“Suomea vaivaa ihmisoikeusarroganssi. Täällä ajatellaan, että ihmisoikeussopimukset koskevat ainoastaan kehitysmaita.” Näin totesi Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntijalakimies Suvianna Hakalehto-Wainio tänään Pakolaisneuvonnan järjestämässä seminaarissa. Keskustelun aiheena oli paperittomien kohtaaminen terveyspalveluissa ja paperittomien lasten ja odottavien naisten jääminen perusterveydenhuollon ulkopuolelle.

Paperittomalla tarkoitetaan ihmistä, jonka oleskelu ei ole virallisesti viranomaisten tiedossa tai sallimaa. Taustalla voi olla käännyttämisen pelko, ihmiskauppa tai lukemattomat muut syyt. Paperiton on erityisen haavoittuvassa asemassa, he ovat alttiita hyväksikäytölle ja huonolle kohtelulle. Suomessa arvioidaan olevan muutama tuhat paperitonta ja suurin osa heistä elää Helsingissä. Paperittomien lasten määrää ei tiedä kukaan.

Suomi on allekirjoittanut YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen yli 20 vuotta sitten. Sen mukaan lapsille kuuluvat yhtäläiset oikeudet riippumatta heidän vanhempiensa tilanteesta. Terveydenhoidossa tämän pitäisi tarkoittaa sitä, että paperittomien lapset saavat saman hoidon kuin suomalaiset lapset. Näin ei kuitenkaan ole. Suomessa paperittomilla on oikeus ainoastaan kiireelliseen terveydenhoitoon. Muu terveydenhoito on vapaaehtoisten lääkäreiden pyörittämän paperittomien klinikan, eli Global Clinicin, varassa. Klinikka on auki pari tuntia viikossa ja lääkäreillä on käytössään hyvin alkeelliset tutkimusvälineet.

Poikkeusta ei tehdä myöskään raskaana olevien naisten kohdalla. Abortti Suomessa saattaa maksaa paperittomalle naiselle jopa useita tuhansia euroja. He eivät ole raskauden seurannassa. Synnyttävä nainen harvoin käännytetään sairaalan ovelta, mutta synnytyksen jälkeen paperittomat naiset ovat jälleen omillaan. Lähes joka viides Global Clinicin asiakas hakee apua raskauteen ja ehkäisyyn liittyviin ongelmiin.

Sosiaali- ja terveysministeriö on todennut, etteivät paperittomien oikeudet terveydenhoitoon Suomessa toteudu. Myös Suomen lääkäriliitto on pitkään vaatinut asian korjaamista. Ruotsissa lasten ja raskaana olevien paperittomien terveydenhoito turvataan kesällä voimaan tulevalla lailla. Paperittomat lapset tulevat olemaan oikeutettuja samaan terveydenhoitoon kuin ruotsalaisen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat. Samaan tilanteeseen tulisi päästä myös Helsingissä.

Tein viime valtuustokaudella asian hoitamisesta valtuustoponnen, joka sai sekä kaupunginvaltuuston että sosiaali- ja terveyslautakunnan tuen. Seuraavaksi asiaa käsitellään kaupunginhallituksessa. Vähintään lasten ja odottavien äitien oikeus terveydenhoitoon on tällöin turvatta.

Olen suuri suomalaisen neuvolajärjestelmän fani. Ensimmäisen lasta odottaessani muistan usein ajatelleeni, että ainakin neuvolassa hyvinvointivaltio on vielä täysissä voimissaan. Ja jos joku asia toimii, kannattaako sitä muuttaa? Mielestäni kannattaa.

Helsingissä eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Lähes joka kymmenes alle 18-vuotiaista lapsista on lastensuojelun asiakkaina. Määrä on kasvanut muutamassa vuodessa lähes 40 prosenttia. Ja kuten niin monissa muissakin ongelmissa, lastensuojelussa erot eri asuinalueiden välillä ovat Helsingissä poikkeuksellisen suuria.

Neuvolassa palvelu on samaa niin eiralaiselle kuin jakomäkeläisellekin perheelle. Ahkerimmin perheiden palveluita käytetään siellä, missä perheillä menee yleisesti ottaen paremmin. Kantakaupungin neuvolat ovat ruuhkautuneet pahasti, kun taas joillain alueilla neuvolatarkastukset saatetaan jättää kokonaan väliin. Ja tarkastukset jäävät väliin juuri niiltä lapsiperheiltä, joille tuen saaminen olisi erityisen tärkeää.

Lastensuojelussa puhutaan mielellään ennaltaehkäisystä. Helsingin kaupungilla työskentelee lastensuojelutyössä yli tuhat ihmistä, kun taas perheiden ongelmia ennaltaehkäisevässä neuvola- ja perhetyössä sekä perheiden erityispalveluissa on puolet vähemmän työntekijöitä. Lastensuojelutyötä tarvitaan, kun ongelmat ovat jo syntyneet. Rahankäytössä ennaltaehkäisy ei siis näy.

Terveysasemien toimintaa ollaan uudistamassa. Samalla on hyvä miettiä, onko neuvoloiden tarpeen tulevaisuudessa olla osa terveysasemia? Jos äitiys- ja lastenneuvolapalvelut, perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu löytyisi saman katon alta, olisi perheiden tukeminen helpompaa. Helsingissä toimii valtava määrä lapsi- ja perhejärjestöjä, joiden toimintaa voitaisiin yhdistää näihin “perhekeskuksiin”. Keskuksen aulassa voisi olla vauvakahvila, johon perheet voisivat tulla juomaan päiväkahvinsa, tapaamaan muita perheitä ja saada helposti apua jokapäiväisiin ongelmiin.

Saimme viikko sitten sovittua valtuustostrategiassa siitä, että niin neuvotoiminnassa kuin perhetyössäkin tullaan panostamaan erityistä tukea tarvitseviin alueisiin. Tämä oli itselleni koko strategian tärkeimpiä kirjauksia. Perhekeskus-ajatusta olisikin hyvä kokeilla siellä, missä lastensuojelun tarve on kaikista suurin.

Ehkä perheitä päästäisiin auttamaan ennen kuin lastensuojelulle olisi tarvetta.

Kaupunginhallituksen enemmistö päätyy tänään hyvin todennäköisesti kannattamaan kaupungin lisärahoitusta Olkiluoto 3:n vaikeuksissa olevalle ydinvoimahankkeelle. Päätös on huono. Sen sijaan olisi alettava valmistelemaan Olkiluoto 3 -omistuksesta luopumista. Niin taloudelliset kuin ympäristölliset seikat puhuvat selvää kieltä siitä, ettei Helsingin kannata olla mukana uusissa ydinvoimahankkeissa.

Helsinki on suoraan mukana niin Olkiluoto 3:ssa kuin suunnitteilla olevassa Olkiluoto 4 -hankkeessa. Lisäksi Helsinki omistaa merkittävän osan Vantaan energiasta, joka puolestaan on osallisena kaatumisen partaalla olevassa Fennovoiman hankkeessa.

Helsingin päästöjen vähentäminen on tärkeää, kun Helsingin energian osuus koko Suomen päästöistä on 5 %. Neljä Suomen 50 eniten saastuttavasta laitoksesta sijaitsee Helsingissä, joista kaksi on top 10:ssä. Kaksi kolmasosaa Helsingin päästöistä syntyy kaukolämmöstä ja liikenteestä.

Ydinvoimahankkeisiin osallistuminen ei Helsingin päästöjä vähennä. Helenin fossiilivoimalat pyörivät tasan sen mukaan, kuinka paljon kaupungissa tarvitaan kaukolämpöä. Sähköä riittää myytäväksi kaupungin ulkopuolellekin.

Helsingin päästöjen vähentämiseksi merkittävällä tavalla on parasta:

– vähentää lämmityksen tarvetta eli parantaa rakennusten energiatehokkuutta

– korvata maakaasua ja kivihiiltä biokaasulla ja biomassalla

– pienentää liikenteen päästöjä

Sen sijaan, että rahaa heitetään kalliisiin ydinvoiman ikuisuushankkeisiin, Helsingin pitäisi investoida energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian lisäämiseen kaukolämmön tuotannossa.

Ydinvoiman kustannukset kohoavat. Ydinvoimahankkeiden kustannukset näyttävät liikkuvan vain yhteen suuntaan: ylöspäin. Olkiluoto 3:n piti olla kiinteällä hinnalla toteutettu, avaimet käteen projekti ja silti omistajilta tullaan nyt hakemaan lisärahaa. Arviot uusien reaktorien hinnasta ovat nousseet jo 8 miljardin euron kieppeille. Suunnitteilla olevan Olkiluoto 4:n kohdalla se merkitsisi Helsingille 800 miljoonan euron investointia.

Helsingin pitäisi nyt irrottautua ydinvoimahankkeiden riskeistä ja ryhtyä järjestelmällisesti investoimaan lämmitystarpeen ja kaukolämmön tuotannon päästöjen vähentämiseen.

Helsingissä on taas kaivettu esiin kokoomuksen liikennepolitiikan lempilapsi, keskustatunneli. Keskustatunnelin kanssa on nyt venkoiltu 15 vuotta. Kyseessä on Helsingin mittakaavassa historiallisen kallis autoilunedistämishanke.

Autojen siirtäminen maan alle on hyvä ajatus, jota vihreät kannattavat. Parhaassa tapauksessa keskustatunnelin rakentaminen voisi osaltaan sujuvoittaa liikennettä ja helpottaa kävelykeskustan toteutumista.

Mutta kultainen nousukausi on ohi ja politiikkaa tehdään niukkuuden vallitessa. Helsingin velkaantumisen takia kaupunginjohtaja Pajunen on juuri esittänyt valtuustolle 400 miljoonan vuosittaista investointikattoa. Tämä tarkoittaisi, että kaupunkimme homekoulujen korjaaminen, uusien asuntojen rakentaminen ja joukkoliikennehankkeet ovat yksi toisensa jälkeen vaarassa jäädä toteutumatta.

Investointeja on nyt tarkasteltava entistä kriittisemmin. Ja kun verorahojen käyttöä laitetaan tärkeysjärjestykseen, ei autoilua lisäävät järjettömän kalliit autotunnelit ole järkevän saati kestävän kaupunginsuunnittelun prioriteetti. Keskustatunnelin hinnan on varovaisten kustannusarvioiden perusteella kerrottu olevan puoli miljardia euroa. Todelliset kustannukset liikkuvat kuitenkin todennäköisesti lähempänä miljardia kuin puolta miljardia euroa.

Kokoomus on väläytellyt yksityisiä rahoittajia investointikaton kiertämiseksi, mutta ei kukaan ei Suomessa anna tällaisia summia ilmaiseksi. Raha on maksettava rahoittajille takaisin tavalla tai toisella. Tunnelin käyttömaksuilla ei tällaisia summia saada kasaan. Lopulta raha tullaan jokatapauksessa kaivamaan veronmaksajien taskuista.

Liikennettä voidaan sujuvoittaa ilman, että käytämme miljardi euroa yhteen tunneliin. Vihreät ovat jo pitkään ajaneet ruuhkamaksujen käyttöönottoa ja rahan laittamista julkisen liikenteen parantamiseen. Tämä rajoittaisi autoliikenteen kasvua ja ohjaisi ihmiset käyttämään joukkoliikennettä. Jos haluamme, että Helsinki kasvaa kestävästi, on meidän käytettävä rahamme sen mukaisesti. Autoja on kaupungissa aina juuri niin paljon, kuin niille annetaan tilaa. Asukkaat valitsevat nopeimman ja kätevimmän liikkumismuodon. Se, mikä liikkumismuoto on paras, on tehdyn liikennepolitiikan seurausta.

Vihreät olisivat halunneet rakentaa Jätkäsaaresta joukkoliikenteellä liikkuvan kaupunginosan. Nyt Mechelininkatua myllätään ja liikenteen kanssa ollaan ongelmissa, koska autottoman kaupunginosan sijaan haluttiin parkkipaikkoja.

Nyt tehdyt liikennearviot, joilla keskustatunnelin tarpeellisuutta perustellaan, nojaavat vanhaan kaavan. Kun ihmisiä tule lisää, he tuovat samassa suhteessa autoja mukanaan. Jos uudet asuinalueet rakennetaan joukkoliikenteeseen perustuviksi, niihin muutavat ihmiset käyttävät joukkoliikenteellä.

Kiista keskustatunnelista on kiista siitä, halutaanko helsinkiläisten veroeurot käyttää autoilun vai joukkoliikenteen edistämiseen. Vihreille valinta on selvä.

(Teksti on alunperin julkaistu Helsingin Vihreiden nettisivuilla)

Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti tänään, että Helsingissä lähdetään etsimään keinoa taata paperittomille ihmisille pääsy välttämättömään terveydenhuoltoon. Asia oli käsittelyssä viime vuonna tekemäni valtuustoponnen takia.

Suomessa arvioidaan asuvan 2 000 – 3 000 paperitonta siirtolaista. Paperittomilla tarkoitetaan ilman voimassa olevaa viisumia tai oleskelulupaa maassa asuvia ihmistä. Heidän lisäkseen on ihmisiä, joita joilta puuttuu oikeus julkiseen terveydenhuoltoon.

Erityisen vaikea tilanne on raskaana olevien naisten ja lasten kohdalla. Jokaisen sairaan lapsen tulisi päästä lääkäriin ja jokaisen odottavan äidin pitäisi saada synnyttää turvassa. Lääkäriliitto sekä useat ihmisoikeus- ja lapsijärjestöt ovat jo pitkää toivoneet tilanteen korjaamista. Lisäksi erityisesti hiv-, hepatiitti- tai tuberkuloositartuntaa pelkäävien ihmisten pääsy testeihin on turvattava. Tartuntatautien hoitaminen on meidän kaikkien etu.

Nyt paperittomia ihmisten terveydenhuolto on lääkäreiden vapaaehtoistyön varassa. Monelle lääkärille on ollut vaikea paikka huomata, etteivät he saa työssään hoitaa kaikki sairaita ja apua tarvitsevia ihmisiä. Siksi osa lääkäreistä on alkanut hoitaa paperittomia ihmisiä työaikansa jälkeen paperittomien klinikalla.

Useimmista EU-maista poiketen Suomessa ei tarjota edes välttämätöntä terveyden- ja sairaanhoitoa. Esimerkiksi Ruotsin hallitus päätti kesäkuussa, että paperittomille ryhdytään tarjoamaan samat terveydenhuoltopalvelut kuin turvapaikanhakijoille. Nykytoiminnalla rikomme kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja suosituksia.

Seuraavaksi asiaa käsitellään kaupunginhallituksessa. On hienoa, jos Helsinki lähtee nyt luomaan mallia siitä, miten näiden kaikkein huonoimmassa asemassa olevien ihmisten terveydenhuolto saadaan kuntoon.