Meillä jokaisella on kotikaupungissamme paikkoja, joita rakastamme. Rakennuksia, joista tunnemme jokaisen nurkan ja halkeaman, jonka ilman tutusta tuoksusta tulee turvallinen olo. Minun lapsilleni se on eläinmuseo. Nyt museo on Sipilän hallituksen koulutusleikkausten uhri.
Taas tänään saimme ihmetellä valtavaa mammuttia, pelästyä sillan alla vaanivaa alligaattoria, torua tuhmia susia ja juosta ekosysteemistä toiseen. Nyt sen tutun ilman hengittämisessä oli haikeutta. Museo joutuu irtisanomaan ison osan työntekijöistään ja sen on jatkossa vaikeuksia pitää edes vakituista näyttelyään auki nykyisin aukioloajoin. Nyt esillä olevan ilmastonmuutoksesta kertovan vaihtuvan näyttelyn kaltaista tarjontaa se ei enää jatkossa voi tarjota. Tuhansien lasten rakastama museo ja Suomen luonto kärsivät myös koulutusleikkauksista.
Luonnontieteellisen keskusmuseon remontin jälkeen sen kävijämäärät ovat kasvaneet yli kaksinkertaisiksi ja viime vuonna siellä oli jo 170 000 kävijää. Se on kävijämääriltään Helsingin kärkimuseoita Kiasman ja Ateneumin rinnalla. Luonnontieteellinen keskusmuseo on myös tutkijoille tärkeä: sen tehtävänä on kerätä ja koota yhteen Suomen lajien tietokantaa. Se on korvaamaton kumppani kaikille Suomen luonnosta tietoa tarvitseville tutkijoille luontodokumenttien tekijöistä yliopistojen tutkijoihin.
Mutta suomalaiset puolustavat rakastamiaan asioita Sipilän hallituksen lyhytnäköisyydeltä. Museolle on jo tulvinut avuntarjouspyyntöjä tavallisilta suomalaisilta. Nyt museo miettii miten se voisi ottaa lahjoituksia vastaan. Onneksi ihanat suomalaiset puolustavat sitä mikä tässä maassa on arvokasta, jos hallitus ei sitä tee.
