Poikiemme syrjäytymisen pitäisi olla kansallinen hätätila. Kaikilla pojille ei tietenkään mene huonosti, mutta liian monella menee.
Tasa-arvon mallimaa Suomessa ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa on länsimaiden suurin. Työelämän ulkopuolella on pysyvästi lähes 79 000 työikäistä miestä. Kadonneiden poikien ja miesten määrä on viime vuosina kasvanut. Yhä useampi poika syrjäytyy. Nuorten miesten köyhyys lisääntyy, kun samaan aikaan naisilla se vähentyy. Silti me leikimme edelleen, että ongelmaa ei ole.
Sipilän hallituksen leikkuri on osunut koulutusjärjestelmän jokaiseen portaaseen varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin. Erityisesti hallituksen toteuttamat heikennykset varhaiskasvatukseen sekä ammatilliseen koulutukseen lisäävät poikien syrjäytymistä. Tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden rajaaminen sekä ryhmäkokojen kasvattaminen heikentävät juuri niiden lasten asemaa, jotka tarvitsisivat eniten tukea koulutuspolulleen.
Ammatilliseen koulutukseen kohdistuneet massiiviset leikkaukset ovat johtaneet aloituspaikkojen karsintaan, lähiopetukseen vähentämiseen, opetuspisteiden sulkemiseen ja opettajien irtisanomiseen. Tämä on heikentänyt varsinkin maaseudun ja lähiöiden poikien mahdollisuuksia saavuttaa peruskoulun jälkeinen, työllistymisen turvaava tutkinto.
Nuoret tarvitsevat tukea. Etäopetuksen ja työssäoppimisen lisääminen vain säästöjen vuoksi on väärin. Lähiopetuksen määrää lisäämällä voitaisiin kehittää ammattitaitoja ja samalla lisätä yhteisöllisyyttä, joka saa opiskelijat kiinnittymään opintoihin.
On myös tavallista, etteivät kaikki löydä itselleen sopivaa koulutusalaa ensiyrittämällä. Olisikin tärkeää vahvistaa moniammatillista yhteistyötä motivaatiopulasta kärsivien opiskelijoiden tukemisessa ja tarvittaessa uuden polun löytämisessä. Syyllistämisen tai lannistamisen sijaan meidän tulisi kannustaa kaikkia yrittämään uudestaan, jos koulu on jäänyt kesken.
Pojat myös jäävät usein vaille ammattilaisen varhaista tukea, koska oppilashuollon palvelut on alimitoitettu. Olisi hyvä, jos tukea tarvitseva oppilas saisi oikeuden opinto-ohjaajaan ja erityisopettajaan sekä yksilöllistä opinto-ohjausta ja tukea opiskeluun toisen asteen ensimmäisen vuoden loppuun saakka.
Hallituksen leikkauspolitiikan ohella asenteet vahingoittavat poikia. Kapea mieskuva ei anna pojille liikkumatilaa. Meidän on unohdettava “pojat on poikia” -ajattelu ja ymmärrettävä, että pojille pienenä sallittu erivapaus ei ole etuoikeus. Alhaisemmat odotukset johtavat huonompaan koulumenestykseen. Samalla meidän on opetettava poikamme käsittelemään tunteita sekä etsimään tukea ja turvaa vaikeina hetkinä, jotta elämän vastoinkäymiset eivät vie jalkoja alta.
Nyt jos koskaan tarvitaan poikien tasa-arvotyötä.
Julkaistu AMKE ry:n blogissa 27.4.
