänään siunauksensa sille antoi Helsingin kaupunginhallitus.

Vihreät vaativat kaupunginhallituksessa alueen luontoarvojen parempaa huomioimista ja äänestivät kaavaa vastaan. Jäimme vaatimustemme kanssa yksin. Kaupunginhallituksen enemmistö päätyi luontoarvojen huomioimisen sijaan poistamaan pohjaesityksestä luonnonsuojelualueita turvaavia kohtia. Mitään järkevää perustetta enemmistön päätökselle on vaikea löytää.

Östersundomin alue rajautuu pohjoisessa Sipoonkorven kansallispuistoon. Sipoonkorpi on yksi harvoista suurista yhtenäisistä metsäalueista pääkaupunkiseudun lähellä. Tämän laajan metsän eteläraja määritellään tässä kaavaprosessissa. Lisäksi noin puolet Östersundomin eteläisistä rannoista on EU:n Natura-ohjelmaan kuuluvia lintualueita, joiden suojeluarvoja kaupunginhallituksen tänään hyväksymä kaavaluonnos todennäköisesti tuhoaa.

Kahden Natura-alueen välissä sijaitsevan ja tärkeitä luontoarvoja sisältävän Talosaaren rakentaminen on kaavan suurimpia ongelmakohtia. Säästämällä Talosaari rakentamiselta turvattaisiin lintulahtien rauha ja Östersundomin uudet asukkaat saisivat virkistyskohteen upean luonnon keskelle. Lisäksi vihreät ovat vaatineet Porvarinlahden ja Bruksvikenin Natura-alueiden väliin jäävän niemen säästämistä. Tämän muutoksen vaikutus alueen asukasmääriin olisi pieni, mutta sen merkitys luonnonarvojen kannalta merkittävä.

Vihreät halusivat palauttaa kaavan uudelleen valmisteltavaksi, jotta rakentaminen ei heikentäisi Natura-alueiden suojeluarvoja tai rajoittaisi mahdollisuuksia laajentaa Sipoonkorven kansallispuistoa Helsingin alueelle. Vihreät eivät missään vaiheessa ole väittäneet, etteikö Helsinki tarvitsisi kipeästi uusia asuntoja ja etteikö Östersundomiin voisi näitä asuntoja rakentaa. Verrattuna luontojärjestöjen valmistelemaan varjokaavaan vihreiden esitys oli hyvin maltillinen ja sisälsi jo valmiiksi vaikeita kompromisseja.

Vihreät ovat myös saaneet Östersundomin kaavoitusprosessissa monia tavoitteita läpi. Valtaosa uudesta asutuksesta keskittyy Porvoon moottoritien ja Uuden Porvoontien välissä oleville luontoarvoiltaa vähäisemmille alueille. Lisäksi uusi asuinalue on pääsääntöisesti suunniteltu tiiviiksi ja joukkoliikenteeseen nojaavaksi. Tämä on ekologisen kaupunkirakenteen perusta. Tämän päiväinen päätös oli kuitenkin pettymys.

Ekologiseen rakentamiseen kuuluu myös luontoarvojen huomioinen. Tämän vihreät olisivat halunneet varmistaa.

Helsinki versomaan

22.3.2012 / Emma Kari

Osallistuin eilen ympäristöjärjestö Dodon hyötyviljelyseminaariin Kiasmassa. Tilaisuus oli tupaten täynnä, yleisö innostunutta ja puhujat ihanan inspiroivia.

Mutta miksi kaupungin pitäisi olla kiinnostunut näistä laareissa porkkanaa kasvattavista hipeistä? Suomessa kaupunkiviljelyä vielä vierastetaan ja asia tuntuu marginaaliselta ilmiöltä. Maailmalla kaupunkiviljelyä harjoittaa kuitenkin yli 800 miljoonaa ihmistä ja arvioiden mukaan 15-20 prosenttia maailman ruoasta tuotetaan kaupungeissa.

Kaupunkiviljely voidaan nähdä osana muutosta, jossa ruuantuotanto kehittyy hajautettuun ja ympäristöystävälliseen suuntaan. Dodon visioissa tulevaisuuden kaupungit vihertävät kattopuutarhoineen, hedelmäpuubulevardeineen ja marjapensaspuistoineen. Itseeni tämä visio vetoaa.

Seminaarin perusteella kaikkialla Helsingissä tuntuu tapahtuvan. Pasilan viljelykeskus Kääntöpöydälle nousee parhaillaan kasvihuone ja kahvila, Dodo on saanut ympäristöpalkinnon Kalasataman kaupunkipuutarhatoiminnasta, Herttoniemen ruokaosuuskunnan toiminta laajenee, ravintola Savoyn katolle perustettava puutarha on suunnitteilla, Lasten ja nuorten puutarhayhdistys käynnistää parhaillaan viljelyhankkeita koulujen ja päiväkotien kanssa sekä nuorisotalo Hapen parvekkeelle on rakennettu nuorten oma kattopuutarha.

Paitsi että kaupunkiviljelyllä voidaan tuottaa ruokaa, on siitä muutakin hyötyä. Kerrostalojen yhteiset puutarhat lisäävät yhteisöllisyyttä ja asumisviihtyisyyttä. Viherpintojen lisääminen kaupungissa vähentää ilmansaasteita ja hulevesien tulvimista. Kasvit vaimentavat melua ja parantavat ilmanlaatua. Viherkattojen on todettu vähentävät energiankulutusta, sillä niiden luoma eristys lämmittää talvella ja jäähdyttää kesällä. Ja ehkä ennen kaikkea puutarhat ja pienviljelmät ovat hauskoja. Ne tekevät kaupungista mukavan paikan.

Kaupungin rooli viljelijöiden silmissä on kaksinainen. Joitain hankkeita kaupunki on lähtenyt tukemaan, mutta monet kokevat kaupungin tahmean ja ristiriitaisen byrokratian lannistavana. Kaupungin ei pitäisi olla estämässä tätä hienoa trendiä. Helsingissä olisi nyt mietittävä keinoja, joilla kaupunkivilelyä ja viherkattorakentamista voitaisiin edistää.

Ja ainakin olisi käytävä läpi ne säädökset ja käytännöt, jotka vaikeuttavat kaupunkilaisten omatoimista asuinympäristönsä viherryttämistä.

Palmuöljydieselin aika Helsingissä on ohi

13.3.2012 / Emma Kari

Helsingin seudun liikenne (HSL) on tänään päättänyt lopettaa palmuöljydieselin suosimisen joukkoliikenteen kilpailutuksissa. Päätös tehtiin vähin äänin, mutta se on pitkän kampanjoinnin ja useiden neuvotteluiden tulos.

Pääkaupunkiseudun busseissa alkoi Neste Oilin palmuöljydieselin testaamisen syksyllä 2007. Kokeilu kesti vuoden 2010 loppuun, jolloin oli tarkoitus päättää palmuöljydieselin käytön jatkamisesta ja laajentamisesta. Toisin kuitenkin kävi.

Neste Oilin kehittämän NExBTL-dieselin piti olla biopolttoaineiden ihmelapsi. Teknologia oli huippulaatua, piipunpääpäästöt olivat vähäisiä ja kaikki näytti hetken hyvältä. Neste Oilin raaka-ainevalinta osoittautui kuitenkin katastrofaalisen huonoksi.

Palmuöljyn tuotanto on suurimpia sademetsien hävitykseen johtavia tekijöitä Indonesiassa ja Malesiassa. Metsäkadon takia palmuöljydieselin ilmastopäästöt ovat pahimmillaan moninkertaiset tavalliseen dieseliin verrattuna. Palmuöljyn käyttämisen seurauksena Neste Oil äänestettiin viime vuonna maailman vastuuttomimmaksi yhtiöksi.

Helsingissä palmuöljykiista käynnisti keskustelun kaupungin globaalista vastuusta. Onko oikein vähentää omia piipunpääpäästöjämme tavalla, joka aiheuttaa suurta vahinkoa muualla? Kritiikki oli suurta ja kokeilu heikensi myös Helsingin joukkoliikenteen mainetta. Lopulta kokeilu pääkaupunkiseudun busseissa ei saanut jatkoa, mutta HSL päätyi myöntämään palmuöljypohjaisen polttoaineen käytöstä kilpailutuksissa extra-pisteitä.

Kaupunginvaltuusto ei pitänyt tätä linjausta oikeana ja hyväksyi puolitoista vuotta sitten tekemäni ponnen siitä, että HSL:n bussiliikenteen kilpailutuskriteereissä asetetaan etusijalle jätteistä ja muista kuin trooppisista ruokakasveista valmistetut biopolttoaineet.
Eli suomeksi sanottuna palmuöljypohjaisten polttoaineiden käyttämisestä ei enää saisi hyötyä joukkoliikenteen kilpailutuksissa.

Ponnen hyväksymisen jälkeen mitään ei näyttänyt tapahtuvan. Kuitenkin tänään HSL:n hallitus hyväksyi uuden ympäristöbonusjärjestelmän, joka toimii ponnen mukaisesti. Palmuöljyn käytöstä ei enää saa kilpailuetua. Kunnallispolitiikassa asiat etenevät usein hitaasti ja voitot jäävät helposti huomaamatta. Päätös on tärkeä. Asiakas toisensa jälkeen viestittää Neste Oilille, etteivät halua sademetsää tankkiinsa.

Ja Indonesian orangit kiittävät.

Luomumaidon pullonkaula

5.3.2012 / Emma Kari

Vihreiden tavoitteena on nostaa luomun osuutta julkisissa hankinnoissa.

Helsingissä asiaa saatiin eteenpäin ruokalinjauksissa, joiden mukaan vuonna 2015 puolet helsinkiläisten päiväkotien ruuasta on oltava luomua. Tavoitetta on pidetty tärkeänä ja valtuusto lisäsi tämän vuoden budjettiin lisärahan päiväkotien luomuruuan lisäämiseksi. Tammikuussa Helsingin päiväkotien puurot muuttuivatkin luomuksi ja maaliskuusta alkaen tarjotaan kerran viikossa luomuraaka-aineista valmistettu pääruoka.

Helppo tapa saavuttaa tavoite, olisi vaihtaa päiväkodeissa käytettävät maitotuotteet luomuksi. Monelle tuli yllätyksenä se, ettei näin voida tehdä. Ongelmana on D-vitamiini. Suomalaisten D-vitamiinin saannin parantamiseksi maitoon lisätään D-vitamiinia. Ainoa maito, johon D-vitamiinia ei lisätä, on luomumaito.

Suomessa on perinteisesti lähdetty siitä, että lapset saavat päiväkoti- ja kouluruuasta kaikki tarpeelliset ravinteet. Tästä syystä kunnalliset ruokapalvelut pitävät D-vitaminointia luomumaidon käytön ehtona. D-vitamiinin lisääminen kasvattaisi luomumaidon kysyntää, mutta yllättäen suurimmat vastustajat löytyvät juuri luomun kannattajista.

Nykyinen teknologia edellyttää vitaminoinnin yhteydessä luomumaidon homogenointia, mikä vähentäisi maidon luonnollisuutta. Luomutuotantoa säätelevän EU-lainsäädäntö sallii vitamiinien lisäämisen luomuelintarvikkeisiin vain, jos niiden käyttö on kyseisissä elintarvikkeissa lakisääteistä. Suomessa maidon D-vitaminointi voidaan säätää pakolliseksi vain, jos sillä on vahvat kansanterveydelliset perusteet.

D-vitaminoinnin vastustajat painottavat sitä, että D-vitamiiniravintolisien käyttö riittää turvaamaan D-vitamiinin saannin. He siis korostavat vanhempien vastuuta lasten ravitsemuksesta. Ongelma on se, että vanhempien kiinnostus ja tietoisuus ravitsemuksesta vaihtelee paljon. Keskimäärin asiaan kiinnitetään enemmän huomiota perheissä, joissa asiat ovat muutenkin paremmin. Siksi päiväkodeissa halutaan tarjota D-vitaminoituja maitotuotteita.

Ruotsissa maidon D-vitaminointi on lakisääteistä ja niinpä luomumaitoa tarjotaan myös päiväkodeissa ja kouluissa. Itse en näe mitään syytä, miksi näin ei voitaisi tehdä myös Suomessa.

Kategoria: Blogi (Page 17 of 20)

Helsingin Globaalin vastuuttomuuden strategia

Mannerheim, Suomen Muhammad

Helsingin metsäluonnon hienouksien täytyy säilyä

Sporat ne liikkuu, lohi ei

Tarpeeksi hyvä äiti

HOK-Elannon ja Helsingin avoliitto

Östersundom

Helsinki versomaan

Palmuöljydieselin aika Helsingissä on ohi

Luomumaidon pullonkaula

Viimeisimmät artikkelit

Vihreät linkit

Emma Kari

Vihreät linkit

FACEBOOK

TWITTER

INSTAGRAM

Youtube

Tilaa Emman uutiskirje