Arvoisa puhemies,
Tämän maan tarina, on tarina koulutuksesta ja tasa-arvosta.
Kun 90-luvun lama iski Suomeen, minä aloitin koulun.
Lapsen silmissä lama oli jotain pelottavaa, se mursi koulukavereiden isän, se hajotti koteja, se jätti haavan jokaiseen perheeseen.
Sen pahin teko oli kuitenkin kaiken kattava toivottomuus.
Nyt minun poikani aloittaa koulua ja se sama harmaa aalto on jälleen pyyhkäissyt Suomen yli.
Keskustan Tuomo Puumala kuvasi vuosi sitten kauniisti sen, miten Suomi kampesi itsensä ylös laman synkkyydestä. “Me onnistuimme, kun panostimme tutkimukseen ja koulutukseen. Se oli tietoinen arvovalinta. Uskoimme itseemme ja sivistyksen kantavaan voimaan.”
Näin sanoi nykyinen pääministeripuolue koulusvälikysymyksessä juuri ennen vaaleja.
“Me uskoimme itseemme ja sivistyksen kantavaan voimaan.” Viisaita sanoja.
Keskellä harmaita lamavuosia rakennettiin nykyinen opintotuki. Silloin säädettiin jokaiselle lapselle tasa-arvoinen oikeus varhaiskasvatukseen. Silloin pidettiin kiinni koulutuksesta ja tutkimuksesta, jotta laman satuttamien perheiden lapsilla olisi samat mahdollisuudet kuin muillakin. Jotta tällä maalla olisi jotain, mihin uskoa ja jonka päälle rakentaa uutta.
Arvoisa puhemies,
Nyt sivistysporvarit ovat hylänneet sivistyksen. Koulutusleikkauksissa on kyse on paljon suuremmasta asiasta, kuin yhdestä petetystä vaalilupauksesta tai yksittäisistä säästöistä.
Kyse on suuren tulevaisuuslupauksen rikkomisesta.
Lupaus joka Suomessa on aina annettu omille lapsille ja lapsenlapsille, että me teemme työtä, jotta teillä on paremmin, että tässä maassa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa.
Arvoisa puhemies,
Tämä lupaus rikotaan murentamalla koulutuspolkua lapsen ensiaskeleista lähtien.
Liian suuressa ryhmässä pieni lapsi pääsee yhä harvemmin syliin. Liian isoissa luokissa opettaja ei näe kiusaamista ja pahaa oloa. Nuoret saavat yhä vähemmän opetusta ja koulu on yhä useammin kaukana kotoa.
Tämä hallitus kaventaa lasten ja nuorten mahdollisuuksia ja rakentaa lasten luokkayhteiskuntaa.
Arvoisa puhemies,
Opintotuki on Suomen lupaus tasa-arvoisista mahdollisuuksista. Lupaus siitä, että isän lompakon paksuus ei tässä maassa määritä lapsen tulevaisuutta. Nyt hallitus romuttaa opintotuen, ja samalla tämän lupauksen.
Velkaa kammoksuva hallitus siirtää omaa velkaansa opiskelijoiden kannettavaksi.
Minkä muun köyhyysrajan alapuolella elävän ihmisryhmän kohdalla edes keskusteltaisiin näin valtavasta leikkauksesta perustoimeentuloon?
Arvoisa puhemies,
Suhtautumisessa korkeakouluihin hallituksen koulutusvihamielisyys on avointa.
Opetusministeri kutsuu korkeakoulujamme “keskinkertaisiksi” ja “tehottomiksi”. Leikkausten takia työnsä yliopistolla menettävät ihmiset saavat anteeksipyyntöjen sijaan kuulla pääministerin syytöksiä muutosvastarinnasta, ja että niukkuus lisää luovuutta.
Nyt hallitus kehtaa täällä juhlia sitä, ettei tullut leikattua enempää, ja että keksittiin tällainen kertaluokan laastari. kun teidän olisi pitänyt perua tekemänne koulutusleikkaukset.
Sormeen laitettu muumilaastari ei paranna sitä että käsi on murrettu. Eikä sen tarkoituskaan ole parantaa. Sen tarkoitus on peittää ja piilottaa.
Arvoisa puhemies,
Pakkoa ei ole.
Ongelma on hallitus, joka ei usko, että Suomen paras resurssi on ihmisten pään sisällä.
Hallitus, jolle kehittäminen on kurjistamista, jolle uudistaminen on romuttamista.
Hallitus, joka leikkaa mieluummin lastemme päiväkodeista ja kouluista, kuin ympäristön pilaamisesta.
Tämän maan tulevaisuus on liian tärkeä, meidän lapsille annettu lupaus on liian arvokas siihen, että me jättäisimme sen hallituksen lyhytnäköisen leikkausvimman armoille, että me antaisimme periksi.
Arvoisa puhemies,
Vihreät eivät ole antaneet periksi.
Vihreiden arvovalinta on toinen. Me uskomme, että vaikeina aikoina on puolustettava sitä mikä on kaikkein arvokkainta.
Me uskomme edelleen tähän maahan ja sivistyksen kantavaan voimaan. Ja siksi vihreä eduskuntaryhmä kannattaa edustaja Henrikssonin tekemää epäluottamuslausetta.
