Kategoria: Blogi (Page 12 of 20)

Lasten ja vammaisten joukkoliikennealennus säilytettävä

HSL esittää lastenrattaiden ja pyörätuolien alennuksen poistamista ratikoista ja metroista. Esitys liittyy koko Helsingin seudun taksa- ja lippujärjestelmän uudistamiseen, jota on valmisteltu jo vuosia. Uudistuksessa on paljon hyvää, mutta nyt ollaan pahasti pielessä.

Perusteeksi lastenrattaiden ja pyörätuolien alennuksen poistamiselle annetaan se, että lippujen hinnoittelu halutaan tehdä liikennepoliittisin perustein, eikä sosiaalipoliittisin perustein. Silti uudessa lippujärjestelmässä senioreille tullaan myöntämään jatkossa seniorilippu, opiskelijoille opiskelijalippu ja lapsille lapsilippu. Nämä ovat kaikki hyviä ja perusteltuja alennuksia. Mutta miksi vammaiset ja pienet lapset ovat eri asia?

Toinen peruste esitykselle on, että erilaiset alennus- ja vapaaliput monimutkaistavat matkalippujärjestelmää. Tämä tekee hinnoittelun hahmottamisesta hankalaa. Jokaiselle lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa matkustavalle järjestelmä on kyllä täysin selkeä. Kyse ei ole siitä, miltä ovelta lipun pystyy nykyisin ostamaan, vaan siitä, että alennus on osa järkevää liikennepolitiikkaa.

Metro on joukkoliikennevälineistä esteettömin ja siellä on eniten tilaa rattaille ja pyörätuoleille. On huonoa liikennepolitiikkaa ohjata kaikki lastenrattaita ja pyörätuolia käyttävät käyttämään bussia. Bussien keskiosiin mahtuu kahdet tai maksimissaan kolmet rattaat. Itse olen usein jäänyt lastenrattaiden kanssa bussin ulkopuolelle, kun vaunupaikat ovat jo täynnä. Voin kertoa, että nämä kokemukset eivät lisää joukkoliikenteen käyttäjätyytyväisyyttä.

Helsingin tavoitteena on kasvattaa joukkoliikenteen käyttöosuutta ja vähentää yksityisautoilua. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että erityisesti helsinkiläiset lapset ja lapsiperheet oppivat aktiivisiksi joukkoliikenteen käyttäjiksi. Me emme halua, että helsinkiläiset joutuvat hankkimaan auton aina lapsen synnyttyä. Meidän pitää kannustaa kaikin mahdollisin tavoin juuri pienten lasten vanhempia käyttämään joukkoliikennettä.

Itse olen aikaisemmin esittänyt lastenrattaita koskevan alennuksen koskemaan myös kantoliinassa tai rintarepussa lastaan kuljettavia matkustajia. Tämä olisi järkevää liikenne- ja sosiaalipolitiikkaa.

Kokoomus kalastaa liian monilla verkoilla

Itämeren lohi on uhanalainen, vaelluskalojen joet on pitkälti padottu ja useat kalakannat heikolla tolalla. Suomen kalapolitiikka on pitkä sarja epäonnistumisia. Ihmiset ovat viime vuosina heränneet vaatimaan muutosta. ”Ihmisillä on liikaa vapaa-aikaa”, totesi maatalousministeri Koskinen vuonna 2013 heränneestä aktiivisuudesta. Sen jälkeen on tapahtunut paljon.

Uusi kalastuslaki on nyt tulossa eduskuntaan. Sen sisällöstä käytiin kova vääntö kokoomuksen maatalousministeri Petteri Orpon ja vihreän ympäristöministerin Ville Niinistön välillä. Toimin silloin Niinistön erityisavustajana. Saimme lakiin monia merkittäviä edistysaskeleita kohti kestävämpää kalastuspolitiikkaa. Luonnon kalakantojen suojelu on nyt yksi lain tavoitteista. Silti olisimme toivoneet paljon enemmän. Liian moni tärkeä kysymys jää laissa auki.

Ainakin kolme asiaa on kalastuslaissa muutettava. Jos kalalaji muuttuu uhanalaiseksi, lain pitäisi edellyttää lajin rauhoittamista. Verkkokalastusta on rajoitettava lakiesitystä tiukemmin. Kaloja ei myöskään pitäisi saada kalastaa, ennen kuin ne ovat kasvaneet niin isoiksi, että ne ovat ehtineet lisääntyä useammin kuin kerran.

Kalastuslain myötä on valmisteltu myös luonnos uudesta kalastusasetuksesta. Siinä esitetään tärkeitä uusia suojelutoimia. Puutteitakin on. Tärkeintä on varmistaa, ettei kaloja saa kalastaa, ennen kuin niiden on annettu kasvaa tarpeeksi isoksi. Ylämitat ovat tärkeitä, koska isot naaraat tekevät paljon pieniä kaloja ja niillä on iso merkitys kannan elvyttämiselle.

Suurin ongelma kokoomuksen kahden rattaiden politiikassa on kuitenkin energiateollisuuden nuoleskelu, eli tavoite Kollajan tekoaltaan rakentamisesta. Suomi on tuhonnut yli 90 prosenttia vaelluskalajoistamme, mikä on jonkin sortin maailmanennätys. Viimeisiä vapaita koskia suojelee koskiensuojelulaki. Pääministeri ja nykyinen ympäristöministeri ovat väläytelleet koskiensuojelulain tuhoamista. Kollajan allas tuhoaisi lain suojaamat vapaana virtaavat kosket, kalojen kutupaikat ja uhkaisi lukuisia uhanalaisia lajeja Iijoella.

On järjetöntä ensin toisella kädellä tuhota kalojen elinympäristöjä, ja sen jälkeen puhua uhanalaistuneiden kalakantojen elvyttämisestä. Keskusta ja kokoomus saavat halutessaan koskisodan. Sen he tulevat häviämään. Nykyisin kaloillekaan ei voi tehdä mitä tahansa.

Lumisten joulujen puolesta

emma lumisten joulujen puolesta2

Kun nousin Lapin yöjunaan Helsingin rautatieasemalta viime perjantaina, maassa ei ollut vielä lunta. Tämä vuosi tulee olemaan maailmassa mittaushistorian lämpimin. Ensi jouluun mennessä toivotaan uuden ilmastosopimuksen syntyä, sen hengessä Helsingissä pitää päättää Hanasaaren hiilivoimalan sulkemisesta.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen vaikuttaa, että maailmalla ollaan tosissaan heräämässä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Yhdysvalloissa Barack Obama näyttää tekevän päästöjen hillitsemiseksi, minkä valtaoikeuksiensa puitteissa kykenee. Kiinalaiset ovat tosissaan kääntämässä hiilen kulutuksen laskuun jo kaupunkien hirvittävän savusumunkin vuoksi.

Kansainväliset neuvottelut ovat tärkeitä, mutta ne eivät korvaa paikallisia tekoja. Emme voi vai istua ja odotella, että suuri sopimus ratkaisee kaiken. On toimittava itse. Turha kuvitella, että niin kauan kuin hallitukset kotona sallivat kaikenlaisia ilmastorikoksia, ne yhtäkkiä sopisivat kunnianhimoisesta kansainvälisestä sopimuksesta.

Helsingin ilmastopolitiikan häpeä on hiilikasoissa. Meidän tehtävämme on hankkiutua niistä eroon. Helsingin sähkö ja lämpö pitää tulevaisuudessa tuottaa paljon pienemmin päästöin, 2050 mennessä käytännössä päästöttä.

Ensi vuoden suuri kysymys on Hanasaaren hiilivoimala. Pöydällä on ehdotus vanhojen voimaloiden remontoimisesta 40-50 prosenttisiksi biovoimaloiksi. Saattaa kuulostaa hyvältä, mutta käytännössä tämä tarkoittaisi hiilen polttamisen jatkamista hamaan tulevaisuuteen.

Vaihtoehtona on luopua Hanasaaren hiilivoimalasta ja korvata se uudella laitoksella, joka voi käyttää 100 prosenttisesti biomassaa. Tarvitsemme parempaa energiatehokkuutta, jotta lämmitystarve olisi pienempi. Tarvitsemme Helsingin edustalle tuulivoimaloita, tarvitsemme katoille aurinkopaneeleita. On hyvä, että Helen rakentaa Kalasatamaan Suomen suurimman aurinkovoimalan.

Kamppailua lumisten joulujen puolesta ja ilmastonmuutosta vastaan käydään jokaisen hiilivoimalan ja jokaisen energiahankkeen kohdalla. Me Helsingissä emme voi olla ilmastopolitiikan vapaamatkustajia. Meidän on investoitava uusiutuviin. Koska jos emme me, niin kuka?

Öljytuho uhkaa Arktista – hallitus pohtii vain vastuunvälttelyä

Hallituksen ympäristöpolitiikka on saavuttanut uuden moraalisen pohjakosketuksen.

Valtionyhtiö Arctia Shippingin vuokraa kahta jäänmurtajaa tuleviksi kesäkausiksi öljy-yhtiö Shellille auttamaan Alaskan arktisen öljynporauksen aloittamisessa. Taloussanomat uutisoi omistajaohjausyksikön salaisesta raportista, joka kertoo, että hankkeisiin sisältyy merkittävä korvausriski öljyonnettomuuden sattuessa. Öljyonnettomuuden uhkaan Suomi aikoo vastata yhtiöjärjestelyin, jotta vastuu voidaan välttää.

Arctian murtajien tehtävä Alaskassa olisi turvata arktinen öljynporaus. Turvallista suomalaiset murtajat eivät tästä voi läsnäolollaan tehdä, sillä öljyn poraaminen jäisestä merestä epävakaissa sääolosuhteissa on lievästi sanottuna haastavaa. Vakavan öljyonnettomuuden riski Shellin Alaskan arktisissa porauksissa on ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan jopa 75 prosenttia.

Hallituksen ja omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Sirpa Paateron ainoa huolenaihe on kuitenkin se, miten Suomi voisi onnettomuuden sattuessa välttää korvausvastuun. Arctia Shipping on valtionyhtiö. Takanaan yhtiöllä on siten loppupelissä valtion ja veronmaksajien rahat. Shell ei ole edes arvioinut, mitä arktisen öljyonnettomuuden siivoaminen maksaisi.

Kyse ei ole vain rahasta. Kyse on jostain paljon arvokkaammasta. Kyse on hauraasta arktisesta luonnosta, luonnosta, joka on suomalaisten elinehto. Öljyonnettomuuden sattuessa arktisen alueen siivoaminen on mahdotonta – ja seuraukset tuhoisia. Öljyteollisuudella ei ole uskottavaa suunnitelmaa öljyntorjuntaan, jos Meksikonlahden kaltainen öljyonnettomuus tapahtuisi Alaskan merialueilla. Meksikonlahden öljytuhon korvausvastuista on riidelty tuomioistuimissa jo vuosia.

Ahneudessaan hallitus sivuuttaa sen, että ilmastonmuutos on fakta. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää, että suurin osa jo tunnetuista fossiilivaroista jätetään maahan. Jos aiomme välttyä ilmastokatastrofilta, arktisen öljyn on jäätävä maahan.

Öljynporauksiin osallistuminen on surullista jatkoa sille, miten välinpitämättömästi Suomi suhtautuu yhteisen luontomme säilyttämiseen. Öljynporaus arktisilla alueilla on typerää, moraalitonta ja vastuutonta. Lyhytnäköisen voitontavoittelun sijaan meidän tulisi tehdä kaikkemme arktisen alueen suojelun edistämiseksi ja arktisen öljynporauksen pysäyttämiseksi.

Turkis on julma tyylimoka

Eletään joulukuuta. Ulkona ei ole lunta. On kolme astetta lämmintä. Silti moni meistä seurasi ällistyneenä lauantain linnan juhlia, joissa niin moni vieras katsoi tarpeelliseksi saapua linnaan toisen eläimen turkki päällään.

Linnassa on tunnetusti todella kuumaa ja hikistä. Silti keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila haluasi kulkea myös linnan sisällä siniketusta tehty stoola harteillaan.

Rkp:n kansanedustaja Jörn Donner seisoi ylpeänä vaimonsa Bitte Westerlundin rinnalla, joka kertoi kantavansa hylkeennahasta tehtyä pukua. He kertoivat laittoman turkiksen olevan propagandaa hylkeiden tappamisen puolesta.

Erityisen paljon hämmensi kokoomuksen harvoihin eläinten puolestapuhujiin kuuluva Sari Sarkomaa, joka saapui linnaan valtava kettuturkis päällään. Sarkomaa on toiminut pitkään eduskunnan eläinoikeustyörymän puheenjohtajana ja ottanut usein kantaa mm. turkiseläinten huonoihin oloihin.

Itse en ole koskaan pitänyt siitä, miten linnan juhliin kutsuttujen naisten ulkonäön ja pukeutumisen arvostelu on Suomessa yleinen kansanhuvi. Mutta kun vaatteilla halutaan antaa viesti, on hyvä miettiä, mikä tämä viesti on. Politiikon päällä turkis on vahva poliittinen kannanotto julmuuden puolesta.

Omituisen turkisvillityksestä teki myös se, että juhlien emäntä, presidentin puoliso Jenni Haukio, on tunnettu eläinten puolesta puhuja. Hänelle myönnettiin aikaisemmin tänä vuonna eläinoikeusjärjestö Animalian Pro Animalia -tunnustus. Vaikka ei välittäisi eläimistä tai edes omasta imagostaan, vierailta olisi voinut odottaa kunnioitusta juhlien emäntää kohtaan.

Nykyisin jokainen tietää, millaisissa oloissa turkiseläin elää koko elämänsä. Helsingin kadut ja metroasemat ovat tälläkin hetkellä täynnä turkiseläinten kasvattamista kritisoivia mainosjulisteita. Kantamalla turkkia halutaan kertoa, että turkistuotanto on ihan oikein. On oikein, että minun tarpeettoman takkini, puuhkani tai piponitupsuni takia on kärsitty ja kuoltu.

Turkis ei tee ketään kauniiksi. Se kertoo kantajastaan jotain todella rumaa.

Tue turkittomia liikkeitä: www.turkittomatliikkeet.fi
Tietoa turkistarhauksesta ja kampanjasta: www.animalia.fi/turkistarhatonsuomi

Synkkä perjantai – Suomi sitoutui Rosatomiin

Eduskunnan enemmistö päätti tänään Rosatomin ja Fennovoiman ydinvoimalan rakentamisesta Pyhäjoelle äänin 115-74. Ydinvoimalan rakentamisen veivät läpi kokoomuksen, sosialidemokraattien, keskustan ja perussuomalaisten eduskuntaryhmien enemmistö.

Keväällä Ukrainan kriisin ollessa kiihkeimmillään kokoouksen kansanedustaja Ben Zyskowicz vertasi eduskunnan keskustelussa Vladimir Putinia Hitleriin. Kokoomuksessa Venäjän uhkaa on muutenkin Ukrainan kriisin myötä korostettu syynä liittyä Natoon.

Itse en pidä Putinia Hitlerinä, mutta haluaisin kuitenkin kysyä kokoomuksen, sosialidemokraattien, keskustan ja perussuomalaisten kansanedustajilta, oliko nyt oikea aika syventää energiayhteistyötä Venäjän kanssa?

Rosatomin ydinvoimalat ovat osa Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomeen rakennettava ydinvoimala on Rosatomille tärkeä referenssi, joka parantaa sen asemaa länsimaisilla energiamarkkinoilla. Lisäksi eduskunnan puoltava päätös on Putinille merkittävä poliittinen voitto, joka todistaa, ettei sen toimilla Krimillä ja Itä-Ukrainassa ole mitään todellisia seurauksia.

Suomi lisää energiariippuvuuttaan Venäjästä kahdella tavalla: Kremlin suorassa valvonnassa oleva Rosatom päästetään merkittävään rooliin Suomen energiamarkkinoille ja Fortumin omistukset Venäjällä kasvavat.

Jotta ydinvoimalalle saatiin tänään eduskunnan hyväksyntä, hälytettiin viime metreillä apuun Suomen valtionyhtiö Fortum. Kolme päivää ennen eduskunnan äänestystä Fortum oli ilmoitti, että saattaa osallistua ydinvoimalan rakentamiseen 15 prosentin omistusosuudella. Näin saataisiin hankkeelle luvattu suomalainen omistusenemmistö.

Suomen valtionyhtiö pelastaa hanketta, joka tähän mennessäkin on huojunut pystyssä ainoastaan veronmaksajien, eli kunnallisten energialaitosten tuella. Vastineeksi Fortum saa oikeuksia Venäjän valtionyhtiö Gazpromin vesivoimaan Venäjällä. Osakkuus ydinvoimalaan myytiin Fortumille siis kytkykaupalla.

Rosatomin ydinvoimala tuo hyvin esiin sen, että todellinen ydinvoimakiihko elää Suomessa vahvana. Kokoomuksen energiapolitiikka ei perustu Suomen todelliseen energiatarpeeseen, ei järkevään talouspolitiikkaan, eikä isänmaallisuuteen. Se perustuu ydinvoimafanatiaan.

Rosatomin ja Fennovoiman ydinvoimala on kaikin mahdollisin mittarein huonoin mahdollinen ydinvoimalahanke, joka lisää riippuvuuttamme Venäjästä. Kaikkine kikkailuineen tämä ydinvoimahanke saattaa Suomen EU:ssa erittäin huonoon valoon. Jos laittaisimme puoletkaan ydinvoiman edistämiseen käytettävistä panoksista uusiutuvien energiamuotojen edistämiseen, olisimme jo pitkällä.

Miten puhua rakkaudesta

”Mutta äiti, miksi Timo Soini ei tykkää meistä?”, oli ystäväni lapsi kysynyt äidiltään. Lapsi, tuolloin 8-vuotias, oli lukenut lehdestä Soinin ajatuksia tasa-arvoisesta avioliittolaista ja sateenkaariperheistä. Hänelle kysymys ei ole politiikasta, ei rakenteista, ei periaatteista eikä uskonnosta. Hänelle kysymys on siitä, miksi tuo setä ei pidä hänestä ja hänen perheestään.

Eduskunta äänestää tänään tasa-arvoisesta avioliittolaista. Lailla ei paranneta suoraan yhdenkään sateenkaariperheessä elävän lapsen asemaa. Myös lakiin sisältyvä mahdollisuus adoptoida yhdessä lapsia on käytännössä teoreettinen. Ruotsissa vastaava adoptiolaki tuli voimaan vuonna 2004 ja ensimmäinen miesparin adoptio tehtiin vuonna 2011.

Mutta perheille, kaikenlaisille perheille, ja etenkin niissä eläville lapsille se on selkeä viesti. Sateenkaariperheet ja niissä elävät lapset ovat olemassa laista riippumatta. Sateenkaariperheiden lapset kasvavat siinä missä muutkin, he ovat uteliaita, näkevät paljon, peilaavat itseään ympäröivään yhteiskuntaan ja etsivät omaa paikkaansa siinä.

Näille lapsille tasa-arvoinen avioliittolaki on viesti siitä, että heillä on paikka tässä maassa. Toki he sen tietävät ilmankin lakia. Eivät he mihinkään katoa, vaikka eduskunta sanoisi ei. Mutta yhtäkään lasta ei auta se, että hänen perheensä kyseenalaistetaan, että hän ei voi olla ylpeä perheestään juuri sellaisena kuin se on.

Kun eduskunta eilen keskusteli tasa-arvoisesta avioliittolaista, eniten pidettiin puheita lapsista. Lapsen etu ja lapsen näkökulma ovat helppoja argumentteja suuntaan tai toiseen. Harvemmin kuulee puhuttavan niistä nuorista tai aikuisista, joiksi ne lapset lopulta kasvavat.

Mutta on tämä aikuisillekin merkittävä laki. Sille nuorelle naisparille, joka pohti, että menee kihloihin vasta sen jälkeen kun laista on päätetty. Tai niille nuorille, jotka kipuilevat identiteettinsä kanssa eivätkä tiedä, uskaltaisivatko ulos kaapista. Mikä on se viesti, jonka kansanedustaja tai muu vaikuttaja lähettää hänelle sanoessaan, että hänen rakkautensa on syntistä ja likaista, ja ettei hän ole kelvollinen solmimaan avioliittoa.

Nämä viestit satuttavat. Ne osuvat syvälle. Ja mikä pahinta, edes oikeuden voitto tämän päivän äänestyksessä ei vie niitä pois. On äärettömän tärkeää, että nostamme tänään tasa-arvon voittoon. Mutta voitonriemuiseen juhlintaan, helpotuksen ja riemun purkaukseen, liittyy samalla surua. Kaikki ne sanat, jotka tässäkin kamppailussa on sanottu, kaikki ne piirtyvät perheiden ja ihmisen sisään.

Siksi, rakkaat ihmiset, miettikää sanojanne, tekin jotka itse asiaa aidosti ja sydämestänne vastustatte. Mitä te haluatte toiselle ihmiselle sanoa? Millaisin sanoin hänen rakkaudestaan, hänen perheestään ja hänen lapsistaan on oikein puhua?

Tasa-arvo on isiä varten

Tasa-arvo ei ole vain naisten asia. Epätasa-arvoisesta yhteiskunnasta joutuvat kärsimään myös isät. Töissä mies nousee helpommin johtajaksi, mutta perheessä äiti nähdään edelleen päävanhempana. Siis sinä, jota neuvolassa ensi sijaisesti puhutellaan.

Läheskään kaikki isät eivät Suomessa käytä ainoastaan isille tarkoitettua isyysvapaata. Kotihoidon tuen saajista noin 94 prosenttia oli viime vuonna naisia. Isyysvapaata on tällä hallituskaudella pidennetty, mutta yhteiskunnan asenteet lapsiaan hoitavia isiä kohtaan muuttuvat hitaasti.

Yli puolet isistä, jotka eivät aikoneet pitää hoitovapaata, kertovat syyksi ratkaisuun perheen taloudellisen tilanteen. Palkkaepätasa-arvo osuu siis myös miehiin. Jos naisten ja miesten palkkaerot saataisiin kurottua umpeen, valinta olisi perheissä helpompi.

Moni isä törmää edelleen työnantajan asenteeseen siitä, että ei ole miehen homma olla lapsen kanssa kotona. Isät kärsivät siitä, ettei heitä nähdä tasa-arvoisina vanhempina äidin kanssa. Meillä tekstiviestimuistutukset lasten neuvola-ajoista ovat tulleet minulle, vaikka isä olisi ajat varannut.

Työnantajien ja muun yhteiskunnan asenne isien kotiinjäämista kohtaan paranisi, jos vauvoja hoitavista isistä saataisiin normi. Vanhempainvapaat on saatava jakautumaan taisemmin. Isälle korvamerkittyä oikeutta vanhempainvapaaseen on laajennettava, jotta isien oikeus perheestä paranee. Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaajärjestelmään tarvitaan laaja uudistus.

Myös isät, jotka eivät asu lapsen kanssa, ovat edelleen isiä täysimääräisesti. Esimerkiksi koulukyytiin pitäisi voida olla oikeus kahdesta osoitteesta. Samoin lapsella pitäisi voida olla kaksi virallista osoitetta.

Yksikään tuntemani isä, joka on jäänyt vauvan kanssa kotiin, ei ole tätä päätöstä katunut. Yhä useammat isät ottavat heille kuuluvan paikan kotona ja haluavat olla mukana lastensa elämässä aivan yhtä paljon kuin äiditkin. Heidän rinnallaan on kuitenkin monia isiä jotka haluaisivat niin tehdä, mutta eivät voi. Heille tarvitaan tasa-arvoa!

Östersundomin luonnosta on pidettävä huolta

Kun Östersundomin kaavaa viimeksi käsiteltiin yli kaksi vuotta sitten, Vihreät vaativat alueen luontoarvojen parempaa huomioimista. Äänestimme kaavaa vastaan, mutta kaupunginhallituksen enemmistö päätyi luontoarvojen huomioimisen sijaan poistamaan pohjaesityksestä luonnonsuojelualueita turvaavia kohtia.

Vihreiden kanssa samaa mieltä oli kuitenkin myös ELY -keskus. Kaavaa ei voitu viedä eteenpäin.

Tällä viikolla julkistettiin uusi ehdotus Östersundomin yleiskaavaksi. Moni asia on uudessa kaavassa paremmin, mutta se törmää samoihin ongelmiin kuin aikaisemminkin. Kaavan Natura-selvityksessä todetaan esityksen heikentävän Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet -Natura-alueiden suojeluarvoja. Tämä tarkoittaa, ettei kaava voi toteutua ilman hallituksen myöntämää poikkeusta Naturasta.

Kaavan julkistamisen jälkeen on keskitytty kauhistelemaan sitä, että kolme lintulajia vievät ihmisiltä asuntoja. Kyse ei tietenkään ole vain pyystä, kehrääjästä ja ruisrääkästä. Natura on kokonaisuus. Alueen lehdot, lintuvedet ja kalliot on todettu valtakunnallisesti arvokkaiksi, ja ne muodostavat tärkeä luontokokonaisuuden.

Alueella on monia erilaisia biotooppeja ja se on linnustoltaan rikas. Porvarinlahti, Bruksviken, Torpviken ja Kapellviken kuuluvat yhtenä, kansainvälisesti arvokkaaksi määriteltynä kohteena valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan.

Ja vaikka Natura-alueen luontoarvot eivät kiinnostaisi pätkääkään, fakta on, ettei Suomessa ole hyväksytty ainuttakaan Natura-alueiden heikennystä. Edellisen kaavan kaatuminen viivästytti Östersundomin rakentamista yli kaksi vuotta. Halu poiketa Naturasta tulee jumiuttamaan kaavaprosessin vuosiksi. Ja hyvin todennäköisesti poikkeusta ei saada. Eli palaamme alkupisteeseen.

Vihreät eivät missään vaiheessa ole väittäneet, etteikö Helsinki tarvitsisi kipeästi uusia koteja ja etteikö Östersundomiin voisi asuntoja rakentaa. Parhaiten kaupunkia kuitenkin rakennetaan luontoarvot huomioiden.

#Viski, eli miksi luokaton säätely vaarantaa luonnon ja hyvinvoinnin

Uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen näytti, mistä kokoomus puhuu, kun puhuu #normitalkoista: esimerkiksi luonnonsuojelun vesittämisestä. Niin ympäristön, lasten kuin työntekijöiden suojeleminen edellyttää hyvää sääntelyä. Viime aikoina puhuttaneet järjettömyydet (#viski) antavat tekosyyn myös hyvälle elämälle tarpeellisen sääntelyn purkamiseen.

Normitalkoiden nimissä uusi ministeri todennäköisesti hävittää Suomesta uhanalaisia suolajeja sukupuuttoon. Puolet kaikista suolajeista on uhanalaisia. Kuusi vuotta valmisteltu suoluonnon suojeluohjelma on mahdollisuus pelastaa se mitä pelastettavissa on. Nämä sannigrahnlaasoset käyttävät huonoa sääntelyä käsikassarana hyökätessään välttämätöntä sääntelyä vastaan.

Olen itse ollut tuhat ja yksi kertaa täysin pöyristynyt järjettömyyksistä, joita huonot lait ja normit tuottavat. Se ei ole ollut ihan pari kertaa, kun hätääntyneet yrittäjät ovat kääntyneet minunkin puoleeni, kun kaupungin virkakoneisto on meinannut tehdä heidän ideansa tyhjäksi. Onneksi esimerkiksi Kyriakoksen krepeskojulle lopulta löytyi paikka keskustasta.

Suomessa kuollaan ja sairastetaan aivan liikaa, koska on oltu liikaa alkoholin vaikutuksen alaisena. Siksi kannatan alkoholin hinnan ja saatavuuden rajoittamista. Ne ovat myös tutkitusti tehokkaita konsteja haittojen vähentämiseen. Sen sijaan en ymmärrä, miksi anniskelualueen pitää olla rajattu. En myöskään ymmärrä, miksei baarista ostettua tuoppia voi mennä juomaan läheiselle laiturille, mutta Tallinnasta tuodun kaljakeissin voi.

Alkoholilainsäädännöstä pitäisi karsia järjettömyydet ja säilyttää haittoja tehokkaasti ja tutkitusti vähentävä ydin. Tyhmästä sääntelystä eroon pääseminen on hyvän sääntelyn kannalta välttämätöntä.

Typeryyksien varjolla yritetään luoda kuvaa siitä, että kaikki lait ja normit, oikeastaan julkinen sektori ylipäänsä, on typerä ja tehoton.

Tällaiset normitalkoot tarkoittavat vain uusia talvivaaroja, kuolleita kuutteja ja tuhoutunutta kansallismaisemaa.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Emma Kari

Ylös ↑

Tilaa Emman uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen pysyt perillä tekemästäni työstä ja vihreästä politiikasta.