Tänä kesänä avasin ensimmäisen oman ravintolani, tosin vain päiväksi. Facebookissa mainostetun Ravintolapäivän innoittamana pidimme yhden päivän kerrostalomme sisäpihalla vegaaniravintolaa. Ravintolamme suosio oli huikea. Päivän lopuksi olimme onnellisia ja väsyneitä – ja vakuuttuneita siitä ettei meistä ole ravintolan pyörittäjiksi.

Ravintolapäivä palkittiin tällä viikolla Helsingin Uutisten Vuoden 2011 kaupunkitekona. Palkitsemisperusteluissa todettiin tapahtuman edistäneen kaupunkilaisten omaehtoista ruokakulttuuria sekä lisänneen asukkaiden osallistumista ja yhteisöllisyyttä.

Kukaan ei saa Ravintolapäivästä suuria rahoja, mutta nollabudjeteista ei välitetä. Rahan sijaan ravintolat tuovat kaupunkiin riemua ja makua. Ensimmäiseen Ravintolapäivään toukokuussa osallistui noin 50 pop-up-ravintolaa. Toisessa Ravintolapäivässä elokuussa mukana oli jo yli 200 ravintolaa. Helsingin kadut muuttuivat hauskaksi ja eläväiseksi ruokafestivaaliksi, jossa kuka tahansa saattoi olla oman ravintolansa kokki.

Ravintolapäivä syntyi, kun ravintolaa perustamassa olevat ihmiset törmäsivät ruuan myyntiä koskevaan lupa- ja säännösviidakkoon. Loppujen lopuksi ravintola perustettiin – ilman ruuanmyyntiä. Kaikkien ruuantarjoamiseen edellytettävien sääntöjen noudattaminen olisi tullut pienyrittäjälle liian kalliiksi. Protestiksi lannistavalle säätelylle ravintolat kohosivat kaikkialle.

Itse olen kesästä asti seurannut helsinkiläisen crepes-yrittäjän via dolorosaa hänen taistellessaan kaupungin virkakoneistoa vastaan saadakseen yrityksensä pystyyn. Koko omaisuuden ollessa kiinni Englannista ostetuissa crepes-kärryissä, ei kaupungin lannistava byrokratia enää ole pelkkä huono vitsi. Välillä kärryt eivät sopineet kaupunkikuvaan, välillä niille ei yksinkertaisesti ollut tilaa missään ja lopulta niille ei ollut tarjolla sähköä. Kaupungille eivät crepsit kelvanneet, mutta kauppakeskus Forum riensi apuun.

Nyt kyseisiä crepsejä voi ostaa Forumin Kukontorilta.

Säännöt ja lupamenettelyt on alun perin luotu ihmisten turvaksi ja hyvä niin. Monissa tapauksissa säännöillä ei tunnu kuitenkaan olevan enää mitään tekemistä asiakkaiden hyvinvoinnin takaamisen kanssa.
Pahimmillaan liiallinen säätely tuhoaa ihmisten mahdollisuudet toteuttaa unelmiaan. Kun lupavirasto pääsääntöisesti lannistaa hauskat ideat jo alkumetreillä ja tekevät kaupungista tylsän, on eksytty aika kauas niiden alkuperäisestä ajatuksesta.

On itseasiassa pieni ihme, että Helsingin tapaisessa jäykän byrokratian kaupungissa Ravintolapäivän tapaista kuritonta kaupunkitapahtumaa saa edes järjestää. Jos me haluamme tehdä Helsingistä hauskemman kaupungin, on viranomaisten asennetta muutettava. Kaupungin pitäisi lähtökohtaisesti olla mahdollistamassa uusien ravintoloiden ja kahviloiden perustamista ja auttamassa heitä alkuun. Nyt näin ei ole. Ja ainoat voittajat pienyrittäjien kyykytyksessä ovat ostoskeskukset ja S-ryhmä.

Ravintoläpäivää vietetään taas huomenna.
Osallistua voi missä tahansa!