Avainsana: kasvisruoka

Vegaanihaasteen jälkeen kasvisruokapäivä eduskuntaan

Tammikuun ennätyssuosittu vegaanihaaste päättyi. Itse muistin taas sen, ettei veganismi ole kovin vaikeaa. Samalla olen miettinyt lihankulutuksen jatkuvaa kasvua, sen seurauksia ja mitä sille voisi tehdä. Auttaisiko eduskunnan kasvisruokapäivä?

Vegaanihaaste on hyvä tapa herättää keskustelua ruoasta ja niistä seurauksista, mitä jokapäiväinen syömisemme aiheuttaa. On tärkeää, että meillä on suuri joukko ihmisiä, jotka joka päivä kyseenalaistavat sen, miten suhtaudumme eläimiin ja kritisoivat eläinten hyväksikäyttöä. Kuvat sikalatiloilta ja broileritehtaista kertovat sen, että suomalaisen eläintuotannon todellisuus on hyvin erilaista kuin mitä meidän halutaan uskovan.

Tiedän myös, että ruoka on ihmisille äärimmäisen henkilökohtainen asia.

Jättäessäni valtuustoaloitteen koulujen kasvisruokapäivästä (joka otettiin käyttöön 2011 alusta), en osannut kuvitella, millainen keskustelu asiasta seurasi. Valtuutetut puhuivat stalinismista, pakkosyöttämisestä ja fariseuksista. He kertasivat vuosikymmenien takaisia kokemuksiaan koulujen kasvisruuasta, kertoivat itkemisestä, oksentamisesta pulpettiin ja itsemurhauhkauksista. Kasvisruuan väitettiin aiheuttavan anoreksiaa, diabetestä ja anemiaa.

Video valtuustokeskustelusta on edelleen katsomisen arvoinen:

Yhä useampi ihminen on vegaani tai kasvissyöjä. Silti lihankulutus on Suomessa kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun. Keskimäärin jokainen suomalainen syö lihaa 75 kiloa vuodessa, se on kymmenen kiloa enemmän kuin vuosituhannen vaihteessa. Viikoittainen kasvisruokapäivä olisi suoranainen vallankumous. Se leikkaisi kulutuksesta 10 kiloa vuodessa!

Lihan suurkulutus aiheuttaa vakavia ekologisia ongelmia: puhdasta vettä kuluu paljon ja syntyy ilmastopäästöjä. Teollisesta eläintuotannosta ovat onnelliset possut kaukana. Liika lihansyönti on myös terveydelle haitallista.

Olemme oppineet Helsingin kouluissa käyttöön otetusta kasvisruokapäivästä yhden tärkeän asian: äänekkäiden alkuprotestien jälkeen kaikki sujuu nyt hyvin. Opetusvirastolle saaman tiedon mukaan oppilaat tai huoltajat eivät nykyisin kiinnitä erityistä huomiota kasvisruokapäivään eikä kielteistä palautetta päivästä enää tule.

Näin vaalien alla haluan tehdä ehdotuksen: eduskunnan kuppiloissa on otettava käyttöön viikottainen kasvisruokapäivä.

Kuten niin monet helsinkiläiset valtuutetut muutama vuosi sitten, maamme ylimpien päättäjien joukossa on varmasti edelleenkin paljon turhia ennakkoluuloja kasvisruokaa kohtaan. Eduskunnan kasvisruokapäivä auttaisi murtamaan ne.

Tänään ylitämme rajamme

Maapallon uusiutuvat luonnonvarat on tänään kulutettu tältä vuodelta loppuun. Tästä päivästä lähtien elämme loppuvuoden lainaten luonnonvaroja lapsiltamme.

Ylikulutuspäivä on joka vuosi aikaisemmin. Käytämme luonnonvaroja vuosittain 1,5 maapallon edestä. Maapalloja on kuitenkin vain yksi. Maailman kapasiteetti ei riitä tuottamaan luonnonvaroja tai käsittelemään kasvihuonekaasupäästöjä sitä tahtia kuin meidän elämäntapamme edellyttäisi. Meidän on opittava elämään järkevämmin.

Jokainen voi kantaa oman kortensa kekoon ja miettiä miten omaa ekologista jalanjälkeä voisi pienentää. Voimme asua ekologisemmin, syödä enemmän kasvisruokaa sekä liikkua auton ja lentokoneen sijaan julkisilla ja polkien.

Muutosta ei voi kuitenkaan jättää vain yksilöiden vastuulle. Suuria päätökset luonnonvarojen kulutuksen ja kasvihuonekaasupäästöjen pienentämisen on pystyttävä tekemään politiikan tasolla.

Mitä tämä sitten voisi tarkoittaa Helsingissä? Helsingin Energian on luovuttava kivihiilestä ja investoitava uusiutuvaan energiaan. Ruokailussa on voitava suosia ekologista kasvisruokaa. Meidän on rakennettava energiatehokasta ja tiivistä asumista. Meidän on pistettävä verorahat moottoritieliittymien sijaan joukkoliikenteeseen.

Tämän valtuustokauden aikana olemme tehneet Helsingistä vihreämmän. Matkaa maailman vihreimmäksi pääkaupungiksi vielä kuitenkin on. Se eteen on vaan tehtävä hemmetisti töitä.

Kasvisruokapäivä löi itsensä läpi

”Kasvisruokapäivä on vakiinnuttanut paikkansa koulujen arjessa.” Näin totesi opetuslautakunta valtuustolle antamassaan lausunnossa kasvisruokapäivästä.

Kun neljä vuotta sitten tein valtuustoaloitteen koulujen kasvisruokapäivästä, en osannut kuvitella millainen keskustelu asiasta seurasi. Valtuutetut puhuivat stalinismista, pakkosyöttämisestä ja fariseuksista. He kertasivat vuosikymmenien takaisia kokemuksiaan koulujen kasvisruuasta, kertoivat itkemisestä, oksentamisesta pulpettiin ja itsemurhauhkauksista. Kasvisruuan väitettiin aiheuttavan anoreksiaa, diabetestä ja anemiaa.

Tänään valtuusto käsitteli kokoomuksen valtuutettu Terhi Koulumies esitystä kasvisruokapäivästä luopumiseksi.

Palmian opetusvirastolle antaman tiedon mukaan oppilaat tai huoltajat eivät nykyisin kiinnitä erityistä huomiota kasvisruokapäivään eikä kielteistä palautetta päivästä enää tule. Oppilailla ei siis enää ole ongelmaa kasvisruokapäivän kanssa. Joillain valtuutetuilla sen sijaan kasvisruokatraumat istuvat tiukassa.

Helsinkiläisten valtuutettujen omien vuosikymmenten takaisten kouluruokatraumojen siivittämänä kasvisruokapäivä lähti liikkeelle varmasti huonoimmalla mahdollisella tavalla. Belgiassa Gentin kaupungissa kasvisruokapäivä lanseerattiin suurella koko kaupungin kattavalla kampanjalla, johon kuului paitsi ruokatiedon lisääminen, myös uusien kasvisruokien esitteleminen kaupunkilaisille. Toinen ääripää löytyy Turusta, jossa kasvisruokapäivä otettiin käyttöön osana uuden ympäristöstrategian toteuttamista. Koska mitään julkista keskustelua ei käyty, ei vastareaktiota tullut.

Ruuan ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Ilmastonmuutoksen voimistuessa ja makean veden huvetessa lihansyönnin jatkuva kasvu ei ole enää mahdollista. Helsinki on nyt ottanut oppilaat mukaan suunnittelemaan ruokalistoja ja listoille on valittu oppilaiden lempiruokia. Jotkut kasvisruoat ovat jo suositumpia kuin vastaavat liharuuat. Kasvisruuan menekki on lisääntynyt myös muina päivinä ja kasvissyönti kouluissa lisääntyy.

Kasvisruoka on siis oppilaille normaalia ruokaa. Meidän on vain tehtävä hyvää ruokaa.

Mitä kasvisruokapäivästä seurasi?

Tammikuussa 2011 Helsingin kouluissa alettiin syödä vain kasvisruokaa kerran viikossa. Päätöstä edelsi ja seurasin hirvein ruokakeskustelu, mitä olen koskaan todistanut. Harva tuntui muistavan, että kyse on yhdestä lounaasta viikossa tilanteessa, jossa suomalaisten lihankulutus on noussut yli kaikkien terveyssuositusten ja kasviksia syödään liian vähän.

Valtuutetut puhuivat stalinismista, pakkosyöttämisestä ja fariseuksista. He kertasivat vuosikymmenien takaisia kokemuksiaan koulujen kasvisruuasta, kertoivat itkemisestä, oksentamisesta pulpettiin ja itsemurhauhkauksista. Kasvisruuan väitettiin aiheuttavan anoreksiaa, diabetestä ja anemiaa. Valtuutetut jopa kehottivat oppilaita jättämään kasvisruoka syömättä. Päätöksen jälkeen sama keskustelu jatkui mediassa.

Viime viikolla julkaistiin Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen tutkimus kasvisruokapäivän vaikutuksista. Ensimmäisten kasvisruokapäivien aikana osallistuminen kouluruokailuun väheni ja ruokaa heitettiin paljon roskikseen. Käydyn keskustelun jälkeen tämä ei liene kenellekään yllätys. Suurempi ihme oli se, kuinka nopeasti tilanne normalisoitui. Muutamassa kuukaudessa osallistuminen kouluruokailuun ja poisheitetyn ruuan määrä palautuivat normaaleiksi. Näyttää jopa olevan niin, että yhä useampi valitsee kasvisruuan myös muina päivinä.

Helsingin kasvisruokapäivä lähti liikkeelle varmasti huonoimmalla mahdollisella tavalla. Julkinen keskustelu oli aggressiivista ja kasvisruokapäivä toteutettiin ilman mitään positiivista markkinointia. Belgiassa Gentin kaupungissa kasvisruokapäivä lanseerattiin suurella koko kaupungin kattavalla kampanjalla, johon kuului paitsi ruokatiedon lisääminen, myös uusien kasvisruokien esitteleminen kaupunkilaisille. Toinen ääripää löytyy Turusta, jossa kasvisruokapäivä otettiin käyttöön osana uuden ympäristöstrategian toteuttamista. Koska mitään julkista keskustelua ei käyty, ei vastareaktiota tullut.

Ruuan ympäristövaikutukset ovat merkittäviä. Ilmastonmuutoksen voimistuessa ja makean veden huvetessa lihansyönnin jatkuva kasvu ei ole enää mahdollista. Helsingin yliopiston tutkimuksesta selviää myös, että keskipitkällä aikavälillä ruoka-annokset olivat kasvisruokapäivänä pienempiä. Meidän on vain pidettävä huolta siitä, että koulujen kasvisruoka on hyvää. Koululaisille tuntuu olevan aikalailla sama, onko pastakastike tehty jauhelihaan vai soijaan. Monet koululaisten suosikkiruuista ovat vuodesta toiseen kasvisruokia. Meidän on tehtävä ruokaan, jota lapset haluavat syödä.

Liiat liharuokapäivät imevät meidät kuiviin

Kun Helsingin kouluissa siirryttiin syömään kasvisruokaa yhtenä päivänä viikossa, puhuttiin pakottamisesta, totalitarismista, Natsi-Saksasta ja Neuvostoliitosta. Ruokapolitiikka on herkkä asia, josta on vaikea keskustella.

Kaksi viikkoa sitten maailman johtavat vesitutkijat julkaisivat tutkimuksen, josta selviää, ettei lihansyönnin jatkaminen nykyisellään ole enää tulevaisuudessa mahdollista. Vesi ei yksinkertaisesti riitä ihmisten ruokkimiseen enää vuonna 2050, jos jatkamme lihansyöntiä nykytapaan.

Nyt ihmisten juomavesi menee rehun kasvattamiseen, sillä lihantuotanto vaatii paljon enemmän vettä kuin kasvinviljely. Kasvisruuan lisäämisessä tavoitellaan sitä, että ihmiset söisivät itse pelloilla viljellyn soijan tai maissin, eivätkä vasta papurehulla ruokittujen eläinten lihaa. YK varautuu nyt ruokakriisiin, sillä etuoikeutetuilla ei ole tapana muuttaa elintapojaan yhteisen hyvän takia.

Kasvisruoan lisäämisellä kuntien joukkoruokailussa voidaan merkittävästi pienentää suomalaisten kasvihuonekaasupäästöjä ja vesijalanjälkeä. Eikä kyse ole vain ympäristöstä, vaan myös terveydestä. Tällä hetkellä suomalaisten lasten ja nuorten päivittäinen kasvisten syönti alittaa suositukset. Lihaa ja rasvaa lapset taas syövät liikaa ja yhä useampi suomalainen lapsi on ylipainoinen. Suomalaiset syövät 1,5 kg lihaa viikossa, kun esim. syöpäjärjestöjen suositus on 500 g. Vaikka lihansyönnin räjähdysmäinen lisääntyminen on tapahtunut lyhyellä aikavälillä, emme huomaa muutosta.

Vaikka tutkijat totesivat, että maailman väestön on tulevaisuudessa melkeinpä pakko siirtyä lähes kokonaan kasvisyöjiksi, ei politiikassa kukaan aja tätä. Viime maanantaina vihreät ehdottivat kaupunginhallituksessa lisäysehdotusta silloin käsiteltävään Globaalin vastuun strategiaan, että Helsinki panostaa kasvisruuan laatuun ja määrään. Tämä oli ainoa yli kymmenestä lisäysehdotuksesta, joka hävisi äänestyksen kokouksessa.

Kasvisruuan edistämisessä on aina tärkeintä pitää mielessä se, että ruuan on oltava hyvää. Vaikka monet koululaisten suosikkiruuista ovat vuodesta toiseen kasvisruokia, he eivät ajattele ruokalajien olevan erityisesti juuri kasvisruokaa. Lapsille on tarjottava hyvää ruokaa. Tuottajan vastuulla on huolehtia ruuan ympäristö- ja terveysvaikutuksista.

Helsingin Globaalin vastuuttomuuden strategia

Tänään ihmiskunta on kuluttanut luonnon koko vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Jos kaikki ihmiset kuluttaisivat kuten helsinkiläiset, vuoden ylikulutuspäivä päivä olisi tullut paljon aikaisemmin. Syksyn alussa valtuustossa hyväksytään Helsingin Globaalin vastuun strategia, jonka on tarkoitus löytää keinoja pienentää Helsingin ekologista jalanjälkeä ja edesauttaa ihmisoikeuksien toteutumista.

Strategiaa on valmisteltu yli kolme vuotta. Tuloksena on surkein paperi, jonka olen koko valtuustourani aikana nähnyt. Neljä sivua tekstiä ilman yhtäkään uutta avausta. Strategiaa kuvaa hyvin ”kappale” ympäristönsuojelusta. Kohta alkaa reippaasti: ”Helsinki on eturivin toimija ympäristönsuojelussa.” Koko asiasta todetaan kuitenkin ainoastaan, että Helsinki tehostaa Itämeren suojelua.

Edes valtuuston jo tekemää päätöstä Reilun kaupan kaupungiksi hakemisesta ei ole haluttu kirjata ohjelmaan. Päätös oli ainoa konkreettinen velvoite, joka strategian valmisteluun oli annettu. Ruoka muodostaa jopa kolmanneksen kaikista kulutuksen ympäristövaikutuksista. Helsingin Palmia ruokkii 80 000 ihmistä päivässä. Jos ekologista jalanjälkeämme halutaan pienentää, on panostettava lähiruokaan ja vähäpäästöiseen kasvisruokaan.

Hankinnat ovat vastuullisuuden ytimessä. Vaikka Helsinki on sitoutunut pienentämään hankintojensa ympäristövaikutuksia, sosiaaliset vaikutukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Kaupungin ei pitäisi tehdä hankintoja yrityksistä, joissa työntekijöiden järjestäytymisoikeutta on rajoitettu tai jotka toimivat veroparatiiseissa.

Vastuullisuuteen eivät sisälly ainoastaan välilliset vaikutukset ihmisiin. Tänne saapuvista pakolais- ja turvapaikanhakijalapsista ja -nuorista lähes kolmasosa on vaikeasti traumatisoituneita tai oireilevia, mutta heistä vain pieni osa saa hoitoa. EU:n ulkopuolelta tulevat työntekijät ovat usein Helsingin työmarkkinoilla hyvin heikoilla. Tällaisiin kysymyksiin ohjelmassa ei haluta koskea. Sen sijaan todetaan, että: ”Maahanmuutto Helsinkiin on pysyvä ja vahvistuva kaupunki-ilmiö. Maahanmuuttajien merkitys kaupungin elinvoimaisuuden ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittämisessä tunnustetaan.”

Globaalin vastuun strategia olisi voinut olla mahdollisuus miettiä vakavasti toimintamme vaikutuksia ympäröivään maailmaan. Näyttää siltä, ettei tätä mahdollisuutta haluta käyttää.

Possujen joulurauha

Kinkku on monien suomalaisten mielestä joulupöydän kruunu. Suomalaiset syövät sianlihaan yli 30 kiloa vuodessa. Sianlihaa syödään enemmän kuin mitään muuta lihaa ja sen kulutus on jatkuvasti kasvanut.

Mitä enemmän sikaa syödään, sitä enemmän niitä kasvatetaan. Suomen harvenevissa sikaloissa pidetään yhä suurempia määriä sikoja. Tälläkin hetkellä Suomen sikaloissa elää noin 1,5 miljoonaa sikaa. Sikoja päätyy teuraalle noin 2,4 miljoonaa yksilöä vuodessa.

Sika on hieno eläin. Ne ovat uteliaita, oppimiskykyisiä ja älykkäitä. Luonnostaan aktiivisten sikojen tehotuotantoon liittyykin paljon ongemia. Alle viikon ikäisten porsaiden kulmahampaat yleensä hiotaan tai katkaistaan. Jotta lihasta saataisiin paremman makuista, poikapossut kastroidaan ilman puudutusta ja kivunlievitystä.

Possujen äidit pidetään yleensä kääntymisen estävässä häkissä, joissa tapahtuvat porsiminen ja imetys. Emakkoa voidaan pitää porsimishäkissä jopa kahdeksan viikkoa porsimisen jälkeen. Muita sikoja kasvatetaan ryhmäkarsinoissa, joissa satakiloiselle sialle on varattava tilaa 0,65 m² eli alle sanomalehden aukeaman verran. Ahtaat, likaiset ja virikkeettömät karsinat ovat omiaan aiheuttamaan aktiivisille ja luonnostaan siisteille sioille ahdistusta ja stressiä.

Kärsimyksen ei tarvitse kuulua joulupöytään, vaihtoehtojakin löytyy. Luomusikaloita löytyy Suomesta vain vähän, mutta ne ovat suursikaloita pienempiä ja niissä mm. kääntymisen estävät porsimishäkit ovat kokonaan kielletty. Luomusioilla on enemmän tilaa ja siat pääsevät kesäisin ulos jaloittelemaan.

Joulun kunniaksi siat voi myös säästää kokonaan. Kinkkuja korvaamaan on syntynyt useita eri vaihtoehtoja. Voin hyvin suositella seitan- ja tofukinkulla mässäilyä tänä jouluna.

Lämmintä ja possuystävällistä joulua kaikille!

Aloite viikoittaisesta kasvisruokapäivästä kouluihin

Kolmasosa suomalaisen ympäristövaikutuksista syntyy ruokailusta. Kasvisruoan lisäämisellä joukkoruokailussa voidaan merkittävästi pienentää Helsingin kasvihuonekaasupäästöjä ja ekologista jalanjälkeä.

Helsingin on sitouduttava ilmastonmuutoksen torjuntaan myös ruokahankinnoissaan. Me allekirjoittaneet esitämme, että opetusvirasto ottaa käyttöön viikoittaisen kasvisruokapäivän, jolloin peruskouluissa ja toisenasteen oppilaitoksissa tarjotaan ainoastaan kasvisruokaa.

Helsinki 9.9.2009
Emma Kari

© 2024 Emma Kari

Ylös ↑

Tilaa Emman uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen pysyt perillä tekemästäni työstä ja vihreästä politiikasta.