Kaupunginhallitus päätti tänään tukea äänin 12-1 valtuustoaloitettamme, jossa esitämme Reilun kaupan kaupungin arvonimen hakemista Helsingille.

Reilussa kaupan kaupungiksi ryhtymisessä on kyse siitä, että julkisissa hankinnoissa sitoudutaan reiluuteen. Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Pienviljelijöille taataan tuotteistaan vähintään takuuhinta ja suurtilojen työntekijät saavat vähintään lakien mukaista ja asteittain nousevaa palkkaa, asialliset työolot ja oikeuden liittyä ammattiyhdistyksiin. Lisäksi lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty ja tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä.

Ei kuulosta kauhean radikaalilta ja tavoitteen tukemista voisi erehtyä pitämään itsestään selvyytenä. Silti näin pienestä asiasta on pitänyt kamppailla vuosikausia. Jo edellinen valtuusto päätyi kannattamaan Tiia Aarnipuun aiheesta jättämää aloitetta. Asialle ei kuitenkaan koskaan tehty mitään. Tänään asiaa esittelevä kaupunginjohtaja vastusti Reilun kaupan kaupungin arvonimen hakemista samoilla, valtuuston jo tyrmäämillä, perusteilla. Reilun kaupan suosimisen sijaan kaupunginjohtaja halusi valmistella kaupungille “omat reilun kaupan kriteerit”. Tähän kaupungilla ei ole osaamista eikä tarvetta. Päällekkäisten ja raskaiden omien kriteeristöjen luominen on järjetöntä verorahojen tuhlausta tilanteessa, jossa on jo olemassa arvostettu ja useiden isojen kaupunkien käyttämä sertifiointijärjestelmä.

Kaupunginjohtaja piti Reilun kaupan kaupungiksi ryhtymistä yleishyödyllisenä järjestötoimintana, jonka harjoittamisesta kaupunki haluaa pidättäytyä. Tätä ongelmaa ei ole kuitenkaan nähty Porissa, Tampereella, Joensuussa tai Lohjalla eikä edes sekä rakkaassa naapurissamme Espoossa, jotka ovat kaikki Reilun kaupan kaupunkeja. Maailmalla hankintojensa vastuullisuutta parantavien kaupunkien määrä ylitti toukokuussa 1000, mukana mm. Lontoo, Kööpenhamina ja Amsterdam. Helsinki on tähän saakka loistanut poissaolollaan.

Valtuusto on jo omassa strategiassaan sitoutunut olemaan eturivin toimija globaalissa vastuunkannossa. Reilun kaupan suosiminen on juuri tätä. Näin pienestä asiasta on pitänyt kamppailla vuosikausia, vaikka Helsingillä ei ole tässä kuin voitettavaa. Helsingin kaupunki on niin suuri toimija, että sen valinnoilla on väliä. Reiluus ei vaadi kaupungilta isoa rahallista tai ajallista panostusta, mutta sen merkitys viljelijöille on suuri.

Eli kertauksena kaupunginjohtajalle: Reilu kauppa ei ole yksi tuotemerkki, vaan sertifikaatti, joka myönnetään reiluuden kriteerit täyttäville tuotteille. Se ei siis tässä eroa luomusta tai Joutsenmerkistä. Reiluuteen sitoutuminen ei ole järjestötoimintaa vaan eettistä hankintapolitiikkaa -ja valtuuston tahdon mukaista.

Lisää Reilusta kaupasta tai Reiluista kaupungeista voi lukea täältä.

(Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 19.9.2011)

Helsinki ratkaisee tänä syksynä, hakeeko kaupunki Reilun kaupan kaupungin arvonimeä. Arvonimessä on kyse siitä, että julkisissa hankinnoissa sitoudutaan reiluuteen. Reilun kaupan järjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupassa. Pienviljelijöille taataan tuotteistaan vähintään takuuhinta ja suurtilojen työntekijät saavat vähintään lakien mukaista ja asteittain nousevaa palkkaa, asialliset työolot ja oikeuden liittyä ammattiyhdistyksiin. Lisäksi lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty ja tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä.

Reiluus ei vaadi kaupungilta suurta panostusta, mutta sen merkitys viljelijöille on suuri. Suomessa Reilun kaupan kaupunkeja ovat jo mm. Pori, Tampere, Joensuu ja Lohja sekä rakas naapurimme Espoo, joka on nyt haastanut Helsingin hakemaan arvonimeä. Maailmalla hankintojensa vastuullisuutta parantavien kaupunkien määrä ylitti toukokuussa 1000, mukana mm. Lontoo, Kööpenhamina ja Amsterdam. Reilun kaupan kaupungiksi ryhtymisestä
tekemäämme aloitetta käsitellään kaupunginhallituksessa tänään ja valtuusto päättää asiasta myöhemmin syksyllä.

Reilun kaupan kaupunki -hankkeessa on kyse myös kunnallisesta demokratiasta. Viime valtuustokaudella viiden valtuustoryhmän puheenjohtajat tekivät aloitteen arvonimen hakemisesta. Kaupunginvaltuuston enemmistö päätti, että arvonimeä haetaan. Virkamiehet eivät noudattaneet päätöstä ennen valtuustokauden loppumista ja päätös jäi toteuttamatta.

Nyt kaupunginhallitukselle esitetään samaa jo kerran hylättyä vastausta vedoten siihen, ettei kaupunki tee järjestötoimintaa. Järjestötoiminnasta ei tässä ole kyse yhtään sen enempää kuin vaikkapa World Design Capital -vuoden tai MTV Music Awards -tapahtumissakaan, vaan näkymisestä maailmalla positiivisen toiminnan kautta. Helsinki on sitoutunut reiluuteen. Kaupungin oman strategian mukaan Helsinki on ”eturivin toimija
globaalissa vastuunkannossa”, muun muassa hankintapolitiikassaan.

Kaupungin imagon kannalta on tarpeellista liittyä maailmaa reilummaksi kehittävään tuhannen kaupungin rintamaan. On erikoista, että näin pienestä asiasta on pitänyt kamppailla vuosikausia, kun Helsingillä ei ole tässä kuin voitettavaa. Arvonimi on merkittävä signaali yritysmaailmalle sosiaalisesti ja ekologisesti vastuullisen tuotannon välttämättömyydestä.

Helsingin on nyt sitouduttava reiluuteen – kaupunginvaltuuston oman strategian mukaisesti.

Emma Kari (Vihr.)
Silvia Modig (Vas.)
Thomas Wallgren (Sdp)