Kun Tanskan suurin päivälehti Jyllands-Posten julkaisi sivuillaan profeetta Muhammadia esittäviä pilapiirroksia syyskuussa 2005, useat muslimit Tanskassa ja eri puolilla maailmaa suuttuivat. Eniten vihaan herätti pilapiirros, jossa rinnastettiin muslimien profeetta terroristiin. Jyllands-Postenin päätoimitusta ja tanskalaisia uhkailtiin. Länsimaisen maailman silmissä kohu osoitti, ettei muslimimaailma ole valmis sananvapaudelle.
Tällä viikolla Suomessa uutisoitiin, että Yle on kuvannut marsalkka Mannerheimistä kertovan elokuvan Nairobin lähistöllä Keniassa. Mannerheimia näyttelee Telley Savalas Otieno – musta mies. Lisäksi Otieno on ollut koditon ja näytellyt aikaisemmin drag queenia. Suomessa ollaan raivoissaan ja elokuvantekijöille on esitetty uhkauksia. Ilta-Lehden äänestykseen osallistuneista 87 prosenttia ei hyväksy tummaihoista näyttelijää Mannerheimin rooliin. Samat tahot, jotka tuomitsivat muslimimaailman reaktiota Muhammad-sarjakuviin, kouhkaavat nyt marsalkan häpäisemisestä.
Mannerheim on Suomessa tabu. Valkoisen kenraalin roolia sisällissodan hävinneiden joukkomurhassa ei haluta ruotia, eikä marsalkan toimien oikeudenmukaisuudesta keskustella. Samalla kun vaadimme venäläisiä ja muslimimaita hyväksymään pyhien kuvien rikkomisen sananvapauden nimissä, emme itse kykene samaan. Taiteen on tarkoitus murtaa tabuja ja asettaa meidät pohtimaan omaa tekopyhyyttämme. Vapaassa yhteiskunnassa ei voi olla yhtäkään poliitikkoa, elävää tai kuollutta, jonka käsittely on taiteessa kielletty.
Erityisen paheksuttavaksi elokuvan tuntuu tekevän se, että se on tehty suomalaisten verovaroilla toimivan Ylen toimesta. Lain mukaan Ylen tehtävä on tukea kansanvaltaa ja vahvistaa suomalaista kulttuuria sekä näyttää monipuolinen ja monikulttuurinen kuva maailmasta. Koska tehtävälinjoista löytyy sana ”monikulttuurisuus” on Yle saanut nationalistien vihat päälleen. Ja nyt sanotaan, ettei Ylen tehtävä ole tehdä taidetta. Kyllä on.
Yksikään keskusteluun osallistuja ei ole nähnyt itse elokuvaa, sillä sen ensi-ilta on Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla vasta 28. syyskuuta. Itse en odota, että elokuva on kovinkaan kummoinen. Mutta ainakin se olisi hyvä katsoa, ennen kuin sen tuomitsee.
