Huomenna alkaa eduskuntavaalien viimeinen kampanjaviikko. Viikon päästä sunnuntaina äänestetään siitä, millaisen suunnan Suomi ottaa seuraavan neljän vuoden aikana. Mitä pitäisi tehdä seuraavalla vaalikaudella?
1) Luonnonsuojeluun on pistettävä vauhtia. Sukupuuttoaallon tilalle tarvitaan elämän suojelua. Monesti sanotaan, että luonnonsuojelu tulee kalliiksi, joten taloudellisti vaikeina aikoina kannattaakin aloittaa siitä, ettei makseta luonnon tuhoamisesta.
Maataloustukia maksetaan, vaikka viljely saastuttaisi vesistöjä tai eläimiä kohdeltaisiin ala-arvoisesti. Tällaiset tuet pitää joko lakkauttaa tai suunnata maksettavaksi pelkästään luomutuotannolle.
Samoin turkistarhauksen alasajo on hyvä aloittaa lopettamalla kaikki tuet. Sama pätee turvetuotantoon. Tällä hetkellä valtio tukee turpeenpolttoa, vaikka se lämmittää ilmastoa ja vaarantaa arvokkaan suoluonnon monimuotoisuuden.
2) Tuloeroja on ensi vaalikauden aikana pystyttävä kaventamaan. Tähän on kolme selkeää keinoa.
Ensinnäkin nostetaan pääomatulojen verotusta. On outoa, että miljoonien pääomatuloista maksetaan pienempi osuus veroja kuin mitä tavallinen palkansaaja maksaa tuloistaan.
Toiseksi pienimpien tulojen verotusta on kevennettävä. Tämä on järkevää, koska se vähentää köyhyyttä ja parantaa työnteon kannattavuutta. Pienestäkin palkasta jää enemmän käteen.
Kolmanneksi perusturvaan on edelleen tehtävä tasokorotuksia. Kiireisimmin korotusta kaipaa työttömien peruspäiväraha. Lisäksi opintotuki on vihdoin saatava indeksisuojan piiriin, mieluiten tietysti taitettuun indeksiin.
3) Aletaan vihdoinkin tukea tasa-arvoista vanhemmuutta ja työelämää. Se, että isät käyttävät vain pienen osan vanhempainvapaista, on merkittävä tasa-arvo-ongelma. Se on ongelma nuorille naisille, joita työnantajat eivät halua palkata raskauden pelossa. Mutta aivan yhtä suuri ellei inhimillisesti jopa suurempi tämä tasa-arvo-ongelma on isille, jotka usein tekevät eniten töitä juuri silloin kun lapset ovat pieniä.
Ongelmaan on olemassa selkeä korjaus – vanhempainvapaiden pidentäminen ja korvamerkintä niin, että 6 kuukautta kuuluvat äidille, 6 kuukautta isille ja 6 kuukautta perhe jakaa itse.
