Kuvasta katsoo pieni poika. Iho on likainen, tukka takussa, jaloissa on äidin aivan liian isot tossut, housuja ei ole, päällä on ainoastaan resuinen Adidas-paita. Mutta pojan katse on aivan samanlainen kuin oman pienen poikani, joka nyt pelaa minecraftia ja syö Star Wars -jugurttia keittiönpöydän toisella puolella. Toinen syö aamiaista Helsingissa, toinen Atman pakolaisleirillä Syyriassa lähellä Turkin rajaa. Osat voisivat olla toisinkin päin.
Tällä viikolla EU alkaa palauttaa tänne paenneita syyrialaisia Turkkiin. Nyt me tiedämme, että Turkki rikkoo törkeästi ihmisoikeuksia joukkopalauttamalla sotaa paenneita ihmisiä takaisin Syyriaan. Perheitä on rikottu, lapset on erotettu vanhemmistaan, raskaana olevia naisia ja pieni lapsia on kuljetettu takaisin Syyriaan. Eli sinne, mistä he olivat alunperin paenneet. Eli EU palauttaa sotaa pakenevia ihmisiä Turkkiin, Turkki palauttaa heitä Syyriaan. Tämä kaikki on niin järkyttävän epäinhimillistä, että sitä on vaikea uskoa.
Tällä viikolla on kysytty paljon kysymyksiä Stubbin paimenkirjeestä, kokoomuksen sisäisestä valtapelistä ja jopa Malmin lentokentästä. Mutta kukaan ei kysy, miten voi olla, että Suomen pääministeri oli hyväksymässä EU:n ja Turkin sopimusta, jonka kaikki ihmisoikeusjärjestöt ovat tuominneet. Millä mandaatilla hän sen teki? Missä vaiheessa Suomi lakkasi välittämästä YK:sta ja ihmisoikeuksista? Miksi tämän kaiken annetaan vain tapahtua?
Ihmisoikeusjärjestöjen hätähuudot kaikuvat kuuroille korville. Lääkäreiden järjestö on jo poistunut Kreikan saarilta, koska he eivät suostu olemaan mukana näin törkeässä ihmisoikeusrikkomuksessa. YK kieltäytyy osallistumasta EU:n palautuksiin. Nyt jopa Punainen Risti protestoi ja jokainen järjestön tunteva tietää, että silloin on tosi kyseessä. Me suljemme sotaa pakenevia ihmisiä vankileireille, me viemme heiltä ihmisoikeudet, me karkoitamme heitä epäinhimillisiin oloihin. Tämä on asia, josta historia tulee meidän vielä tuomitsemaan.
Suomen on ajettava turvallisia reittejä Eurooppaan. Iso osa Kreikkaan tulevista naisista ja lapsista pyrkii tänne Eurooppaan aikaisemmin tulleiden perheenjäsentensä luokse. Sipilän hallituksen järjettömät kiristykset perheiden yhdistämiseen on peruttava. Sen sijaan Suomen on haettava naisia ja lapsia Turkin leireiltä Suomeen turvaan. Meidän on oltava ääni inhimillisyyden puolesta aikana, jolloin ne äänet ovat vähissä.
